21. toukokuuta 2009

Much better green

Kiitos kaikille värjäysvinkkejä antaneille kanssabloggaajille! Laminaria pääsi eilen etikkakylpyyn ja uudestaan väripataan. Tällä kertaa laitoin väriä niin paljon, että kaikki ei edes imeytynyt huiviin, huljuttelin reippaasti ja huuhtelin kunnolla. Ja mikä parasta, olen tyytyväinen lopputulokseen!

Väri on nyt tasainen ja täysin vihreä, lähinnä sellainen rairuohonvihreä. Ei onneksi tullut myrkynvihreää, vaikka liemi siltä näyttikin. Tuon täydellisen vihreän toistaminen valokuvissa vaan tuntuu olevan sairaan vaikeaa... Ja näkyy jokaisen näytöllä vielä erilaisena.


Huomasin myös, että unohdin edellisessä postauksessa kaikki spekit huivista, eli tässäpä niitä:

Malli: Laminaria by Elizabeth Freeman
Koko: shoulderette, 160 x 70 cm
Lanka: Grignasco Merinosilk kaksinkertaisena (n. 60g (?))
Puikot: 4 mm

Lupaan ja vannon, kautta kiven ja kannon, että jatkossa en postaa kahta kertaa samasta tuotoksesta :)

Nitkutus jatkuu...

19. toukokuuta 2009

Laminaria

Joskus jo aikoja sitten ostin Menitasta ihanaa Grignascon Merinosilkkiä poistokorista, maksoin siitä ihan kokonaisen euron. Väri ei vaan ollut yhtään mieleinen, mutta jo silloin ajattelin värjääväni sen.


Christinan innoittamana kokeilin karamellivärillä värjäämistä Ullan ohjeiden mukaan. Langasta piti tulla ihanaa ja tasaisen vihreää... Eipä tullutkaan niin tasaista eikä kovin tummaakaan, mutta melko vihreää ja aika kivaa kuitenkin. Epätasaisuus johtuu siitä kun en uskaltanut liikutella vyyhtiä tarpeeksi paljon väriliemessä, pelkäsin että saan aikaiseksi vain osittain huopuneen sekasotkun.


Laminaria on ollut työlistallani jo pitkään, mutta odottanut oikeaa hetkeä ja lankaa. Huivia olikin mukava neuloa, taas tuli tutuksi muutama uusi kaunis kuvio ja lanka oli todella pehmeää eikä näyttänyt yhtään liian kirjavalta. Luulin siis, että tämä lanka olisi juuri sitä oikeaa ja ihanaa, kunnes karmea totuus paljastui kuvista...


Siis aivan järkyttävää, miten se onkin noin kirjavaa? Keltainen taustaväri puskee läpi ja ihan huomattavasti enemmän kuin se ihana vihreä! Mihin se meni?

Mallikin menetti vähän viehätystään, mielestäni tuota reikäriviä keskellä ei voi kyllä sanoa kauniiksi, ei sitten niin millään.

Ei auta, tämä tuotos on siis värjättävä uudestaan. Onko kenelläkään kokemusta siitä miten nyt pitää toimia? Pitääkö huivi taas liottaa etikkavedessä ja vasta sitten värissä? Vai voiko mokoman laittaa suoraan karamelliväriliemeen häpeämään? Neuvoja otetaan vastaan, enemmän kuin mielellään!

Ei tainnut olla mun juttu tää värjäys, onneksi on jo seuraava (aivan ihana, ihan kokonaan tehdasvärjätty, täysin tasainen ja yksivärinen) lanka valmiina odottamassa!

Nitkutus jatkuu...

3. toukokuuta 2009

Aeolian shoulderette

Kevään kynnyksellä, jo ennen pääsiäistä päätin tehdä pirtsakan huivin ja ihan pienen tällä kertaa. Lankakaupassa etsiskelin sopivaa lankaa, en löytänyt itse ja pyysin apua myyjiltä. Itse olin kävellyt kyseisen hyllyn ohi ajatellen "...tuossa on noita sukkalankoja..." enkä edes nähnyt juuri sitä ihanaa, hyllyssä lymyilevää oranssia, juuri sitä ihanaa jotain, jota olin etsimässä.

C-vitamiinia!!!

Malli oli jo mielessä, se oli ollut rakkautta ensi silmäyksellä! Mutta että helmiä huiviin, noin 850 kappaletta? Olkoon menneeksi, tällä kertaa laitan myös helmet, kerta se ensimmäinenkin!


Ja voi että se olikin koukuttavaa ja kivaa! Miten voi niin paljon joka kerroksella jännittää, että mihin se seuraava helmi laitetaan ja miltä se siinä näyttää? No, se tulee ihan siihen kohtaan mihin ohjeessa käsketään ja näyttää kyllä aika samalta kuin edelliselläkin kerroksella. Pakko tunnustaa, että jossain noin viidennensadan helmen paikkeilla aloin miettiä että "...tän olis kyllä voinut ihan hyvin tehdä ilman näitä helmiäkin..." Jo nyt voisin tosin tehdä saman vaikka uudestaan, oli se sen verran hauskaa!

Malli: Aeolian Shawl by Elizabeth Freeman
Lanka: Admiral Bambus Seide (60% villaa, 20% silkkiä, 20% bambua)
Puikot: 3 1/2 mm
lisäksi helmiä koko 8, n. 850 kpl ja pieni virkkuukoukku helmien pujotukseen


Pirteyttä ja bling blingiä tuli vähän yli oman tarpeen, onneksi huiville löytyi heti uusi koti ja sainpa siitä vielä rahat uuteen huiviin ja helmiin! Ajattelin seuraavaksi ottaa työn alle saman suunnittelijan hieman vanhemman mallin, mutta ensin pitää kuitenkin hankkia ne ihanat langat, sinivihreät(?) ja paljon ohuemmat!

Kuvailemassa käytiin täällä:

Kissankulta kimalteli auringossa enemmän kuin huivin helmet, mutta sitä ei oikein saatu kuviin vangituksi. Kunnon kamera jäi kotiin, kuten myös pikkupokkarin laturi, onneksi virtaa riitti kuitenkin näihin kuviin :)

Nitkutus jatkuu...