8. marraskuuta 2015

Meeli

Tämä neule sai alkunsa Valio-myrskyn ansiosta. Istuin Parkanon asemalla jumissa junassa, joka ei päässyt eteenpäin sähköjen ollessa Tampereelle päin poikki. Mukanani oli toki lankaa ja puikot, mutta ei sitten niin minkäänlaista ideaa mitä neuloisin. Tuskailin asiaa naamakirjassa ja ihanainen Anna riensi hätiin lähettämällä minulle pikavauhtia Meeli-neuleen ohjeen. Neuloin välittömästi mallitilkun ja sain tiheyden täsmäämään vitosen puikoilla, eipä tarvinnut enää miettiä mitä sähköjen palautumista odotellessa tekisin.
Malli: Meeli by Anna Verschik
Lanka: Dansk Pelsuld 5,5/2
Puikot: 5 mm
Neule eteni minulle poikkeuksellisen vauhdikkaasti, vaikka muutaman kerran jouduinkin mallikerran verran työtä purkamaankin, vauhdin hurmassa unohdin mallikuviosta aina välillä reunimmaiset langankierrot... 

Ohje oli selkeä ja noudatin sitä orjallisesti, en muuttanut mitään. Nyt kun katson kuvia, niin huomaan takin alareunan hieman kinnaavan kun alin nappi on kiinni. Ongelma on tietysti yksinkertaisesti ratkaistu jos jättää napin vain auki, mutta voipi olla että lyhennän neuletta hieman ja jätän alimman napin kokonaan pois. Toisaalta, neuloinhan takista tarkoituksella juuri tuon mittaisen, jotta se lämmittäisi kunnolla myös takamusta! 

Annan neuleille on tunnusomaista, että sivusauman kohdalla on aina jotain pientä jujua, tässä neuleessa se on pieni pitsineulekuvio.
 
Koska lankaa jäi hieman yli, neuloin ylijäämästä pienen kaulurin samalla mallikuviolla. Kauluri olisi saanut olla muhkeampikin, mutta lanka ei riittänyt pidempään versioon.
 
Neuleen kaula-aukko on yksinkertainen, vain kerros oikeaa ja päättely (Annan tapaan neule neulottiin ylhäältä alaspäin yhtenä kappaleena - tietenkin!). Tähän voisi neuloa reunusta hieman lisää, jotta se jämäköityisi, mutta toisaalta en haluaisi täysin hukata tuota etukappaleen aaltoiluakaan. 
Nitkutus jatkuu...


3. lokakuuta 2015

Lärpäke

Edellisestä päivityksestä näyttää olevan järkyttävän pitkä aika. Johtunee siitä, että en ole juuri mitään saanut tällä saralla aikaiseksi, eikä oikeastaan ole ollut intoa mitään tehdäkään. Näin syksyn kynnyksellä mieleni halajaa taas villan pariin ja eilen illalla/yöllä junassa motissa istuessani aloitinkin pitkästä aikaa uuden neuleen, josta kenties myöhemmin lisää.

Tämä liivi valmistui jo kesälomallani, mutta sen kuvaaminen on jäänyt, koska en ole oikein tyytyväinen lopputulokseen. Ja nytkin retaleelle olisi näemmä kannattanut ensin vilauttaa vähän silitysrautaa.
Takaosa näyttää olevan keskeltä rypyssä, pieni nykäisy helmasta alaspäin olisi ehkä ratkaissut ongelman, mutta näin tällä kertaa.
En ole oikein päässyt sinuiksi tällaisten lärpäkkeiden kanssa, siis vaatteiden, joissa ei juurikaan ole muotoiluja, pidän enemmän tyköistuvista malleista. No, vastoin parempaa tietoani virkkasin kuitenkin tällaisen, koska edelleen olen sitä mieltä, että kesällä kuuluu virkata ja mielellään puuvillaa. 


Malli on simppeli, virkataan pienempiä neliöitä jotka yhdistetään suorakaiteeksi ja kädenteille jätetään aukot. Lopuksi virkataan reunapitsi. 
Tämä voisi toimia paremmin, minun mielestäni, jos liivissä olisi joku kiinnitysmekanismi. Tässä olisi voinut virittää hakaneulakiinnityksen toiseenkin reunaan, mutta sekin jäi...
Malli #47, Liivi, Suuri Käsityö 7/2014
Lanka: Rico essentials cotton DK, määrää en enää muista
Koukku 3,5 mm


Edestä kiinnitettynä selkäpuolikin näyttäisi istuvan paremmin. No, tulipahan tehtyä.

