13. heinäkuuta 2008

Kanervanpunaista

Lomaneuleena aloitettu Minttumaari on valmis. Pakko tunnustaa, että vaikka olen neulonut yhden jos toisenkin pitsineulehuivin, niin tämän huivin kanssa minulla oli uskomattomia vaikeuksia päästä alkuun. Ohje (Ulla 2/07) sinänsä oli selkeä, mutta kun mallikaavioon oli piirretty vain puolet mallikuviosta, niin se ei meinannut mennä meikäläiselle jakeluun, ei niin sitten millään! Kävin vaikka kuinka monessa blogissakin katselemassa ja ihmettelemässä, että onko siinä muka joku keskisilmukka ja miltä sen oikein pitäisi näyttää jne.

Alkuhankaluuksien jälkeen huivi olikin sitten oikein mukavaa matkaneulottavaa, siinähän toistetaan periaatteessa vain kahta mallikerrosta, joita olisi voinut jatkaa loputtomiin...

Lopputulos yllätti positiivisesti, tein tarkoituksella vähän reilumman kokoisen retaleen, jotta siihen voisi kunnolla kietoutua. Huivin koon vuoksi (leveys n. 180 cm ja korkeus keskeltä n. 90 cm) en jaksanut sitä kunnolla pingottaa ja siksi reunat eivät ole niin kauniit kuin Katjan mallissa. Voi olla, että päättelinkin hieman liian napakasti.

Lankana oli kaksinkertainen Vuorelman Kampavillalanka, jota meni vajaat 100g puikoilla 5 mm neuloen. Kokonaisia mallikuvioita ennen reunusta oli peräti 68 kpl (ja silmukoita vihoviimeisellä kerroksella 445 kpl). Joskus voisi tietty kokeilla neuloa vaikka edes vähän paksumpaa lankaa, saisi valmista ehkä pikkuisen helpommalla. Mutta oikeasti se on minusta jotenkin niin kivaa kun huivi ei paina juuri mitään, on reikiä täynnä ja lämmittää silti mukavasti:)

Kuvausretkellä oltiin urbaanissa luonnossa Mustikkamaan kallioilla, taustalla näkyy Kulosaaren silta. Sorsa oli tainnut tehdä tälle kesälle jo toisen poikueen.


Nitkutus jatkuu...