28. huhtikuuta 2007

Pitsihuiviboomi jatkuu

Swallowtail Shawl valmistui, pingottui ja pääsi muistikortille. Huivi nyppyineen oli hieman työläämpi neuloa kuin Shetland triangle, mutta vaivan arvoinen. Vielä olisi vaaleanvihreää Sivillaa jemmassa 100g, siitä tullee Flower Basket Shawl. Tämä taitaa olla henkilökohtainen "Collect 'em all" Evelyn A. Clark huivivillitykseni.

Swallowtail Shawl by Evelyn A. Clark
ohje: Interweave Knits, Fall 2006
lanka: Wetterhoffin Sivilla reilu 50g
puikot: 4 mm

Tässä vielä pari kuvaa Shetland Triangelista. En osaa päättää kummasta pitäisin enemmän, ehkä koruttomampi shetlantilainen kuitenkin on enemmän yksinkertaisen meikäläisen oloinen.


Olin torstaina kouluttautumassa keskustassa. Kurssipaikan naapurissa oli lankakauppa Menita eivätkä villit hevosetkaan olisi pitäneet minua poissa tuosta lankataivaasta, saati sitten koko päivän jyskyttänyt päänsärky. Silmät pyöreinä (melkein kuola suupielistä valuen) ihastelin loppumattomilta tuntuvia, houkuttelevia lankarivistöjä. Hillitsin kuitenkin itseni ja ostin vain sen mitä olin suunnitellutkin eli kuusi kerää Garnstudion Silke Tweed -lankaa "Tyhjäntoimittajan tunikaa" varten. Tarkoitus oli ostaa vaaleaa, hiekanväristä lankaa, mutta jälleen kerran sorruin ruskeaan. Olin mielessäni ajatellut langan olevan jotenkin aivan erityyppistä kuin mitä se todellisuudessa on. Olen jo jonkin aikaa ajatellut tekeväni jotain tweedistä ja nythän tämäkin "pakkomielteeni" toteutuu. En ole ollut näin innostunut mistään mallista/langasta pitkään aikaan, toivottavasti olen loppuun asti samaa mieltä... Neuloin mallitilkun samoilla puikoilla ja samoilla silmukkamäärillä kuin viimeksi Butterflystä. Olin valmistautunut jälleen kerran pettymään neuletiheyden suhteen, mutta riemukseni tiheys olikin aivan nappiin. Valmista neuletta on tällä hetkellä pari tuumaa ja viikonloppu edessä! Mutta kuka meillä siivoaisi ?


Nitkutus jatkuu...


22. huhtikuuta 2007

Tosi hyvä suunnitelma

Neulomisintoni vaihtelee vuodenkierron mukaan, kesää lähestyttäessä villalangat alkavat tuntua jotenkin hieman tunkkaisilta ja puuvillasekoitteet mukavammilta. Puuvillalankaa on mielestäni kuitenkin vähän tylsä neuloa, se kun ei oikein jousta. Tämän vuoksi mielummin virkkaan kesällä. Ostin pari päivää sitten uuden Interweave Crochetin. Yleensä menee useita päiviä, jopa viikkoja, ennenkuin tykästyn johonkin malliin, mutta uudesta lehdestä pisti heti parikin mallia silmiini.Ykkössuosikkini on Jennifer L. Applebyn Beachcomber Tunic, jossa neuletta ja virkkausta on kivasti yhdistetty. Lankana on käytetty Garnstudion Silke Tweed -lankaa, jota en valitettavasti lähilankakaupastani saanut. Langan värikarttoja tutkaillessani muistin, että minulla on varastossa lähes oikeanväristä Novitan Butterfly -lankaa. Löysinkin viisi kerää ja vertailin innoissani ohjeen ja langan tietoja. Hmmm, puikkosuositus langalle 3 1/2 mm ja ohjeessa sama, neuletiheys vyötteessä 23 s ja 29 krs - ohjeessa 22 s ja 30 krs. Huippujuttu, saan vanhat langat hyödynnettyä eikä kulu yhtään rahaa!

