3. toukokuuta 2015

Antler


 Malli: Antler by Ankestrick
Puikot: 3 1/2 ja 4mm
Lanka: Alpaca Silk by Hjertegarn

Olen nähnyt tästä Antlerista muutaman huikaisevan kauniin toteutuksen ja malli onkin hautunut haaveissani jo pitkään. Ajattelin alunperin neuloa tämän jostain ohuesta villasta, mutta Hjertegarnin Alpaca Silkin sopivasta värivalikoimasta ja lankamyyjän suosituksesta johtuen päädyin lopulta kuitenkin tähän pehmoiseen (60% alpakkaa, 30% merinovillaa, 10% silkkiä) lankaan - virhe, kuten pelkäsinkin!

Sain tiheyden täsmäämään nelosen puikoilla ja yritin neuleen edetessä vakuutella itselleni, että kastelu ja pingotus saavat epätasaisen neulejäljen kyllä tasaantumaan. Näin ei kuitenkaan käynyt vaan neulejälki pesun ja kuivausrummun viimeistelyohjeman jälkeenkin on täsmälleen samanlaista kuin suoraan puikoilta pudotessaan - epätasaista. Yleensä käsialani on mielestäni aivan siedettävää, mutta nyt kun neuloin normaalia löysempää neulosta niin tulos on melko surkea. Tämä lanka ei anna mitään anteeksi!
Mitä sanoisin tästä mallista? Noh, mallissa sinänsä ei ole mitään vikaa, mutta nyt taitaa vaan olla niin että lyhennetyt kerrokset eivät todellakaan ole minun juttuni. Niitä oli tässä puserossa sekä yläosassa, että helmassa. Varsinkin helma harmittaa vietävästi, sillä neuloin sen lyhennetyt kerrokset ainakin kolmeen kertaan eri tekniikoita testaillen ja lopputulos oli joka kerran aivan onneton. Lyhennettyjen kerrosten tarkoitus oli varmaankin antaa etu- ja takareunaan kaarevuutta ja lisäpituutta sivujen jäädessä lyhyemmiksi. Tämä ei kuitenkaan minun tekeleessäni toteutunut, joten lyhennetyt kerrokset olivat minulle turhaa tuskaa ja aiheuttivat vain lisätyötä. Ohje runsaine minulle uusine tekniikoineen ja nettilinkkeineen oli kyllä hyvin mielenkiintoinen, selkeä ja yksityiskohtainen, tämän neulojan valinnat vain menivät pieleen eivätkä taidotkaan tainneet tällä kertaa riittää.
Positiivisin juttu koko projektissa taisi olla uuden päättelytekniikan opetteleminen. Päättelin tämän neuleen käyttäen islantilaista tekniikkaa (http://knitfreedom.com/bind-offs/icelandic-bind-off#steps), joka on suhteellisen joustava tapa ja päättelyjälki sopii aina oikein -neuleeseen hyvin. Lopputulos oli siisti ja tekniikka meikäläisellekin riittävän helppo :o

Nitkutus jatkuu...

28. helmikuuta 2015

Harmaita ja ei-niin-harmaita aatoksia

Neuloinpa pitkästä aikaa itsellenikin jotain - lämmintä ja kevyttä.
Sain ilokseni koeneuloa Annan ohjeen, jonka hän pikapuoliin julkaisee. Pusero on neulottu varastoissani sopivaa ohjetta jo pitkään odottaneista langoista, joskus taannoin Karnaluksista hankitusta Austermanin Kid Silkistä ja ohuesta villasta, Borgs Vävgarnerin Fårö, jota ostin Porvoosta Mian kanssa eräänä "Hullun hauskana lauantaina" ihan vaan siksi kun se oli niin kauniin väristä ja halpaa.
Annan ohje oli selkeä ja yksityiskohtainen. Oikean neuletiheyden sain neulomalla puoli millimetriä suositusta suuremmilla puikoilla. Poikkesin ohjeesta vain helmassa, johon neulomani aina oikein -reunus on hieman ohjetta pidempi, sillä  helma tuppasi lyhyempänä hieman rullautumaan.
Malli: Afterthought raglan by Anna Vershik
Lanka I: Austermann Kid Silk 106g
Lanka II: Borgs Vävgarn Fårö 120g
Puikot: 5 mm,  6  mm ja 6,5 mm

