30. maaliskuuta 2008

Sunnuntai-iltapäivän ratoksi

...kuvausretkellä Ikea:n parkkiksella. Melkein 7 astetta lämmintä, mutta hyytävä viima, hrrrr... Kuvattavana oli palmikkosilipari, jonka on apinoin Annelta (luvan ja neuvojen kera :)). Sliparia oli hauska neuloa, vaikka jouduinkin ihan itse laskemaan ja pähkäilemään kuviota, kavennuksia ym. Jotenkin niin vapauttavaa kun ei ollut valmista ohjetta, joita yleensä noudatan sitten liiankin orjallisesti.


Tarkoituksenani oli tehdä uusi lempislipari edellisen tilalle. Tavoitteena oli paranneltu versio eli laadukkaammasta langasta, istuvampi ja hieman pidempi.

Malli: Annen palmikkoslipari vapaasti sovellettuna
Lanka: Mark&Kattens Bomull n. 300g
Puikot: 3 1/2 ja 4 mm

Mitä tekisin toisin? No, pituutta olisi saanut tulla vielä vähän enemmän. Jos olisin tarpeeksi tyytymätön niin purkaisin sliparin kainaloihin asti ja jatkaisin vielä vähän, tällöin myös kavenukset osuisivat paremmin kohdilleen. Kavennukset/levennykset tekisin paremmassa versiossa myös pari silmukkaa takakappaleen puolelle, nyt tein ne tasan sivuille ja koska etukappaleen palmikot tietenkin vetävät neuletta vähän kasaan, niin kavennukset ovat turhan edessä.


Mutta ei taida niin paljon haitata, pitoon vaan ja ensi kerralla sitten taas paremmin! Pitäisiköhän mun lisätä luokkatunnisteeksi "myyränväriset", niitä kun tuntuu riittävän ;p

Nitkutus jatkuu...

18. maaliskuuta 2008

Pinja-sukat myyrälle

Aiemmin jo vihjaisin, että Pinja-sukat ovat valmiit.

Malli: Pinja-sukat (design AnniKainen)
Lanka: se halpa Gjestalin Maija n. 100g (koko 37-38)
Puikot: 2,5mm


Mallikuvio oli mukavaa neulottavaa ja eteni joutuisasti. Kantapää on mielestäni kivan näköinen kun mallineule ilman reikiä jatkuu kantalapussa.


Kantapään ja kärkikavennukset tein vähän soveltaen, oman pään mukaan. Olen nykyään vallan ihastunut tuohon Kitchener Stitchiin, mielestäni sillä tulee niin kaunis kärki sukkaan. Onhan se vähän työläs tapa päättää sukka, mutta vaivan arvoinen.


Kuvat eivät ole hyviä, myyrän värinen lanka, pliisu tausta, ei edes hovikuvaajaa... No mitä muuta voi tässä tilanteessa kuvilta odottaa? Mutta sukat ovat lämpöiset ja istuvat hyvin jalkaan!

Lisään vielä yhden kuvan Mystic Watersista, pokkarin kuvat kun olivat kokonaan jääneet siirtämättä tietskalle. Tässä kuvassa kuvio näkyy parhaiten (klikkaa suuremmaksi) ja värikin on suhteellisen oikein.


Nitkutus jatkuu...

17. maaliskuuta 2008

Lauantain toivotut

Viikonloppuna käytiin hakemassa kissa Pohjanmaalta anoppilasta kotiin. Koska en talvilomareissumme vuoksi päässyt Kädentaitomessuille, katsoin oikeudekseni, oikeastaan ihan velvollisuudekseni tutustua lähikaupungin, Seinäjoen käsityöliikkeisiin. Ihan perinteistä puhelinluetteloa selaamalla (ei nettiä) löysin Käsityö-aitta Fionan ja Rustoopuori Oy:n.

Fionasta ostin vyyhdin Kauhavan kangasaitan vihreää lenkkimohairia, sillä ihastuin uusimmassa Suuressa Käsityölehdessä olleisiin lenkkimohairista neulottuihin simppeleihin huiveihin. Vyyhdistä tulee useampi huivi, mutta ei vara venettä kaada, eihän? Pakko oli ostaa myös iiiihanaa käsinvärjättyä Trekking hand art -sukkalankaa. Vaikka viimeksi tuollaista kirjavaa lankaa neuloessani päätin etten moisia hankintoja enää tekisi. Värit olivat syötävän ihania, valitsin suht hillityn punakirjavan, mutta vähän harmittaa kun aivan mieletön vihreä-keltainen vyyhti jäi sinne hyllyyn... Lisäksi ostin Marks&Kattenin Bomull:ia slipoveria varten. Langassa on puolet villaa ja puolet puuvilla, en ole sellaista yhdistelmää ennen kokeillutkaan. Mallitilkku (sic!) ainakin syntyi jouhevasti.

