26. huhtikuuta 2009

Haapsalu sall

Terveiset Haapsalusta !

Pitsihuivimatka 17.-19.4. oli juuri niin antoisa kuin ilmoitus antoi ymmärtää: ostoshetki Karnaluks-tukussa, kahvihetki Vihterpalun kartanossa, vierailut Haapsalun pikkukaupungin käsityöliikkeisiin ja -museoon, käynti Ilon Viklandin taidemuseossa (Astrid Lindgrenin kirjojen kuvittaja) ja paikallisella lammastilalla (bäää), vierailu Padisessa silkkitaiteilijan ateljeessa ja lopulta vielä lounas Laitsen linnassa.

Parasta koko reissussa oli tietenkin neulominen ja neuletunnit varsinaisten konkariopettajien opissa: meitä opettivat rouvat Aime Edasi ja Silvi Saarlo, joita molempia myös Nancy Bush kirjansa Knitted Lace of Estonia esipuheessa kiittelee. Voiko enää parempaa oppia saada kuin mitä nämä todelliset taitajat meille konkreettisesti kädestä pitäen antoivat? Melkein kylmät väreet menivät pitkin selkää...

Aikaa meillä neulomiseen ei ollut kuin jokunen tunti parina päivänä kaiken muun ohjelman lomassa. Siinä ajassa ehdimme kuitenkin juuri ja juuri neuloa pienen mallitilkun ohuen ohuesta villalangasta ja pätkän reunapitsiä. Näin saimme kaikki tarvittavat pikkuniksit perinteisen Haapsalun huivin teosta tietoomme, enää ei tarvi neuloa nyppyjä hampaat irvessä ja pelätä, että puikot katkeavat, vaan sen voi tosiaan tehdä vähän helpommallakin tavalla :) Ja neuleen aloittamisessa, päättelemisessä ja joustavassa ompelemisessa on myös omat pikkujuttunsa.

Minun reunapitsini on aivan liian lyhyt (tarkoitus oli tehdä kahden sivun mittainen pitsi), sillä onnistuin tyrimään ensimmäisen teelmän: neuloin nurjalla nurin kuten yleensä aina, neulotaan mutta Haapsalun huiveissa neulotaan reunapitsi nurjallakin oikein! Hätäisesti neuloin toisen pätkän, jotta opin oikean kiinnitystekniikan. Ja ompelin sen sitten kiireessä väärinpäin huiviin, sen tosin huomasivat vain opettajat ja nythän tiedän minäkin miten pitsistä erottaa kumpi on oikea ja kumpi nurja puoli.

Aime Edasi sanoi, että häneltä menee huivin neulomiseen noin pari viikkoa tai jos ei tee mitään muuta niin voi saada sen valmiiksi noin seitsemässä päivässä. Opettajat sanoivat meille kurssilaisille, että ehkä kannattaa ensin tehdä vähän kapeampi kaulahuivi ja vaikka vähän paksummasta langasta, jotta tekniikka tulee tutuksi.

Ensin mun pitää kuitenkin tehdä valmiiksi nyt puikoilla oleva Aeolian shoulderette, kaikkine nyppyineen ja helmineen. Vasta sitten ehkä tartun johonkin Haapsalu huivimalliin, jos uskallan. Uskoisin, että niiden tv-ystävällisyys on lähes nolla, joten edistyminen voi olla sangen hidasta.

AnniKainen muisti minua tunnustuksella:

Lämmin kiitos!

En osaa espanjaa (kai se on espanjaa? oletan niin), mutta ymmärtääkseni tässä kiitellään jakamisesta eli kai näiden käsitöiden ja kokemusten ym. jakamisesta toisillemme, ehkä samanmielisille käsityöihmisille? Ehkä väärinymmärretty, mutta näin minä sen haluan ymmärtää ja antaa eteenpäin jokaiselle, joka kokee että käsityöt on se "mun oma juttu". Aurinkoisia kevätpäiviä kaikille!

Nitkutus jatkuu...

13. huhtikuuta 2009

Kansallismaisemissa

Terveisiä Kolilta, siellä oli vielä ihan oikean talven tuntua, kyllä kelpasi hiihtäjän hiihdellä ja lasketella :) Ihan pikkasen meitä kyllä arvelutti täältä etelästä lähdettäessä, että noinkohan sitä lunta vielä riittää, täällä kun kukkivat leskenlehdet ja sinivuokot. Pelko oli täysin aiheeton.

Hiukan vaaralliselta tuo homma näin rinteen yläpäästä katsottuna näyttää, voisi joitakin hirvittää tuollaiset kuvat. Ipatti on mun suosikkirinne Kolilla, just hyvä: sopivasti jyrkkää, mukasti kumpuilua ja melkein tarpeeksi pitkä. Tuolihissin lähtöpisteessä oli myös ohjeita: "Älä hyppää hissistä". No okei, en sitten...

Otin mennä viikolla valmistuneet Paraphernaliat reissuun mukaan, koska muistini mukaan perillä olisi kivoja kuvauspaikkoja. Mökkimme sijaitsi honkametsässä Pielisen rannalla ja lumen alta olikin paljastunut aivan ihania rantakiviä.

Ja niillä oli yllättävän vaikea tasapainotella :)


Valaistusolosuhteet olivat haastavat, joten ne upeat maisemakuvat eivät sitten olleetkaan niin upeita, joten tässä näitä lähikuvia...

Paraphernalia-sukat
Lanka: Zitron Trekking Handart alle 100g
Puikot: 2 mm


Säästelin tuota lankaa yli vuoden kun mitään tarpeeksi kaunista sukkamallia ei tuntunut tulevan vastaan. Heti kun näin ensimmäiset Paraphernaliat tiesin, että siinä se on. En ole muistaakseni ikinä aikaisemmin neulonut sukkia näin pienillä puikoilla ja tuntuu, että silti niistä tuli vähän reikäiset. Ja valitettavasti myös hieman liian pienet minulle - onneksi samaa lankaa on toinen vyyhti vielä jemmassa, odottakoon se sitä täydellistä mallia.

Nitkutus jatkuu...