15. marraskuuta 2009

Huovutettuja kuvia ja lisää mustikoita

Kässäkurssilla oli menneellä viikolla aiheena nyt kuvien tekeminen märkähuovuttamalla. Aiemmat kokemukseni märkähuovutuksesta ovat huonoja, en ole saanut villakuituja oikein kunnolla huopumaan. Ensimmäinen, pieni harjoitustyö tehtiin maanantai-iltana. Olin täysin unohtanut, ehkä osittain aktiivisestikin, tehdä kotiläksyt eli suunnitella ja piirtää... Se ei ole mun juttu, vaan heti pitää päästä tekemään. Kahden minuutin huiman piirustustuokion jälkeen sain väännettyä paperille ja kuitukankaalle särkyneen sydämen. No, pienen kuvan teon ideana olikin kokeilla miten homma toimii ja oppia tekniikkaa.


Tässä pienessä harjoitustyössä menikin sitten useampikin asian pieleen: jätin työn liian märäksi kun aloin huovuttaa ja käytin aivan liikaa saippuaa ja taas oli ongelmia huopumisen kanssa. Taustankin tein useammasta pienestä kappaleesta, siksi se onkin nyt toisista kohdista äärimmäisen ohut ja vain osittain sopivan paksu, palat kun eivät aloittelijalla tainneet ihan pysyä paikoillaan. Reunat ovat täysin riekaleiset, ehkä jo alunperinkin jätin ne liian epätasaisiksi enkä sitten edes osannut huovuttaa reunoja myöten. Kyllä tästä silti vielä jotain tulee, ehkä pieni tyyny. Noilla varsipistoilla yritin vähän petrata lopputulosta, tosin en ole vielä varma menikö se paremmaksi vai huonommaksi...

Eilen meillä oli koko päivä (tai siis klo 10-15) ko. kurssia ja nyt olin valmistautunut pikkuisen paremmin. Kuva oli piirretty, väritetty ja suurennettu oikeaan kokoon ja työn alkuun pääsi heti kiinni. Tekniikkakin oli paremmin hanskassa harjoitustyön jälkeen ja ystävällinen opettajamme neuvoi ja opetti aina kun vain neuvoa tarvitsi. Kuvat tehdään "nurinperin" eli aloitetaan pienistä yksityiskohdista, jotka jäävät lopulliseen kuvaan päällimmäisiksi ja siitä edetään villaa lisäillen kuvan taustaa kohden. Lopullinen pohjavilla lisätään sitten viimeiseksi ja sitten alkaa ankara huovutus. Vaikka vaihe on ihan oikeastikin aika raskas, se on myös jotenkin hyvin terapeuttinen.

Valkoiset kohdat ensin, sitten ruskeat, sitten keltaista jne.

Kun lopulta tuntuu, että työ on jo hyvin huopunut, käännetään kuva oikeinpäin. Tämä vaihe onkin tosi jännittävä, koska vasta nyt näkee mitä sitä oikein tulikaan tehtyä! Huovutusta jatketaan oikealtakin puolelta kunnes kuva on varmasti kunnolla kiinnittynyt ja sitten on vuorossa vanutus, eli käsittely vuoroin kuumassa ja kylmässä vedessä.

Itse olin positiivisesti yllättynyt lopputuloksesta. Mieskin sanoi, että "no eihän se päivä ihan hukkaan mennyt", tulkitsin sen positiiviseksi palautteeksi. Kuvan malli ei ole omani, vaan inspiraation lähteenä oli Laura Melkisen Hypnoosi-maalaus kuvasarjasta Ihmisten puutarha. Huovutetun kuvan koko on noin 30 x 30 cm ja siitä tulee, ehkä, taulu. Seuraava työ on jo ideana päässä, mutta tähän ekaan en yksinkertaisesti ehtinyt kehitellä mitään omaa. Ensi lauantaina opetellaan taas uutta tekniikkaa, vapaalankahuovutusta.

Pipoja olen myös urakoinut. Miehelle piti tehdä pipo ja ajattelin että no iso, tietenkin. En vaan ajatellut, että pitäisi tehdä miehen pään kokoinen pipo, eli sellainen, noin keskikokoinen. Teinpä sitten toisen pipon, S/M kokoisen ja kuinka ollakaan, siitä tuli liian pieni. Prrr... No, eikun neljä silmukkaa malliin lisää ja saman verran lisäkerroksia resorin reunaan: olis parasta olla, no ainakin melkein täydellinen! Täytyy sanoa, että lopussa ei enää juurikaan ollut vaikeuksia seurata tuota palmikkokaaviota :) Ja vaikka Mustikka onkin tosi kiva malli, niin ehkä seuraavaksi sitten joku muu pipo kuitenkin!

Malli: Mustikka (Suvi Simola)
Koko: L, S/M ja S/M+
Puikot: 3 1/2, 4 ja 4 1/2 mm
Lanka: Hjertegarn Lima (L) ja Vidal Alpaca (S/M)

Kuvat on räiskäisty vaan tosi nopeasti omassa pihassa, olin niin tyytyväinen kun sain kolme päätä käyttööni ilman sen kummempia mutinoita, että en edes ehdottanut mitään sen kummempaa kuvausretkeä.

Nitkutus jatkuu...

7 kommenttia:

Kaisa kirjoitti...

Tosi hyvän näköiset pipot!

Eila kirjoitti...

Tuo pipomalli on kyllä kiva!
Olen ajatellut että tänä talvena en tee itselleni yhtään pipoa, lapasia tai huiveja jotta tulisi käytettyä noita aiemmin neulottuja, saisi sitten hyvällä omallatunnolla laittaa ne keväällä menemään. Mutta yksi huivi on ehkä tehtävä mätsäämään jo syksyllä neulotun pipon kanssa.

Tellu-Tellervo kirjoitti...

Komiat on miehillä pipot! Ja kuvasta tuli hymy huulille :D
Täältäkin löytyis kolme päätä samaan kuvaan.
Iloista alkavaa viikkoa!

Mari kirjoitti...

Komea piposarja! Ja aivan ihana tuo oranssisävyinen huovutus! :)

AnniKainen kirjoitti...

Sait koko komppanian kuvaan :)Komea kolmikko komeine pipoineen :) Hyvä äiti!

Ihanat värit noissa huovutustöissä ja upeita muutenkin. Eikö olekkin mukavaa puuhaa. Jäämme odottamaan seuraavia juttuja, kivaa.

Marika kirjoitti...

Hauska sattuma se miesten nimi ! Musta kyllä tuntuu että kolmasosa 70-luvun alussa syntyneistä miehistä on nimetty sillä nimellä !!! ;-)

LankaLuolan Marika kirjoitti...

Kivat pipot ja ihana kuva tuo alin =)