Nitkutus jatkuu...

3. toukokuuta 2015

Antler


 Malli: Antler by Ankestrick
Puikot: 3 1/2 ja 4mm
Lanka: Alpaca Silk by Hjertegarn

Olen nähnyt tästä Antlerista muutaman huikaisevan kauniin toteutuksen ja malli onkin hautunut haaveissani jo pitkään. Ajattelin alunperin neuloa tämän jostain ohuesta villasta, mutta Hjertegarnin Alpaca Silkin sopivasta värivalikoimasta ja lankamyyjän suosituksesta johtuen päädyin lopulta kuitenkin tähän pehmoiseen (60% alpakkaa, 30% merinovillaa, 10% silkkiä) lankaan - virhe, kuten pelkäsinkin!

Sain tiheyden täsmäämään nelosen puikoilla ja yritin neuleen edetessä vakuutella itselleni, että kastelu ja pingotus saavat epätasaisen neulejäljen kyllä tasaantumaan. Näin ei kuitenkaan käynyt vaan neulejälki pesun ja kuivausrummun viimeistelyohjeman jälkeenkin on täsmälleen samanlaista kuin suoraan puikoilta pudotessaan - epätasaista. Yleensä käsialani on mielestäni aivan siedettävää, mutta nyt kun neuloin normaalia löysempää neulosta niin tulos on melko surkea. Tämä lanka ei anna mitään anteeksi!
Mitä sanoisin tästä mallista? Noh, mallissa sinänsä ei ole mitään vikaa, mutta nyt taitaa vaan olla niin että lyhennetyt kerrokset eivät todellakaan ole minun juttuni. Niitä oli tässä puserossa sekä yläosassa, että helmassa. Varsinkin helma harmittaa vietävästi, sillä neuloin sen lyhennetyt kerrokset ainakin kolmeen kertaan eri tekniikoita testaillen ja lopputulos oli joka kerran aivan onneton. Lyhennettyjen kerrosten tarkoitus oli varmaankin antaa etu- ja takareunaan kaarevuutta ja lisäpituutta sivujen jäädessä lyhyemmiksi. Tämä ei kuitenkaan minun tekeleessäni toteutunut, joten lyhennetyt kerrokset olivat minulle turhaa tuskaa ja aiheuttivat vain lisätyötä. Ohje runsaine minulle uusine tekniikoineen ja nettilinkkeineen oli kyllä hyvin mielenkiintoinen, selkeä ja yksityiskohtainen, tämän neulojan valinnat vain menivät pieleen eivätkä taidotkaan tainneet tällä kertaa riittää.
Positiivisin juttu koko projektissa taisi olla uuden päättelytekniikan opetteleminen. Päättelin tämän neuleen käyttäen islantilaista tekniikkaa (http://knitfreedom.com/bind-offs/icelandic-bind-off#steps), joka on suhteellisen joustava tapa ja päättelyjälki sopii aina oikein -neuleeseen hyvin. Lopputulos oli siisti ja tekniikka meikäläisellekin riittävän helppo :o

Nitkutus jatkuu...

28. helmikuuta 2015

Harmaita ja ei-niin-harmaita aatoksia

Neuloinpa pitkästä aikaa itsellenikin jotain - lämmintä ja kevyttä.
Sain ilokseni koeneuloa Annan ohjeen, jonka hän pikapuoliin julkaisee. Pusero on neulottu varastoissani sopivaa ohjetta jo pitkään odottaneista langoista, joskus taannoin Karnaluksista hankitusta Austermanin Kid Silkistä ja ohuesta villasta, Borgs Vävgarnerin Fårö, jota ostin Porvoosta Mian kanssa eräänä "Hullun hauskana lauantaina" ihan vaan siksi kun se oli niin kauniin väristä ja halpaa.
Annan ohje oli selkeä ja yksityiskohtainen. Oikean neuletiheyden sain neulomalla puoli millimetriä suositusta suuremmilla puikoilla. Poikkesin ohjeesta vain helmassa, johon neulomani aina oikein -reunus on hieman ohjetta pidempi, sillä  helma tuppasi lyhyempänä hieman rullautumaan.
Malli: Afterthought raglan by Anna Vershik
Lanka I: Austermann Kid Silk 106g
Lanka II: Borgs Vävgarn Fårö 120g
Puikot: 5 mm,  6  mm ja 6,5 mm

Yleensä neulon aina pienimmän mahdollisen koon, mutta tällä kertaa päätin poikkeuksellisesti valita hieman isomman, koska halusin neuleeseen hieman väljyysvaraa. Riskillä mentiin ja projektin edetessä meinasi epäusko iskeä useaankin otteeseen. Lopputulokseen olen kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen. Neule on ihana ja mikä tärkeintä - tosi lämmin! Veikkaan, että tästä tulee todellinen pitoneule lopputalveksi.