Siellä se Feuerland hehkuu :)

Olin jo melkoisen tyytyväinen em. hankintoihin, mutta päätin kuitenkin pikaisesti piipahtaa vielä siellä Rustoopuorissa. Voi mikä T-A-I-V-A-S se olikaan! Ensin hiplasin vähän lankoja, mutta hienoon näyttelyyn tutustuttuani päätinkin siirtyä askartelupuolelle. Hankin sen Rosee pitsi -härvelin (jo vuosi sitten se oli hankintalistalle, mutta kuume meni ohi) ja kolme vyyhtiä Lappajärven värjäämön ohutta paperinarua. Eli kohta pukkaa narukukkaa ikkunaverhojen lomaan, uusimmassa Modassa taitaa olla ko. mallia. Lisäksi ostin vielä sellaisen HOPEe Ball -askartelusetin, josta olisi tarkoitus syntyä 5 kpl hopeisia somistuspalloja, vaikka jouluksi. Mukaan tarttui vielä käsintehty lasikoru, Tiina Ehrukaisen IHANIA. Miten joku voikin keksiä tuollaisen tavaramerkin? No, tuotteet ovat joka tapauksessa ihania!

Anoppilassa aioin keriä mukanani ollutta, jo aikaisemmin hankkimaani Wetterhoffin Sivillaa, joka oli vielä vyyhdillä. Vyyhtiä availlessani anoppi totesi että "Sullahan pitääs olla sellaaset..." johon totesin että niin pitäis, mutta kun ei ole. Kuinka ollakaan, anopilla oli NELJÄT! No, nyt minullakin on yhdet "sellaaset eli ritulit" eli kerinlehdet. Eipä tarvi enää vaivata miestä eikä lapsiakaan!

Viikonlopun antimia

Miksei aina voi olla lankalauantai? Ai mutta sehän on vasta tuleva lauantai :)

Nitkutus jatkuu...

9. maaliskuuta 2008

And the winner is...

Valmis! Vihdoinkin! Hurraa!

Ohje: Mystic Waters (Anna Dalvi)
Lanka: Vuorelman Kampavillalanka kaksinkertaisena, n. 130g
Puikot: 4mm pyöröt


Mystic Waters valmistui jo viime lauantaina talvilomareissulla. Reunuksen teko olikin sen verran simppeliä hommaa, että sain sen tehtyä loppuun autossa jo alkumatkasta. Hyvä etten heti Tukholman jälkeen käskenyt pysäyttää autoa kuvaussessiolle, koko loppumatkan Funäsdaleniin katselin maisemia mahdollisia kuvauspaikkoja silmälläpitäen.

En ottanut nuppineuloja tms. pingoitusvälineitä mukaan, joten huivi sai pingoittua melko vapaasti mökin ruokapöydällä. Kävisi pöytäliinastakin, vai mitä?


Kuvaussessio hoidettiin paluumatkalla, ensin heti alkumatkasta ja vielä toisen kerran Ljusdalin eteläpuolella pienen järven (mahdollisesti Själstugsjön) jäällä, langanpäät roikkuvat kuvissa vielä päättelemättöminä (ei ollut parsinneulaakaan mukana). Hmmm, huivin yläosan kuviot eivät oikein erotu, mutta so what, valmis on ja dokumentoitu.


Huivista tuli suurehko, mutta oi niin kevyt! Lankaa meni lopulta vain noin 130g (ei vaakaa), kiitos vaan AnniKaiselle lisälähetyksestä, korvaan vaivannäkösi sinulle vielä joskus! Ja SatuA:lle isot kiitokset päättelyohjeista ja Annelle, Juulille ja Muimille kiitos kannustuksesta. Vaikka Juuli kommentoikin ettei työtunteja kannata laskea, niin karkea arvioni hu(i)vin parissa vietetyistä tunneista on 70h. Mutta mitä väliä sillä tosiaankaan on? Useimmista tunneista nautin täysin siemauksin ja vain muutamat olivat yhtä tuskaa, mokien setvimistä. Reunukseenkin meni lopulta vain kahdeksan tuntia :-)

Lopuksi vielä pakollinen kuva huipulta. Ihan jokainen päivä ei ollut noin aurinkoinen ja kaunis, mutta lähtisin vaikka heti huomenna uudestaan!

Kylässä oli muuten myös yksi käsityö- ja lankakauppa. Häpeäkseni tunnustan etten vieraillut siellä, vaan ainoastaan vastapäisen terveyskeskuksen röntgenissä kun tuli tutustuttua rinteen pintaan hieman turhan kovaa, hmph. Onnekseni lääkäri sanoi että "Nothing broken, just pain..."

Nitkutus jatkuu...