28. maaliskuuta 2009

Heavy-sydän

Joku ehkä vielä muistaa syksyisen innostukseni Taito-kursseihin. Tuli tehtyä pallovalaisin, enkelivalaisin, heavy-sydän ja valoryijy. No, totta puhuen valoryijyä on valmiina vasta ehkä neljä kerrosta, se jäi alkuhuuman jälkeen vähän tauolle, mutta siitä sitten joskus myöhemmin lisää.



Heavy-sydän on odottanut olohuoneen pöydällä jatkokäsittelyä, krakleerausta, kun en ole oikein tyytyväinen tuon maalin väriin ja kuviointiin. Kurssipaikalla ei ollut siihen tarvittavia aineita, joten ostin ne itselleni kotiin ja päätin tehdä sen myöhemmin, tekemättä on vaan jäänyt. Nyt kyllästyin odottamaan inspiraatiota ja päätiin siirtää ryijyn sellaisenaan lopulliseen sijoituspaikkaansa parveekkeen seinälle.


Minun heavy-sydämeni on kyllä vähän kalpea, tuollainen kuurasydän pikemminkin. Heavy-sydän nimi tulee kurssiesitteestä, siinä mallina oli vähän toisella tavalla kaiverrettu ja toisilla väreillä toteutettu pohja. Kyseessä on kehysryijy, joka on tehty ihan perinteisillä ryijysolmuilla hopealangasta metalliverkkopohjaan.

Oli muuten aika rankkaa sormille, hanskat olivat ihan ehdottomat tätä vääntäessä. Pelkkä hopealanka oli jopa minun makuuni hieman liian aneeminen, joten myöhemmin lisäsin joukkoon muutaman "nukan" mustasta metallilangasta. Lankojen päitä oli koukuttavaa kähertää pihdeillä, sitä olisin voinut jatkaa vaikka kuinka pitkään. Ja pujotella noita helmiä.


Verkon taakse laitoin peilin, niin että seinä ei paista sieltä läpi, vaan nukkatiheys näyttää kaksinkertaiselta, metallilangasta kun ei saa niin kovin täyttävää lopputulosta. Hopealanka näyttää jo osittain muuttaneen värinsä melkein kultaiseksi, saa nähdä kuinka mustaksi tuo ryijyn keskusta lopulta muuttuu.

Eila Vyyhdin viemää -blogista ilahdutti minua tuplatunnustuksilla, kiitos! Yleensä minulla ei ole tapana osallistua meemeihin, vai mitä nämä nyt ovat, mutta nyt tuo "Kreativ blogger" osui tällä hetkellä niin kohdilleen, että tätä on pakko jatkaa. Edellinen postauksenihan käsitteli tuota onnetonta villatakkiprojektia, jonka johdosta juuri tällä hetkellä koen olevani kaikkea muuta kuin luova ja innovatiivinen, siksi oli ihana kuulla, että joku ajattelee minusta ja blogistani niin kauniisti!


Kyllähän nuo omasta päästä vedetyt tai valmiista kaupan neuleesta kopioidut mallit aina välillä onnistuvatkin, ja ohjeen mukaan tehdyistä tulee puolestaan ihan onnettomia lopputuloksia, jotka vain odottavat kaapissa purkamista ja uutta tulemista. Se nyt ei tosin ole ohjeiden vika, vaan neulojan, joka ei osaa valita itselleen sopivia malleja.

Aikoinaan aloitellessani teininä neulojan uraani, neuloin ihan kaikki vaan ihan mutu-tuntumalla, vasta aikuisiällä oli intoa tehdä jotain ohjeen mukaan. Äitini on myös koko ikänsä tehnyt näin, kaikki sängynpeitteetkin virkannut pelkän mallilapun mukaan. Knitted lace of Estonia -kirjasta opin, että niin siellä Virossakin ennen tehtiin ja varmaan osittain vieläkin, huivien neulojilla oli kuvioista valmiita mallikappaleita, joita he lainailivat toisilleen. Lainaaja maksoi lainansa lisäämällä uuden kuvion mallikappaleen jatkoksi palautettaessaan sen omistajalle. Hieno systeemi!

Nyt onkin tosi tiukka paikka jatkaa ketjua ja pistää tunnustukset eteenpäin, kun en ole koskaan sitä ennen tehnyt. Mielestäni luovia ja ihania blogeja on niin paljon, että runsaudenpula tekee hommasta lähes mahdottoman, mutta ehkä eniten tulee käytyä ja hämmästeltyä AnniKainen puikoissa -blogissa, joten menköön hänelle. AnniKainen on luova, tekee ihan omia kauniita malleja joista jakaa ohjeet myös muiden iloksi, neuloo sujuvasti toisten ohjeista ja onnistuu ilmeisesti ihan joka kerta!(?)

Nitkutus jatkuu...

23. maaliskuuta 2009

Great idea born so dead

Periaatteessa tästä olis tullut tosi kiva neule!

Mielessäni oli paksu, ihana, lämmin villatakki lounastauoille työpaikan jäätävän kylmää ruokalaa varten, sen nimeksi tulisi tietenkin "Lunch time". Mambo on osoittautunut superlämmittäväksi langaksi, Shalom Cardigan on ollut lempivaatteeni tänä talvena, ja siksi ajattelin että se olisi juuri sopivaa lankaa myös tähän projektiin. Ostin sitä 13 kerää, niin että varmasti riittää.