7. helmikuuta 2015

Aftur - Uudelleen

Edit: Näköjään aika hankkia uusi tietokone - kuvien ei ollut tarkoitus olla keltaisia eivätkä ne tämän koneen näytöllä olleetkaan... Pitää siirtää ne uudestaan, mutta ensin päiväksi mäkeen!

###

No niin, tulihan se kuopuksenkin paita vihdoinkin valmiiksi! Toivottu kirjoneule kauhistutti minua jo ajatuksena niin paljon, että työhön oli vaikea tarttua.


Yksivärisen neuleen osuus alkoi kuitenkin käytännössä jo melko nopeasti kyllästyttää, joten pian odotin - yllättäen jopa innokkaasti - kirjoneulekaarrokkeen alkua. Neulekuvio oli loppujen lopuksi hyvin simppeli, sillä värejä oli kerroksella käytössä aina vain kaksi eivätkä langanviennitkään olleet kuin muutaman silmukan mittaisia. 


Kaulus tuosta nyt menee vielä uusiksi, poikani toivoi hieman pienempää ja kaksinkertaista kaula-aukkoa. Ajattelin neuloa siihen 2o2n -joustinneuletta, jonka käännän kaksinkerroin. Nyt siinä on ohjeenmukaiset seitsemän kerrosta helmineuletta ja kuusi kerrosta sileää neuletta.
Lumi ja neulekuvaus tuntuvat olevan aina yhtä haastava yhtälö. Ensin tuli pimeitä kuvia ja sitten ylivalottuneita,joten säätämistä riitti. Neuleen tuleva käyttäjä oli itsekin kyllä lomilla intistä, mutta sen verran tautinen etten edes yrittänyt häntä kuvaussessioon houkutella, Mies suunnilleen samankokoisena joutui malliksi.
Malli: Aftur kirjasta Islantilaisia neuleita
Lanka: Léttlopi
Puikot: 4 ja 4,5 mm

Vaikka nämä islantilaisneuleet kauniita ovatkin, niin ainakin tässä mallissa minua hieman arveluttaa paidan täysi symmetrisyys. Tärkein tavoiteltu ominaisuus ei tosin taida ollakaan täydellinen istuvuus vaan lämpöisyys. Voi hyvinkin olla, että kirjan malleista vielä joku toinenkin pääsee puikoilleni, erityisesti musta-harmaa-valkoiset mallit kiehtovat minua. Myös Léttlopi lankana hurmasi minut, olinkin jo aiemmin hamstrannut itselleni tuota vaaleaa luonnonruskeaa ainakin yhden puseron verran.

Nitkutus jatkuu...

12. lokakuuta 2014

Luotolainen vol. 2

Toinen tikkuripaita valmistui huomattavasti ensimmäistä nopeammin, vaikka koko kesä onkin neulesaralla ollut lähinnä kuollutta. 
Sain tilauksen toisesta luotolaisesta välittömästi kun ensimmäinen keväällä valmistui. Esikoiseni totesi, että hänkin voisi käyttää tuollaista paitaa. Siitä paikasta soitin Luovon Puojiin ja pyysin postittamaan lisää lankaa ja niitä aitoja, ainoita oikeita housunnappeja. Aivan samaa lankaa ei ollut enää saatavilla, mutta harmaampikin sävy on mielestäni erittäin kaunis.
Jo ensimmäisen luotolaisen neuloin ohjeen mukaista kolmisäikeistä pässinpökkimää ohuemmasta, kaksisäikeisestä langasta ja tuskailin laskiessani silmukkamääriä uusiksi. Toinen paita oli siinä mielessä helpompi. että saatoin vain katsoa kuinka paljon vielä jätän silmukoita työstä pois, jotta paidasta tulee riittävän istuva.
Hailuotopaita
Lanka: Kaksisäikeinen lampaanvilla 500-600g
Puikot: 2 1/2 ja 3 mm
Virkkuukoukku: 3 mm
Ohje: Taito 6/2003

Yritin ulkoistaa paidan kuvausprojektin ja se onnistuikin, mutta muutin kuitenkin mieleni ja halusin kuvat - jälleen kerran - meren ääreltä. Ja tuplaposeerauksen, jossa näkyy molemmat paidat kuin myös lankojen sävyero.
Seuraavaksi puikoille pääsee kuopuksen tilaus, islantilainen kirjoneulepaita. Kirjoneule kauhistuttaa ankarasti jo etukäteen, mutta niinhän sitä tavataan sanoa, että yrittänyttä ei laiteta.
Nitkutus jatkuu...