Yksi pieni mutta: "NOTE: Row gauge, as well as stitch gauge, is extremely important for this project". Mitä? Pakko siis vääntää se mallitilkku (taas). Ja kuinkas sitten kävikään? Mun tilkuista tulee aina jostain syystä 9 x 9 cm.
Eikä tule kuuloonkaan että neuloisin isommilla puikoilla, pikemminkin ehkä pienemmillä. Puolentoista dollarin takin jälkeen minua ei enää huvita ottaa riskejä ja pelleillä gaugella... Eli suunitelma B: ensitilassa kunnon lankakauppaan.

Ja nitkutus jatkuu...

20. huhtikuuta 2007

Pikkuhuivi

Keväisempi virkattu pikkuhuivi valmistui kuin valmistuikin tiistaina vapaapäivän aikana. Virkatessani mietin, että tulikohan luvattua liikaa kun päivässä uhosin tuon virkata. En taaskaan muistanut, että virkkaaminen on niin paljon hitaampaa kuin neulominen.

Malli: Lea Petäjä, Moda 2/2007
Lanka: Novita Bambu <50g>

Kevätkelit tosin jo vähän hyytyivät...


Ja nitkutus jatkuu...

17. huhtikuuta 2007

Kevättä rinnassa

Palasin eilen seitsemän viikon mittaiselta sairauslomalta (sisätiloissa 99,9% ajasta kävelykeppien kanssa) töihin ja huomasin kevään todellakin saapuneen. Minulla oli tikkitakkini ja kaulassa Garnstudion Vivaldista syksyllä neulomani huivi, oloni tuntui kieltämättä hieman talviselta muiden kesä/keväthepeneiden rinnalla. Onneksi heti tänään on vapaapäivä, joten ehtinen Bambun jämistä virkata Modassa 2/2007 olevan Lea Jämsän suunnitteleman huivin. Se on sitten ainakin materiaaliltaan kesäisempi, väri pysyy samana. Alku oli helppo: "...virkkaa aloitusketjuksi 309 ketjusilmukkaa..." .

Poikani -12 v. - kysyi aamulla kouluun lähtiessään : "Aiotko sä taas neuloa koko päivän ja sitten blogata?" Mikä ajatustenlukija! Aamun kolmen ensimmäisen tunnin uurastuksen jälkeen Evelyn A. Clarkin Shetland Triangle on nyt valmis! Neuloin huivin Wetterhoffin Sivillasta (ihana lanka) nelosen puikoilla. Tein yhden ylimääräisen mallikerran ja lopputulos pingotettuna on lähes täsmälleen samankokoinen (139 x 60 cm) kuin ohjeessa (137 x 61 cm).

Koko ennen pingotusta oli n. 90 x 40 cm

Huivi käskettiin upottaa vettymään 20 minuutiksi ennen pigottamista ja näin tein. Yleensä vain suihkuttelen vettä pingotetun kappaleen päälle, mutta huivia olisi tuskin saanut venytettyä riittävästi lintsaamalla kastelusta. Yleensä inhoan tuota pingotusvaihetta, mutta nyt todella innostuin, sillä yksinkertaisen kuvion todellinen kauneus avautui minulle vasta nyt. Nämä kuvat eivät tee huiville oikeutta, ehkä saan siitä parempia kuvia myöhemmin, kunhan tuo ensin on kuivunut.

Lankaa kului ainoastaan hieman toista vyyhtiä. Pitsihuivikärpäsen puremana ajattelin seuraavaksi tehdä IK Fall 2006 numerossa olevan Swallowtail Shawlin, suunnittelijana näkyykin oleva sama Evelyn A. Clark. Ihailin tuota mallia heti lehden ilmestyttyä, mutta tuo niskasta aloittaminen apulangalla on ollut minulle aikaisemmin täysi mysteeri.

Missekin pingottuu

Neuleasioista bloggaamiseen: olen aivan amatööri tässä hommassa ja kauhuissani seurannut keskustelua blogeissa ärsyttävistä asioista. Eniten minua huolestuttavat nuo nk. "haamupäivitykset". Minä kun en mitään tajua noista atom-syötteistä ja ties mistä koodeista joita pitäisi syöttää blogilistaan jotka estäisivät mm. kommenttien aiheuttamat päivitykset. Luulenkin, että tämä onneton blogini on mennyt päivittymään joka kerran kun olen julkaissut kommenttejanne.