Yleensä neulon aina pienimmän mahdollisen koon, mutta tällä kertaa päätin poikkeuksellisesti valita hieman isomman, koska halusin neuleeseen hieman väljyysvaraa. Riskillä mentiin ja projektin edetessä meinasi epäusko iskeä useaankin otteeseen. Lopputulokseen olen kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen. Neule on ihana ja mikä tärkeintä - tosi lämmin! Veikkaan, että tästä tulee todellinen pitoneule lopputalveksi.

7. helmikuuta 2015

Aftur - Uudelleen

Edit: Näköjään aika hankkia uusi tietokone - kuvien ei ollut tarkoitus olla keltaisia eivätkä ne tämän koneen näytöllä olleetkaan... Pitää siirtää ne uudestaan, mutta ensin päiväksi mäkeen!

###

No niin, tulihan se kuopuksenkin paita vihdoinkin valmiiksi! Toivottu kirjoneule kauhistutti minua jo ajatuksena niin paljon, että työhön oli vaikea tarttua.


Yksivärisen neuleen osuus alkoi kuitenkin käytännössä jo melko nopeasti kyllästyttää, joten pian odotin - yllättäen jopa innokkaasti - kirjoneulekaarrokkeen alkua. Neulekuvio oli loppujen lopuksi hyvin simppeli, sillä värejä oli kerroksella käytössä aina vain kaksi eivätkä langanviennitkään olleet kuin muutaman silmukan mittaisia. 


Kaulus tuosta nyt menee vielä uusiksi, poikani toivoi hieman pienempää ja kaksinkertaista kaula-aukkoa. Ajattelin neuloa siihen 2o2n -joustinneuletta, jonka käännän kaksinkerroin. Nyt siinä on ohjeenmukaiset seitsemän kerrosta helmineuletta ja kuusi kerrosta sileää neuletta.
Lumi ja neulekuvaus tuntuvat olevan aina yhtä haastava yhtälö. Ensin tuli pimeitä kuvia ja sitten ylivalottuneita,joten säätämistä riitti. Neuleen tuleva käyttäjä oli itsekin kyllä lomilla intistä, mutta sen verran tautinen etten edes yrittänyt häntä kuvaussessioon houkutella, Mies suunnilleen samankokoisena joutui malliksi.
Malli: Aftur kirjasta Islantilaisia neuleita
Lanka: Léttlopi
Puikot: 4 ja 4,5 mm

Vaikka nämä islantilaisneuleet kauniita ovatkin, niin ainakin tässä mallissa minua hieman arveluttaa paidan täysi symmetrisyys. Tärkein tavoiteltu ominaisuus ei tosin taida ollakaan täydellinen istuvuus vaan lämpöisyys. Voi hyvinkin olla, että kirjan malleista vielä joku toinenkin pääsee puikoilleni, erityisesti musta-harmaa-valkoiset mallit kiehtovat minua. Myös Léttlopi lankana hurmasi minut, olinkin jo aiemmin hamstrannut itselleni tuota vaaleaa luonnonruskeaa ainakin yhden puseron verran.

Nitkutus jatkuu...

