30. toukokuuta 2008

Tiivi-Taavi Teletappikummulla

Kesätoppi numero 2 on valmis. Annikainen blogissaan kertoi sukkiensa maastoutuvan räsymattoon, minun toppini maastoutuu voikukkakumpuun. Tosin ne voikukat olivat jo enimmäkseen niitetty ja loputkin parhaat päivänsä nähneitä (voiko olla totta?).

Malli nro 7, Moda 3/2008
Lanka Mandy Color, Schoeller&Stahl 250g
Puikot 7mm ja koukku nro 6

Hauska neule toteuttaa, mutta eipä taaskaan tullut ihan samanlaista kuin ohjeessa. Kaula-aukosta tuli minulla jostain ihmeen syystä paljon pienempi kuin ohjeen kuvassa oli, toisaalta en niin kovin avarista perustakaan, joten olkoon pienempi sitten.

Toppi oli tänään koko päivän koekäytössä ja vähän vaikuttaa siltä, että saattaa käytössä jonkin verran venahtaa, sen verran on löysää neulosta. Muuten kyllä ihan mukava päällä eikä ollut liian kuuma, vaikka lämmin keli olikin. Tosin pakko myöntää, että olen aikamoinen vilukissa ja elohopea mittarissa saa nousta reilusti yli hellerajan ennenkuin minun tulee liian kuuma!


Tein pienimmän koon mukaan (36-38) ja koska olen vähän pienempi niin löysähkö neule vähän antaa sellaista tasapaksua vaikutelmaa. Oikeamman kokoisella toimisi varmasti paljon paremmin, mutta mennee näinkin.

Kuvauspaikan "teletappikummut" löytyivät Helsingin pitäjän kirkonkylästä, Kartanonkosken vanhan myllyn tienoilta. Ei tosin mikään ihan mahdoton koski, mutta mukava paikka muuten, pyöräillessä löytyy aivan eri paikkoja kuin autolla huristellessa :)

Jott' ei voikukat meiltä loppuisi...


Nitkutus jatkuu...

29. toukokuuta 2008

Extra Fort?

Ihanaa, kun ennen oli tapana säästää vähän kaikenlaista tarpeellista (ja miksei tarpeetontakin). Jostain valokuvasta olin taas kerran vilaukselta nähnyt sisareni ihanat, virkatut verhot ja kotipaikkakunnalla käydessäni kysäisin äidiltä josko niitä lankoja olisi vielä jäljellä.


No olihan niitä, pellavia ja muita. Ja minä sain ne kaikki :) Ne ihanat verhot on kuitenkin virkattu tästä nimenomaisesta Suutarilangasta no 15, Extra Fort. Ja sitä on jäljellä valitettavasti vain vähän kolmatta kerää, ei taida riittää meidän keittiöön verhoiksi, vaikka vain yksi ikkuna onkin. Malli on jo valmiina (tai no, lopullinen valinta on vielä vaiheessa), mutta en millään viitsisi aloittaa jos en ole varma riittääkö lanka.



Tää nyt on vähintäänkin vähän epätoivoista, mutta ei kenelläkään sattuis olemaan Suutarilankaa kätköissään?

Eihän tuo ole kuin ehkä noin 40-50 vuotta vanhaa tuotantoa... Kovin paljon ei ole tunnistetietojakaan antaa, etiketin kuvastakin tuli vähän epätarkka, ei ole tuo uusi kamera mun kaveri...

Olen minä puikoillakin vähän puuhastellut, melkein valmistakin on, joten ehkä viikonloppuna kuvataan taas.

Nitkutus jatkuu...

4. toukokuuta 2008

Top en pistache

Kukkatoppi valmis ja kuvattu mökkireissulla Kylmänmyllynlähteellä.

Malli: todella vapaasti sovellettu Top en pistache, Ewa Crochet no 17
Lanka: Mandarin petit, määrä n. 200 g
Koukku nro 3


En malttanut odottaa ja ostaa ohuempaa lankaa, vaan päätin kokeilla miten malli toimisi vähän paksummasta langasta, sitä kun olin ostanut jo viime kesänä kesätoppi mielessäni.


No, toimiiko? Toimii ja ei. Alkuperäisen ohjeen toppia voi pitää sellaisenaan, minun versioni vaatii toisen topin alle, sen verran on harva tuo kukkakuvio. Kuvio olisi ollut nätimpi pienempänä. Yläosa olisi kannattanut tehdä kahtena kappaleena, nyt siitä tuli turhan kirjava kun virkkasin kainaloihin asti ympyränä ja sitten edestakaisin ja pinta tuli tietenkin erilaista, koukkukin olisi voinut yläosan virkkauksessa olla vähän pienempi. Ja malli voisi olla edes vähän ruskettunut, elokuussa toi valkoinen toivottavasti jo vähän erottuu ihoni väristä...


Ei ehkä aivan susi, mutta kunhan löydän sopivan kokoista ja väristä lankaa niin taidan tehdä enemmän originaalia muistuttavan version.

Nitkutus jatkuu...

1. toukokuuta 2008

Pakkoulkoilua

Taas on se aika vuodesta kun meillä alkaa koko perheen pakkoulkoilutus ja käsityöt lentää nurkkaan. En vaan voi istua sisällä kun on kevät ja ihana ilma, syksyllä ja talvella pimeässä on ihan hyvä nitkutella sisätiloissa, mutta keväällä on eri juttu.

Viikonloppuna siis ulkoilutettiin teinejä taas oikein urakalla, käytiin fillaroiden katsastamassa Vuosaaren huippu. Jo matkalla piti pysähtyä ihmettelemään Vantaan "merenrantaa", joka kohta on siis sekin Helsinkiä. Siellä ruovikossa oli kalastajia pitkine vapoineen pilvin pimein ja kalaa nousi, pojat meinasivat ihan unohtua jo sinne ihmettelemään touhua. Itse kohde, Vuosaaren huippu ei vielä ole aivan valmis, maisemointi on kesken ja valmista olisi tarkoitus olla kai sitten vuonna 2010. Huipulta oli uskomattoman hyvät näkymät, 360 astetta itäistä Helsinkiä, Vantaata ja Sipoota ja maistuvat eväät syötiin kivillä istuen. Ansan ja Oivan sanoin: Kannatti herätä!


Viime viikolla tein pienen löydön (4 €) antikvariaatista, johon poikkesin kuluttamaan aikaa. En tiedä teenkö kirjasta ikinä mitään, mutta se on kyllä ihan pullollaan ihania pikkuliinoja ja suloisia väli- ja reunapitsejä. Tulee mieleeni ne kaikki ihanat pyyheliinat joita olen kummitädiltäni saanut vuosien varrella joulu- ja syntymäpäivälahjoiksi. Tai siis ne ihanat reunapitsit niissä. Eipä tule nykyään enää paljon pitsejä virkkailtua. Ajattelin kuitenkin, että jos vaikka verhot keittiöön tästä joskus, vaikka sitten kun ei ole muutakaan tekemistä...

Virkattu toppi on edelleen vaiheessa, kunnianhimoisena tavoitteenani on saada se viikonloppuna valmiiksi. Siitä tulee sittenkin kokonaan virkattu, yritys neuloa yläosa oli tuhoon tuomittu alusta alkaen, ei auttanut kuin purkaa ja vaihtaa suunnitelmaan B.

Nitkutus jatkuu...