Yritän tsempata ja selvittää asioita itselleni. Mikäli joku pidemmän oppimäärän sisäistänyt on halukas selkokielellä (miel. rautalangasta väännettynä) kertomaan mitä pitää tehdä haamupäivitysten nujertamiseksi, niin laittaa meiliä tulemaan vaan, kiitos! Yritän itse seurata miten nuo päivitykset blogilistalla menevät. ARRGGHHH, taas se oli päivittänyt vaikka mä vasta teen tätä, nyt mie en tajuu enää mittään!

Työelämään palattuani nitkutusaika on kortilla, joten tahti tullee jatkossa hieman hiipumaan ;)

Ja nitkutus jatkuu...

14. huhtikuuta 2007

"101 tapaa käyttää...osa 2"

Mieheni maksoi tänään visalaskua. Kysyi minulta mukamas niinkuin ohimennen, jotenkin vähän oudolla äänelläkin, että onko meillä joku kuukausimaksu sinne Play.comiin tai jotain? Vastasin silleen ihan vakuuttavasti, että joo se lasku on kyllä ihan oikein ja maksa pois vaan äläkä mieti turhia. Onneksi tilasin sen Nancy Bushin sukkakirjan Amazonin kautta...

Three sisters:
kerille mars...
...miten me oltiin niin paljon kauniimpia vyyhdillä?

Shetland Triangle
edistyy hitaasti, mutta varmasti. Ihan pikkasen kyllä piti tehdä purkuhommia... kuka käski neuloa pitsineuletta illalla tv:n ääressä, vähän hämärässä? Kuvio on yksinkertainen, mutta tarkkana pitää silti olla kun virheitä tulee ihan päivänvalossakin. Mielessäni hoen että "...oikein, oikein, langankierto, oikein, langankierto, oikein...". Jotenkin se ajatus kuitenkin välillä karkaa ja hupsista, miten TUOHON kohtaan tuli ylivetokavennus? No, jos jotain positiivista oikein hakemalla hakee, niin olihan tuosta purkamisesta se hyöty, että nyt uskon itsekin että siitä oikeasti tulee kolmiohuivi!


Seuraavaksi osa 2 sarjasta "101 tapaa käyttää pätkävärjätyt langanjämät". Enää 99 mallia...hmmmm.
Vau, se ON kännykkäkotelo, kuinka omaperäistä...

Luovuuteni on siis huipussaan, tästä ei suunta voi olla kuin alaspäin, joten tämä jääköön sarjan viimeiseksi osaksi. Tekniikka sinänsä on ihan hauska ja siihen voi jäädä vähän koukkuun. Itse jo vakavasti mietin, että joku laukku sitten seuraavaksi, ihan mustasta langasta vaan, tai jos vaikka vähän kimallusta joukkoon tai ... No huh huh!

Googlettamalla löytyi tekniikalle lukemattomia nimiä: silmuvirkkaus, hapsuvirkkaus, lenkkivirkkaus, lastuvirkkaus, puikkovirkkaus, loop stitch, broomstick lace jne. En siis keksinytkään pyörää, vaan ihan ulkomailla asti osataan tää juttu. Ja ohjeitakin oikein kuvien kera löytyy, esim. http://www.kaspaikka.fi/ryijy/lenkkivirkkaus/ tai http://cc.joensuu.fi/~tkkroger/neulonta-virkkaus/silmuvirkkaus.htm.


Seuraavaksi ajattelin kokeilla taas jotain uutta, vaikka vähän vaativampaakin. Ehkäpä jotain seuraavista tekniikoista :)

10. huhtikuuta 2007

Wappu-pusero

Ompelin sittenkin kasaan tämän "reippaanoloisen pitsineuleen" Novita kevät 2007 -lehdestä. Miksi ihmeessä Novitassa ei anneta malleille nimiä? Kyllä nyt vaikka Wappua olisi hauskempi neuloa kuin "reippaanoloista pistsineuletta numero 24"...Olin jo heittämässä kirvestä kaivoon kun sain kappaleet valmiiksi ja ne vetivät niin kieroon, niin kieroon! Luomus oli haudattuna syvälle lankakorin pohjalle, toivottomana tapauksena ja melkein kokonaan jo unohdettukin. Sitten näin Katiijan onnistuneen puseron ja päätin antaa omalleni vielä yhden mahdollisuuden. Ompelin osat yhteen, kostutin ja pingotin... ainakin yritin pingottaa sitä suoraksi. Ei siitä sitten aivan suoraa tullut, mutta paljon parempi. Hihat ovat turhan reilut, siis kainaloista, mutta en enää jaksa purkaa ja korjata, olkoon (voi allit kasvaa rauhassa). Mutta mikä ihmeen reikä tuolla takana oikealla olkapäällä vaanii? Lähemmän tarkastelun tuloksena havaitsin että kyseessä oli pitkähköksi jäänyt langankierre, vähän piti kiristää ja näyttää jo paremmalta kuin kuvassa.