12. lokakuuta 2014

Luotolainen vol. 2

Toinen tikkuripaita valmistui huomattavasti ensimmäistä nopeammin, vaikka koko kesä onkin neulesaralla ollut lähinnä kuollutta. 
Sain tilauksen toisesta luotolaisesta välittömästi kun ensimmäinen keväällä valmistui. Esikoiseni totesi, että hänkin voisi käyttää tuollaista paitaa. Siitä paikasta soitin Luovon Puojiin ja pyysin postittamaan lisää lankaa ja niitä aitoja, ainoita oikeita housunnappeja. Aivan samaa lankaa ei ollut enää saatavilla, mutta harmaampikin sävy on mielestäni erittäin kaunis.
Jo ensimmäisen luotolaisen neuloin ohjeen mukaista kolmisäikeistä pässinpökkimää ohuemmasta, kaksisäikeisestä langasta ja tuskailin laskiessani silmukkamääriä uusiksi. Toinen paita oli siinä mielessä helpompi. että saatoin vain katsoa kuinka paljon vielä jätän silmukoita työstä pois, jotta paidasta tulee riittävän istuva.
Hailuotopaita
Lanka: Kaksisäikeinen lampaanvilla 500-600g
Puikot: 2 1/2 ja 3 mm
Virkkuukoukku: 3 mm
Ohje: Taito 6/2003

Yritin ulkoistaa paidan kuvausprojektin ja se onnistuikin, mutta muutin kuitenkin mieleni ja halusin kuvat - jälleen kerran - meren ääreltä. Ja tuplaposeerauksen, jossa näkyy molemmat paidat kuin myös lankojen sävyero.
Seuraavaksi puikoille pääsee kuopuksen tilaus, islantilainen kirjoneulepaita. Kirjoneule kauhistuttaa ankarasti jo etukäteen, mutta niinhän sitä tavataan sanoa, että yrittänyttä ei laiteta.
Nitkutus jatkuu...

21. huhtikuuta 2014

Raiteilla

Tämä neule eteni kuin juna raiteillaan, malli oli kerrassaan koukuttavaa neulottavaa ja vei mukanaan. Pitsin neulominen on minusta aina muutenkin kiehtovaa ja neuleessa käytetty perinteinen lehtimalli kaikessa yksinkertaisuudessaan viehätti minua kovasti.
Malli Lehdet by Mia
Lanka Sublime Organic Cotton 400g
Puikot 4 ja 4,5 mm
Neule on symmetrinen, vaikka sen etukappaleen helmat näyttävätkin kiinnitystavasta ja mallikuvion aaltoilusta johtuen hieman pidemmiltä kuin takakappale.


Miahan on testannut tätä malliaan jo useasti eri langoilla ja hieman varioiden, mutta täytyy tunnustaa että itse en täysin ymmärtänyt idean neroutta lehtien koon suurentamisesta neuleen edetessä ennen kuin aloitin mallin neulomisen. Vautsi, sehän toimii! Neule neulotaan yhtenä kappaleena ylhäältä alaspäin ja parin ensimmäisen mallikerran jälkeen lehden kokoa kasvatetaan ja myöhemmin lehtien väliin lisätään vielä silmukoita, jotta saavutetaan haluttu ympärysmitta. Mia on hienosäätänyt levennyksiä suurentamalla puikkojen kokoa useampaankin kertaan neuleen edetessä, itse käytin kuitenkin vain kahta eri puikkokokoa, sillä jouduin tiukan käsialani vuoksi jo aloittamaan hieman reilummilla puikoilla, jotta sain aikaiseksi riittävän löysää ja laskeutuvaa neulosta.
 
Alkuperäisessä, ainakin toistaiseksi julkaisemattomassa, ohjeessa hihojen kavennukset tehdään hieman eri tavoin, mutta itse toteutin kavennukset pienentämällä lehtikokoa, innoissani halusin kokeilla idean toimivuutta myös toisinpäin ja toimihan se, miksipä ei toimisi? Neuleen pituuden sääteli, ainakin näin alustavasti, langan määrä. Tai siis se määrä, jonka olin muistanut varata pääsiäisen pyhiksi mukaani, kotona sitä on kyllä lisää ja jatkan neuleen pituutta myöhemmin jos siltä tuntuu.
 
