Heavy-sydän on odottanut olohuoneen pöydällä jatkokäsittelyä, krakleerausta, kun en ole oikein tyytyväinen tuon maalin väriin ja kuviointiin. Kurssipaikalla ei ollut siihen tarvittavia aineita, joten ostin ne itselleni kotiin ja päätin tehdä sen myöhemmin, tekemättä on vaan jäänyt. Nyt kyllästyin odottamaan inspiraatiota ja päätiin siirtää ryijyn sellaisenaan lopulliseen sijoituspaikkaansa parveekkeen seinälle.
Minun heavy-sydämeni on kyllä vähän kalpea, tuollainen kuurasydän pikemminkin. Heavy-sydän nimi tulee kurssiesitteestä, siinä mallina oli vähän toisella tavalla kaiverrettu ja toisilla väreillä toteutettu pohja. Kyseessä on kehysryijy, joka on tehty ihan perinteisillä ryijysolmuilla hopealangasta metalliverkkopohjaan.
Oli muuten aika rankkaa sormille, hanskat olivat ihan ehdottomat tätä vääntäessä. Pelkkä hopealanka oli jopa minun makuuni hieman liian aneeminen, joten myöhemmin lisäsin joukkoon muutaman "nukan" mustasta metallilangasta. Lankojen päitä oli koukuttavaa kähertää pihdeillä, sitä olisin voinut jatkaa vaikka kuinka pitkään. Ja pujotella noita helmiä.
Verkon taakse laitoin peilin, niin että seinä ei paista sieltä läpi, vaan nukkatiheys näyttää kaksinkertaiselta, metallilangasta kun ei saa niin kovin täyttävää lopputulosta. Hopealanka näyttää jo osittain muuttaneen värinsä melkein kultaiseksi, saa nähdä kuinka mustaksi tuo ryijyn keskusta lopulta muuttuu.Eila Vyyhdin viemää -blogista ilahdutti minua tuplatunnustuksilla, kiitos! Yleensä minulla ei ole tapana osallistua meemeihin, vai mitä nämä nyt ovat, mutta nyt tuo "Kreativ blogger" osui tällä hetkellä niin kohdilleen, että tätä on pakko jatkaa. Edellinen postauksenihan käsitteli tuota onnetonta villatakkiprojektia, jonka johdosta juuri tällä hetkellä koen olevani kaikkea muuta kuin luova ja innovatiivinen, siksi oli ihana kuulla, että joku ajattelee minusta ja blogistani niin kauniisti!
Aikoinaan aloitellessani teininä neulojan uraani, neuloin ihan kaikki vaan ihan mutu-tuntumalla, vasta aikuisiällä oli intoa tehdä jotain ohjeen mukaan. Äitini on myös koko ikänsä tehnyt näin, kaikki sängynpeitteetkin virkannut pelkän mallilapun mukaan. Knitted lace of Estonia -kirjasta opin, että niin siellä Virossakin ennen tehtiin ja varmaan osittain vieläkin, huivien neulojilla oli kuvioista valmiita mallikappaleita, joita he lainailivat toisilleen. Lainaaja maksoi lainansa lisäämällä uuden kuvion mallikappaleen jatkoksi palautettaessaan sen omistajalle. Hieno systeemi!Nyt onkin tosi tiukka paikka jatkaa ketjua ja pistää tunnustukset eteenpäin, kun en ole koskaan sitä ennen tehnyt. Mielestäni luovia ja ihania blogeja on niin paljon, että runsaudenpula tekee hommasta lähes mahdottoman, mutta ehkä eniten tulee käytyä ja hämmästeltyä AnniKainen puikoissa -blogissa, joten menköön hänelle. AnniKainen on luova, tekee ihan omia kauniita malleja joista jakaa ohjeet myös muiden iloksi, neuloo sujuvasti toisten ohjeista ja onnistuu ilmeisesti ihan joka kerta!(?)
Nitkutus jatkuu...