Sain positiivisia kommentteja Dollar and a half cardiganista, kaunis kiitos niistä! Tämä bloggaaminen on avartavaa, huomaan etten olekaan ainoa neuloja joka on kiinnostunut tietyistä malleista tai joka toteuttaa tai ainakin aikoo toteuttaa niitä. Nyt kun olen saanut vinkkejä, ketkä aikovat takkia tehdä voinkin käydä aina välillä kurkkimassa miten homma edistyy! Tsemppiä vaan teille, muistakaa tarkistaa tiheys!

Kaijan seuraksi valmistui Kalle:Kalle-parka ei ole mikään muotovalio, pää on epäsymmetrinen ja nokkakin suurehko, ei taida olla ihan edes lajinomainen. Johtuukohan em. syistä että Kalle ei ole kovin valokuvauksellinen?

Ohjetta, kuten jo aikaisemmin mainitsin, ei papukaijaan ole olemassa vaan tein Kallen yrityksen ja erehdyksen kautta. Mielestäni lopputulos on kuitenkin melkoisen lähellä alkuperäistä, sitä en vaan ole keksinyt miten saisin nuo lenkit pysymään ruodussa, siis etteivät lähtisi purkautumaan. Varmaan hieman pidemmät lenkit olisivat olleet kestävämmät. (?)

Eilen illalla aloitin lopultakin sen Evelyn A. Clarkin Shetland Triangel -huivin, melkoisen addiktoivaa neulottavaa, mutta niiiin mukavaa! tiinav oli tehnyt kevään IK:sta sen Norah Gaughanin Bonsai Tunicin, jota olin pikkuisen myös ajatellut. Aivan ihana malli, mutta ei ehkä kuitenkaan valitettavasti sovi minulle. Myös Suuressa Käsityölehdessä 3/2007 oli pitkähkön kypsyttelyn jälkeen ainakin pari kiinnostavaa mallia eli nrot 14 (palmikkojakku) ja 15 (palmikkobolero). Lankana minulle tuntemattomat RYC Natural Silk Aran ja RYC Cashsoft DK. Täytyy nyt pohtia että kumpi malli (ensin) ja mikä olisi korvaava lanka, ihan heti en syöksy lankaostoksille ;)

Sheep for me, pls!

Pääsiäinen tuli ja meni, laskeutuminen arkeen jo hyvässä vauhdissa. Dollar and a half cardigan (lue: yli puolitoista kertaa tehty neuletakki) valmistui sitten pyhinä, lopultakin. Napituskaitalekin tuli tehtyä kahteen kertaan, kuinkas muuten. Napit vielä puuttuvat, Keskisen suppeahkosta nappivalikoimasta en kelpuuttanut mitään, ei ollut mukamas tarpeeksi tummanruskeita tai olivat liian muovisia... Kuvassa yksi omista jemmoista löytynyt vähän malliksi.
Vaikka takki nyt jotenkin onnistuikin, niin en kyllä ihan heti uskalla bambulankaa valita mihinkään isompaan työhön langaksi, vaikka se kuinka ihanan tuntuista olisikin. Pahoin pelkään, että valmistunut tekele on muutaman käyttö/pesukerran jälkeen entinen, muodottomaksi venähtänyt. Se jää nähtäväksi, toivottavasti kuitenkin kestää paremmin kuin pelkään. Lankaa (Novitan Bambu) takkiin meni noin 350g, nelosen puikoilla neuloin.
Sain anopilta pääsiäisreissulla tällaisen papukaijan lainaksi, tarkoitus olisi tutkailla miten kaija on tehty. Anoppi kun ei kuulemma ole virkkausihmisiä, eikä osaa tehdä samanlaista. Kaija on jo melkoisen iäkäs, peräisin anopin äidin jäämistöstä, sen tarkemmin alkuperää eikä tekijää ole tiedossa. Kyseessä on siis pannulappu, jota käytettiin silloin kun keitettiin kahvia "oikein pikkupannulla" eli ilmeisesti todella erityisille vieraille. Nyt on paineita, maineeni virkkaajana joutaa romukoppaan jos en tuollaista vastaavaa saa väkerrettyä. Näyttääkö yritelmäni yhtään samalta? Ehkä vähän. Hei, tästähän voisi kehitellä vaikka kirjan tyyliin "101 tapaa käyttää pätkävärjätyt langanjämät" ;=)Keskiseltä ostin muuten kerän 7 veikkaa (kuinkas sattuikaan, tummanruskeaa) ja tein villasukan (vasta toinen valmiina) kummitädin ohjeella (kts. edellinen postaus) uudestaan, ja pienillä kolmosen puikoilla. Tulipahan jämäkkää jälkeä, lähes täydellinen kopio mallisukasta! Kyllä nyt kelpaa, tai ainakin sitten kun toinenkin on valmis...