Kiinnitys hoitui tässä tapauksessa kolmella kaulukseen riviin kiinnitetyllä pienellä napilla, jotka vain sitten pujotetaan sopivista lehden rei'istä, itse en vielä kokeillut muuta kuin tämän yhden tavan napittaa neule. Etukappalettahan olisi voinut nappien avulla esimerkiksi laskostaa hieman tai napit voisi ommella perinteisempään tapaan toiseen etureunaan ja siten napittaa kiinni vaikka koko miehustan.
Kuvat otettiin ratapätkällä, joka on minulle lapsuudesta kovin tuttu, vain kerosiinin tuoksu oli haihtunut vuosien saatossa. Lukemattomia ovat ne yöt jolloin heräsin ohi kulkevan junan kaukaiseen kolinaan. Kuin myös ne kuumat (ainahan oli kesä ja aurinko paistoi) kesäpäivät jolloin ystävien kanssa ratapenkalla maatessamme pohdimme uskaltaisimmeko laittaa pennin kolikon raiteille ja katsoa millainen siitä tulisi junan ajettua sen ylitse. Koskaan emme uskaltaneet tuota koetta toteuttaa, koska isommat kaverit olivat meille kertoneet, että sen yhden ainoan pennin vuoksi koko juna suistuisi raiteiltaan. Jokin estävä vaikutus saattoi olla myös sillä tekijällä, että ehjällä pennillä sai kiskalta ostaa kaksi nallekarkkia.
Mialle suuret kiitokset erinomaisesta ohjeesta :)

Nitkutus jatkuu...

29. maaliskuuta 2014

Tikkuröijy

Iisakin kirkkoni, se on vihdoinkin valmis!
Taannoisella kesälomareissullamme jumituimme, tosin tieten tahtoen,  useammaksi päiväksi Hailuotoon. Tarkoituksenamme oli käydä tutustumassa saareen, viettää siellä päivä tai pari ja sitten jatkaa matkaa. Toisin kuitenkin kävi, saaren tunnelma ja maisemat koukuttivat meidät täysin ja jäimme saarelle useammaksi päiväksi. Päivisin aurinko helli meitä ja öisin ihana viileys laskeutui yllemme, asuntovaunussa olisi saattanut muutoin ollakin tukalan kuuma. Makasimme rannalla, teimme pitkiä vaelluksia pitkin metsiä ja rantoja, kiipesimme majakkaan katselemaan maisemia ja tietenkin tutustuimme myös paikallisiin liikkeisiin, joita ei montaa ollut.
Hailuotoon meidät, tai lähinnä minut, houkutti tieto siitä, että saarella on oma perinteinen kalastajaneulemallinsa - luotolainen, tikkuripaita, tikkuröijy - jota jo vuosia sitten ihailin Vilman blogissa (auts, siitä näyttää olevan jo kahdeksan vuotta!). Vaikka olen neulonut oikeastaan koko ikäni, olen miehelleni neulonut ainoastaan kaksi villapaitaa. Olen kyllä etsinyt sopivaa mallia aina silloin tällöin, mutta mielestäni miehille ei yksinkertaisesti ole tarjolla kovin kauniita villapaitamalleja. Luotolaista olen usemman kerran ajatellut jo aikaisemmin, mutta sen aloitus on lykkääntynyt koska halusin tehdä sen ehdottomasti saaren omista lampaista kehrätyistä villoista. Luovon puojista ostin sitten langat tähän paitaan. Varmistin myyjältä, että lanka oli varmasti saaren omista lampaista, minkä hän vahvisti. Sanoi tosin, että taisivat ollakin vihoviimeisiä eriä, koska lampaankasvatus saarella on loppunut ja jäljellä on vain muutamia "museolampaita".

Hailuotopaita
Lanka: Kaksisäikeinen lampaanvilla 500-600g
Puikot 3 mm
Virkkuukoukku 3 mm
Ohje: Taito 6/2003

Mieheni sovitti puojissa muutamaa paitaa ja totesimme niiden mitoituksen sangen väljäksi. Tähän tulokseen oli jo aiemmin tullut myös Annikainen, jonka luotolaisen kuvia saimme ihailla myös viimeisimmässä Taito-lehdessä. Aito Luotolainen paita neulotaan perinteisesti kolmisäikeisestä villalangasta, mutta itse päädyin kaksisäikeiseen, jotta paidasta tulisi hieman ohuempi. Vaikka inhoan mallitilkun neulomista, tässä tapauksessa katsoin sen tarpeelliseksi ja sen perusteella tekemieni laskelmien avulla lähdin liikkeelle. Mieheni halusi suhteellisen istuvan version ja siksi valitsin ohjeesta pienimmän koon (vaikka mies ei pieni olekaan) ja siitäkin vähensin vielä silmukoita, 216 silmukalla lähdin siis neulomaan.