Hmmm.... valkoinen, ei palmikkoa, mutta jotain kuitenkin ja raglanhihat vaihteeksi. Niin ja yhtenä kappaleena neulotaan koko helahoito ettei tule typeriä saumoja! Se "jotain kuitenkin" löytyi helposti Designer Knitting winter 2008/2009 lehdestä, ihan tyynesti varastin pitsikuvion mallista no 5 takin helmaan.

Enää ei puuttunut kuin mallitilkku ja kerrankin tein siitä ihan reilun kokoisen, koska pitsineulehan vetää neulosta vähän kasaan ja piti tietää paljonko silmukoita vähennetään kun sileä neule alkaa. Ettei sitten lötkötä typerästi.

Mutta kas, miten se eka yritys tuntuikin vähän niinkuin kittanalta? Vaikka mittasin ja laskin, ihan laskimella. Hmmm taas, ei muuta kuin pari mallikuviota ja nappilistat vielä lisää niin johan tulee väljyyttä helmaan! Ja tuli, tuli ihan liikaa! Mutta se kävi ilmi vasta kun puolet takista oli neulottu. Miten jotkut tekevät ihania ja vielä ihanampia villatakkeja tuosta noin vaan mentaliteetilla että takki muotoutuu siinä neuloessa, vähän niinkuin itsestään? Kysyn vaan.

Lopputulos on nyt kuitenkin tällä hetkellä se, että hyviä villatakkiohjevinkkejä otetaan mielellään vastaan, ensi syksynä ehkä riittää uutta intoa tähän projektiin.

Take time to measure gauge in order to save time... no johan pomppas! Vasemmalla alhaalla se mallitilkku, josta ei siis ollut mihinkään, hukkaan meni sekin aika :)

Pitäiskö laittaa tunnisteeksi vaikka että ihan susi? Blääh...

Nitkutus jatkuu...

14. maaliskuuta 2009

Kevätpäiväntasausta

Lankakomeron Päivin suunnittelema Kevätpäiväntasaushuivi valmistui eilen ja tänään sitä sitten kuvailtiin Hesan reissulla. Hienoja toteutuksia tästä mallista on nähtävissä useissa eri blogeissa, joten eipä tässä nyt sinällään tule mitään uutta.

lanka: Vuorelman kampavillalanka kaksinkertaisena, n. 80g
puikot: 3 1/2 ja 4 mm
mitat: 180 x 65 cm

Tästä huivista minulla on vain positiivista sanottavaa: ohje oli selkeä ja sitä oli tosi mukava neuloa, vihjeitä tuli sopivan rauhalliseen tahtiin, lopputulos on kaunis ja loppuun asti mietitty ja mikä tärkeintä: kerrankin huivista tuli mielestäni juuri oikean kokoinen. Tämä on ensimmäinen puoliympyrän mallinen pitsihuivini, sekin on plussaa. Väri voisi kyllä olla vähän kirkkaampi, vaikka vähän niinkuin tässä ylivalottuneessa ja säädetyssä kuvassa. No, aika näyttää mikä tulee huivin kohtaloksi.


Hesassa oli kivaa. Käytiin Kiasmassa, jossa on tällä hetkellä pari multimedia/valokuvanäyttelyä: Choosing My Religion ja A Building Is Not a Building.

Pakko tunnustaa, että en ole aikaisemmin käynyt ko. museossa, aina kävellyt ohi vaan. Ihan vaikuttava rakennus, vessatkin taisivat olla nykytaidetta :)


Ruokailun ja shoppailun jälkeen käveltiin auringonpaisteessa Kaisaniemen puiston kautta Hakaniemeen. Olisin halunnut käydä myös Kasvitieteellisessä puutarhassa, mutta teenagerit eivät - käymättä jäi. Ehkä sitten ensi kerralla. Ikinä aikaisemmin en ole myöskään oikaissut Kaisaniemenlahden yli jäätä pitkin, nyt tuli sekin tehtyä (ja sielläkin piti kuvata).



Nitkutus jatkuu...

10. maaliskuuta 2009

Hals, lue og votter

Kummitytölläni oli synttärit (6 v) viikonloppuna. Tylsähkö kummitäti vei pehmeän paketin:

Malli: Viking Garn mallilehtinen no 0804
Yksivärinen lanka:Viking Naturgarn 4 kerää (á 50g)
Kirjava lanka: Viking Balder n. 100g
Puikot: 8 mm
Koukku: 6 mm (olis saanut olla isompi)

Lahjan saaja ei nyt suorastaan hypännyt riemusta kattoon, mutta ihan pyytämättä kyllä sovitti jokaista vaatekappaletta sitä mukaa kun niitä paketista esiin kaivoi. Kai se ressukka on jo tottunut :)

AnniKainen haastoi siihen neljäs valokuva neljännestä albumista juttuun. Paperikuva-albumista en voinut sitä laittaa, joten katse uudempiin digialbumeihin siis:


Näyttää olevan parvekkeelta napattu kuva Missen silloin (2006) uudesta ulkoilutarhasta, jossa ulkoilemassa on näköjään neljä kollia. Nyt tuo vasemmassa reunassa oleva villiviini on jo peittänyt kattoa niin paljon, että tänä talvena se keräsikin päälleen kunnon lumikinokset ja nuo katon tukipuut osittain murtuivat... Eli peruskorjaus ensi kesänä edessä.

Kevätpäiväntasaushuivin viimeinen vihje on vielä kesken, eilen vasta ehdin tehdä ekan kerroksen ja tänään ehkä teen toisen. Viikonloppuna toivottavasti päästään kuvailemaan.

Nitkutus jatkuu...