5. huhtikuuta 2007

Mitäs sitten seuraavaksi

Olen ihastellut viime päivinä useissa blogeissa valmistuneita töitä ja miettinyt, että minäkin taidan tehdä tuon seuraavaksi tai ehkä tuon, tai jos sittenkin tuon... Jotkut ovat tehneet pitkiä polvisukkia, jotkut taas ihania palmikkosukkia (esim. baijerilaiset), monet ovat värjänneet itse lankansa ja uusimmassa IK:ssa oli ne haastavat Eunnyn Entrelac sukat. Myös Nancy Bushin sukkakirja Knitting Vintage Socks on useammassakin blogissa ollut kovasti kehuttu ja tykätty.

Kirjastosta yritin varata tuon Nancyn kirjan: kahdeksan varausta ennen minua ja kirjastossa peräti 1 kappale, joten saisin sen ehkä lokakuussa... Ja eikun tilaamaan ikiomaa kappaletta Amazonin kautta. Sen saapumista odotellessa aloin selailemaan tuota Socks, socks, socks -kirjaa joka minulla on ollut jo reilun vuoden ajan. Miten en ollut aikaisemmin huomannutkaan kaikkia kirjassa olevia malleja?
Sieltä löytyy nimittäin polvisukat (Austrian-Patterned Knee Socks by Nell Bushby),palmikkosukat (Aran Sandal Socks by Lori Gayle),
entrelac sukat (Entrelac Socks by Vickie Starbuck) ja...... jopa ohjeet kuvien kera miten ne omat sukkalangat voi värjätä (Dye-Your-Own Socks by Traci Bunkers). Eli aivan kaikkea mitä olin pohtinut. Mihin tässä vielä uutta kirjaa tarvitaan?
Välityönä tein yhdet perussukat. Olen saanut kummitädiltäni joskus, ehkä noin 15 vuotta sitten lahjaksi villasukat, jotka istuvat jalkoihini kuin valetut. Olen käyttänyt niitä säästellen, mutta nyt alkavat pohjat auttamtta olla puhki. Päätin ryhdistäytyä ja selvittää miten ko. malli on tehty ja tehdä itselleni uudet lempisukat. Ostin mielestäni yhtä paksua lankaa (Nallea) ja vyötteen suosituksen perusteella valitsin tukevat, 3 1/2 mm puikot. Mallin kopioimisessa ei ollut suurempia vaikeuksia ja sukista tulikin aikalailla samannäköiset ja -kokoisetkin, mutta jotenkin kuitenkin erilaiset, vähän lörpöt. Vika lienee taas kerran neuletiheydessä (se mallitilkku kun jäi taas väliin...). Kummitätini käyttää kuulemma lankana yleensä 7 veljestä ja neuloo pienillä puikoilla (tämän kuulin kun sukat olivat jo liian pitkällä purettaviksi). Ilmankos ne lahjasukat tuntuivatkin niin napakoilta :o Täytynee joskus yrittää uudestaan, mutta ei nyt ihan heti.

Valkoinen sukka on siis alkuperäinen, aito ja oikea, ruskea meikäläisen yritelmä.Dollar and a half cardiganin osat ovat jälleen kerran valmiit, kuka vaan ompelis ne yhteen? Ja se napituslista aiheuttaa harmaita hiuksia jo etukäteen... Mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa.