Neule edistyi jostain syystä kovin hitaasti, vaikka sopivaa tv-neulottavaa olikin, ehkä sitä katseluaikaa oli kovin niukalti. Paita neulottiin suljettuna neuleena kainaloihin asti ja sen jälkeen etu- ja takakappaleet erikseen. Takakappaleeseen tehtiin hartioille levennykset...
... ja etukappaleeseen neulottiin pintaneulekuvio, nk. västäräkki.

Olkapäille virkattiin piilosilmukoilla vahvikkeet ja lopuksi vielä napituslista ja napinlävet. Ostin paitaan siinä perinteisesti käytettävät mustat housunnapitkin Luovon puojista, tosin joku tarkkasilmäinen saattaa huomata, että juuri niitä nappeja ei kuvien neuleessa ole, koska ne unohtuivat toiselle paikkakunnalle joten kuvauksissa piti turvautua varanappeihin.
Jos koko työ eteni hitaasti, niin hihojen aloittaminen se vasta tökkäsikin ja pahasti, koko työ seisoi niiden takia viikkoja, ehkä jopa kuukausia. Hihat neulotaan suoraan kiinni paitaan poimimalla kädentieltä sopiva määrä silmukoita ja koska olin neulonut paidan omilla silmukkamäärillä, jouduin taas laskuhommiin joita syvästi inhoan. En myöskään halunnut neuloa hihoja kokonaan sukkapuikoilla ja sopivien puikkojen ostaminenkin kesti, koska naapurustossani sijaitsevaan kauppaan ne piti tilata. Lopulta sain sopivat KnitPicksin koivupuiset päät 40-senttiseen kaapeliin. Ensimmäinen puikko katkesi ensimmäisen hihan toisella kerroksella.... Ei muuta kuin kauppaan ja uudet tilalle. Toiset kestivätkin sitten ihan kalkkiviivoille asti, toisen hihan loppuresorin neuloin puikon katkettua sukkapuikoilla. Hihoissa tehdään heti alussa kainalon alla joitakin kavennuksia ja sitten kyynärpään kohdalta alkaen loput kavennukset. Yksinkertaista ja nerokasta.
Itse en asettanut paidan neulomiselle mitään aikataulua, luulin neulovani sen tuosta noin vaan. Mieheni ilmeisesti kuvitteli saavansa sen ensin joululahjaksi, sitten talvilomalle mukaan ja lopulta puuskahti että saisikohan sen sitten nimipäivälahjaksi? No, niin siinä sitten kävi, tänään, hänen nimipäivänään ompelin eilen pestyyn paitaan napit ja lähdimme kuvausretkelle Seurasaareen. Aivan Luotolaisia aittarakennuksia emme paikasta löytäneet, mutta jotain samantapaista taustaksi kelpaavaa kyllä.
Täytyy sanoa, että olen ylpeä työni tuloksesta, kannatti väkertää. Paidasta tuli juuri niin istuva kuin oli tarkoituskin ja saaja on tyytyväinen. Itse olen jopa hieman kateellinen, sillä vaikka päivä olikin kovin aurinkoinen niin merituuli oli sangen raikas. Mieheni tarkeni tikkuripaidassaan loistavasti, mutta minun tuli kuvausretkellä hieman kylmä, vaikka untuvatoppis päälläni olikin. 

Nitkutus jatkuu...






16. maaliskuuta 2014

So not my style

Bloggaustaukoni on ollut niin pitkä, että minulla oli jo vaikeuksia kirjautua tänne. Luin aamulla anonyymin kommentin edellisestä postauksestani, tulin siitä niin hyvälle mielelle, että päätin ryhdistäytyä ja kuvauttaa jo muinoin valmistuneet neuleeni, jotka tosin menevät kaikki purkuun. 