21. huhtikuuta 2014

Raiteilla

Tämä neule eteni kuin juna raiteillaan, malli oli kerrassaan koukuttavaa neulottavaa ja vei mukanaan. Pitsin neulominen on minusta aina muutenkin kiehtovaa ja neuleessa käytetty perinteinen lehtimalli kaikessa yksinkertaisuudessaan viehätti minua kovasti.
Malli Lehdet by Mia
Lanka Sublime Organic Cotton 400g
Puikot 4 ja 4,5 mm
Neule on symmetrinen, vaikka sen etukappaleen helmat näyttävätkin kiinnitystavasta ja mallikuvion aaltoilusta johtuen hieman pidemmiltä kuin takakappale.


Miahan on testannut tätä malliaan jo useasti eri langoilla ja hieman varioiden, mutta täytyy tunnustaa että itse en täysin ymmärtänyt idean neroutta lehtien koon suurentamisesta neuleen edetessä ennen kuin aloitin mallin neulomisen. Vautsi, sehän toimii! Neule neulotaan yhtenä kappaleena ylhäältä alaspäin ja parin ensimmäisen mallikerran jälkeen lehden kokoa kasvatetaan ja myöhemmin lehtien väliin lisätään vielä silmukoita, jotta saavutetaan haluttu ympärysmitta. Mia on hienosäätänyt levennyksiä suurentamalla puikkojen kokoa useampaankin kertaan neuleen edetessä, itse käytin kuitenkin vain kahta eri puikkokokoa, sillä jouduin tiukan käsialani vuoksi jo aloittamaan hieman reilummilla puikoilla, jotta sain aikaiseksi riittävän löysää ja laskeutuvaa neulosta.
 
Alkuperäisessä, ainakin toistaiseksi julkaisemattomassa, ohjeessa hihojen kavennukset tehdään hieman eri tavoin, mutta itse toteutin kavennukset pienentämällä lehtikokoa, innoissani halusin kokeilla idean toimivuutta myös toisinpäin ja toimihan se, miksipä ei toimisi? Neuleen pituuden sääteli, ainakin näin alustavasti, langan määrä. Tai siis se määrä, jonka olin muistanut varata pääsiäisen pyhiksi mukaani, kotona sitä on kyllä lisää ja jatkan neuleen pituutta myöhemmin jos siltä tuntuu.
 
Kiinnitys hoitui tässä tapauksessa kolmella kaulukseen riviin kiinnitetyllä pienellä napilla, jotka vain sitten pujotetaan sopivista lehden rei'istä, itse en vielä kokeillut muuta kuin tämän yhden tavan napittaa neule. Etukappalettahan olisi voinut nappien avulla esimerkiksi laskostaa hieman tai napit voisi ommella perinteisempään tapaan toiseen etureunaan ja siten napittaa kiinni vaikka koko miehustan.
Kuvat otettiin ratapätkällä, joka on minulle lapsuudesta kovin tuttu, vain kerosiinin tuoksu oli haihtunut vuosien saatossa. Lukemattomia ovat ne yöt jolloin heräsin ohi kulkevan junan kaukaiseen kolinaan. Kuin myös ne kuumat (ainahan oli kesä ja aurinko paistoi) kesäpäivät jolloin ystävien kanssa ratapenkalla maatessamme pohdimme uskaltaisimmeko laittaa pennin kolikon raiteille ja katsoa millainen siitä tulisi junan ajettua sen ylitse. Koskaan emme uskaltaneet tuota koetta toteuttaa, koska isommat kaverit olivat meille kertoneet, että sen yhden ainoan pennin vuoksi koko juna suistuisi raiteiltaan. Jokin estävä vaikutus saattoi olla myös sillä tekijällä, että ehjällä pennillä sai kiskalta ostaa kaksi nallekarkkia.
Mialle suuret kiitokset erinomaisesta ohjeesta :)

Nitkutus jatkuu...