Hyvää pääsiäistä! Me lähäretähän pohojanmaalle pääsiäisvalakioille!

3. huhtikuuta 2007

Mallitilkku - mikä se on?

Kylmä hiki pukkaa pintaan kun olen lukenut enemmän kanssaneulojien kokemuksia uusista bambulangoista. Piristystä päivään saa kun käy kurkkaamassa esim. miten Sia on seikkaillut bambulankojen ihmeellisessä maailmassa. Lopputulos oli kuitenkin mainio. Ei voi mitään, mutta väkisinkin olen pohtinut viimeaikaisten kokemusteni myötä enemmänkin käsitettä mallitilkku, mikä se on ja miten se tehdään?

Ensinnäkin, olen sitä mieltä että mallitilkkua ei yleensä tarvi tehdä kun tekee ohjeen mukaan ja samasta langasta kuin malli on tehty ;-) Ohjeen tekijähän on jo kokeillut ja löytänyt sopivat puikot. Ok, se käsiala, käsiala... mutta minähän teen aina samanlaista tasaisen kireää neulosta ja aina on hyvä tullut :-o

Toisekseen, kaikissa ohjeissa käsketään ostaa aivan liikaa lankaa (tämän opin äidiltäni) ja siksi ostan yhden kerän vähemmän kuin käsketään, eikä siitä siis riitä mallitilkkuun. Mitä sitten, että käyn myöhemmin kuitenkin ostamassa vielä yhden kerän? Jostain syystä juuri siinä ohjeessa mitä minä kulloinkin teen tarvitaan sittenkin koko se määrä, mitä alunperinkin oli ohjeistettu. Toivottavasti muuten samaa värjäyserää on vielä jäljellä... Viimeksi kun pyysin miestä tuomaan vielä yhden kerä Samosta Prismasta ja käskin katsomaan tarkkaan niitä numerosarjoja vyötteessä, niin lakoninen kommentti oli: "Pidätkö sä mua ihan amatöörinä?" :) Oppi on siis mennyt perille!

Jos nyt vielä halutaan saivarrella, niin ehkä se lanka olisi kuitenkin riittänyt jopa mallitilkkuun, miksi muuten mulla olisi kaksi pahvilaatikkoa täynnä nk. jämäkeriä?

Mutta miten se mallitilkku oikeen tehdään? No tietty siten, että katotaan ohjeesta että esim. 20 silmukkaa ja 28 kerrosta mallineuletta on 10x10cm. Näinhän olen aina joskus ihan vaan kaiken varalta tehnytkin, sitten mittaillut tuotosta ja ihmetellyt että miten tää nyt muka mitataan kun on niin kippurassakin... NO, luin sitten jostain että jotkut muut ensin jopa pesevät tuon mallitilkun ja pingottavat sen ja sitten vasta mittaavat. Huoh, aivan liikaa vaivaa näin laiskalle, mutta toisaalta sitten pingotuksen jälkeen on varmaan aika helppo mitata. Ja olis muuten ehkä huomannut samalla että venyykö esim. tuo Bambu kauheasti pesussa...

MUTTA, ihan oikeasti se gauge siis mitataan näin:Voi hyvät hyssykät, siis että pitäisi ihan ylimääräistä neuloa ja vielä reilusti. Oikeesti hei, pitääkö noin tehdä? Ei kai kukaan näin tee? Näin meitä kuitenkin Jan Eaton neuvoo kirjassa 200 ripple stitch patterns. Ja hän varmaan tekee näitä juttuja työkseen. Pitäisikö uskoa (ja totella)?

Ehkä mun kuitenkin on paras vaan pysytellä näissä sukissa, ne aika usein sopivat, ainakin jollekin. Sain eilen toiset Jaywalkerit valmiiksi, noi mustankirjavat siis. Tein niistä vähän pidemmät Grumperinan alkuperäistä ohjetta mukaillen. Resoria on näissä vaan kaksi-kolme kerrosta ja silmukoita alussa vähän reilummin, niitä kaventelin pois nilkkaa lähestyttäessä. Laitan tähän vielä kuvan noista jo aikaisemmin valmistuneista punaisistakin, koska lähetän nämä linkin kera tuonne Grumperinan galleriaan. Punaisissa sukissa noudatin ohjetta orjallisesti (wau). Ai niin, paitsi en kärkikavennuksissa.