Neulomistahtini on nykyään yksityiselämän haasteistani johtuen kovin hidas. Neulekuvaukset ovat olleet lähes mahdottomia, hovikuvaajani kun asuu nykyään monen sadan kilometrin päässä minusta, tai ehkä oikeammin minä hänestä. Harvakseltaan kohdatessamme valaistus tai mikään muukaan on kohdallaan, joten kuvaamatta ovat jääneet. Tänään, pitkästä aikaa yllättäen aurinkoisena sunnuntaina, yritin värvätä kuvaushommiin kälyjäni, mutta huonolla menestyksellä. Toinen oli töissä ja toinen Ti-Ti Nalle -konsertissa tyttösensä kanssa. Siispä leikin pokkarikamerani vitkan kanssa ja vietin parvekkeellani kuvaussession. En edes viitsi pahoitella kuvien laatua.

Muistaakseni vuosi sitten keväällä Wanhan Sataman kädentaitomessuilta ostin Tuulian värjäämää Ahti-lankaa tarkoituksenani neuloa siitä Rikke-pipo, koska kaikilla muillakin on sellainen. No, tuolloisilla seuralaisillani ainakin, Tuijalla ja Mialla, molemmilla on siitä useampikin versio. Aikomukseni oli vakaa, mutta toisin kävi. Näin nimittäin Tessan Haaveita ja hahtuvia -blogissa Super Cupcake -setin joka miellytti minua kovasti, joten muutin suunnitelmiani.


Yksi oikein yksi nurin -joustinneule ei vaan ainakaan minun käsialallani ole koskaan kaunista, joten en pitänyt neulomastani piposta, en niin yhtään. So not my style.

Kauluri on patenttineuletta joka pintana on hieman kauniimpaa, mutta malli on vaan jotenkin niin toivottoman epäkäytännöllinen, tuollainen iso ja löysä joka ei lämmitä ja suojaa kaulaa kunnolla vaan ainoastaan tuntuu pahalta takin sisällä, tämä on tietenkin vain minun mielipiteeni. Eli purkuun menee sekin. Kuten kuvasta näkyy, en ole vaivautunut päättelemään langanpäitä...

Seuraavaksi ihastuin Knittintinin versioon Xeranthemum-piposta. No joo, tästä mallista pidän edelleen, mutta koko on vaan minulle liian iso. En ole sitten tätäkään viitsinyt kastella ja pingottaa, koska todennäköisesti se viimeistään siinä vaiheessa levahtaa vielä isommaksi. Eli purkuun menee, mutta voipi olla että teen saman uudestaan hieman pienemmillä puikoilla. Tai sitten en.

Tuijalle ja Mialle kerroin taannoisessa neuletapaamisessani neuloneeni näiden juttujen lisäksi myös  rannekkeet Mian minulle neuloman ihanaisen Parisin kaveriksi, en vain kuollaksenikaan muistanut missä ne olivat ja ihmettelin kun niistä ei ollut mitään merkintää blogissanikaan. Perusteellisten kaivausten jälkeen löysin ne ja kas, nehän eivät olleetkaan kämmekkäät vaan Lacy Baktus -huivi. Huoh. Jälkeenpäin muistin, että olin viime kesänä päättänyt ottaa sen matkaneuleekseni kesälomareissulle, sekin kun oli jo pitkään roikkunut to do -listallani. Ja tietysti myös koska kaikilla muillakin on sellainen.
No joo, koko muun talven olen aina silloin tällöin nitkutellut erästä ikuisuusprojektia, joka vihdoinkin on loppusuoralla. Sen kanssa on ollut itkua ja hammastenkiristystä, lähinnä lukuisien katkenneiden puikkojen vuoksi. Olisikohan syytä löysätä käsialaa tai vaihtaa suosiolla metallisiin puikkoihin? Siitä neuleesta sitten myöhemmin tänä keväänä. Todennäköisemmin kuitenkin vasta ensi keväänä.

Nitkutus jatkuu...