30. syyskuuta 2009

Vaiheessa

Olen surkean huono yleensä vastaamaan mihinkään haasteisiin, mutta tällä kertaa päätin ryhdistäytyä, kun Anna haastoi minua jo toisen kerran.


Eli jos ymmärsin tehtävänannon oikein niin se oli seuraavanlainen:

1. Laita tunnustus blogiisi
2. Kirjaa sinne myös nämä säännöt
3. Linkitä blogiin, josta sait tunnustuksen
4. Listaa viisi aistia ja kerro mitä ne merkitsevät sinulle
5. Haasta viisi muuta blogia jättämällä niihin kommentti

Minä aistin tällä hetkellä seuraavaa:

Näkö: villiviinin punaiset lehdet ikkunan takana
Haju: ensimmäiset raikkaat aamupakkaset
Kuulo: sateen ropina ikkunalautaan
Maku: kuuma kahvi ja suklaa
Tunto: kylmä nenänpää ja sormet, hrrr!

Teen poikkeuksen tällä kertaa myös jatkamalla haastetta ja käyn kommentoimassa seuraavien vanhojen ja osin vähän uudempienkin blogituttavuuksien mukavissa blogeissa:
Kesän Lapsi, Mari, San, Tui ja Katri.

Mohairmekko on melkein valmis. Eilen kävin ostamassa Priimasta yhden kerän lisää lankaa, jotta toisestakin hihasta tuli pitkä. Vielä on hieman ompelu- ja virkkaushommia tehtävänä, mutta eiköhän ensi viikonloppuna taas päästä "koko perheen kuvausretkelle". Itse haluaisin Suomenlinnaan, mutta jos on kovin kylmää niin pitää miettiä kohdetta vielä uudestaan.

Nyt kun kerran tuli päivitettyä, niin mainostan vielä kerran huomista Valo virtaa -tapahtumaa! Lähtekäähän kukin omilla paikkakunnillanne katsomaan ja osallistumaan.

Nitkutus jatkuu...

18. syyskuuta 2009

Venehessä soutelen...

Kässäkoulussa on, muutaman teoriatunnin jälkeen, tehty ensimmäinen käsityö. Meistä tuli veneenrakentajia ja tehtiin vene, joka tosin on kertakäyttöinen. Tämä työ ei sisälly opetussuunnitelmaan, vaan liittyy kansalliseen Valo virtaa -nimiseen käsityöalan tempaukseen. Eli torstai-illan (1.10) hämärtyessä valot syttyvät 47 paikkakunnalla käsityökoulun 20-vuotisen toiminnan kunniaksi ja sen tunnetuksi tekemiseksi.

Telakalla (se on vissiin wannabe vene)

Töölönlahdella näyttäisi olevan enemmänkin ohjelmaa, minun ryhmäni (ja siis muutama muukin Vantaalainen ryhmä) on Tikkurilassa, Heurekan lähettyvillä lähettämässä veneitä matkaan klo 19 alkaen. Veneet sidotaan löyhästi toisiinsa ja viimeisestä on pitkä lanka rannalle, niin että roskia ei jätetä rantapöpelikköön :) Ja VPK on myös kutsuttu paikalle kun tulen kanssa ollaan tekemisissä. Niin, ja tuikuista otetaan alumiinit pois, etteivät jää joen pohjaan, jos vaikka uppoavat kaikki...


Pakko oli käydä kokeilemassa jo tänään, että pysyykö se ihan oikeasti pinnalla ja pysyihän se! Runko tehtiin rottingista ja päälle laminoitiin useita kerroksia, mitä lie, läpikuultavaa paperia liisteri-puuliima seoksella.

Pohjalla on hiekkaa tasapainottamassa menoa ja pari tuikkua valonlähteenä.

Hieman liian valoisaa oli vielä tänään, mutta parin viikon päästä tilanne on jo ihan toinen. Uskon, että kymmenet veneet pimenevässä illassa Keravanjoella näyttävät aika upeilta. Toivotaan poutasäätä, eikä liikaa tuulta, kiitos!

Nitkutus jatkuu...

13. syyskuuta 2009

Linkki ja väliaikatietoja

Lupasin Kuduja-Annalle laittaa linkin Mohäärimets-puseroon, ohje löytyy nyt uudesta Lõngakera-blogista. Käykäähän joukolla ihailemassa Annan mielettömän kaunista toteutusta! Minultakin on ohjetta kyselty, joten ei kun kaikki neulomaan mohairia!

Oma mohairmekkoni on edistynyt jonkin verran, rentouttavaa posottaa vaan suoraa sileää neuletta välillä. Voi silti käydä niin, että tässä tylsistymisen estämiseksi on jossain vaiheessa pakko ottaa joku toinenkin työ puikoille, vaikkapa pieni pipo ennen pakkasia :)


Helmaa neulottiin 18 senttiä kaksinkertaisella langalla, se on nyt siis selätetty ja työ jatkuu yksinkertaisella mohairilla. Ei oikein voi kehua jälkeä tasaiseksi, toivotaan, että kastelu ja pingotus joskus lopulta sitten vähän auttaa :)

Nitkutus jatkuu...

12. syyskuuta 2009

Tarjolla tänään...

...mustaa pitsiä.

Malli: Novita syksy 2009 #29
Lanka: Topp Mohair, Gjestal Spinneri n.80g

Puikot: 5 1/2 mm

Juhlamekkoni kaipasi boleroa ja kaipaa edelleen. Tämä ei nimittäin käy alkuunkaan, mekon ja boleron kaulukset olivat tökeröt yhdessä. Olisi pitänyt kyllä heti tajuta se, mutta en vaan tajunnut... Ehkä tätä voi käyttää ihan muuten vaan.


Ja mustan kuvaaminenkin on aina yhtä hankalaa. Tässä kuitenkin pari kuvaa edestä ja sivulta, kyllä näistä vähän käsitystä mallista saa.



Puikoilla nyt Rebeccan elokuun numerosta mohairmekko no 14, johon ihastuin Kädentaito-messuilla Priiman osastolla. Sen neulomiseen taitaakin vierähtää muutama tovi. Alku näyttää tältä:


Jonossa sen jälkeen: bolero, palmikkoliivi ja pitkähkö villatakki. Siis oikealta vasemmalle.


Nitkutus jatkuu...

6. syyskuuta 2009

It's a fichu

Nitkutusaika on ollut hieman kortilla viime aikoina, olen viettänyt antoisia viikonloppuja kaukana omista ympyröistä. Nyt vielä lopuksi juhlittiin esikoispojan konfirmaatiota koko lähisuvun ja ystävien voimin tämä viimeisin viikonloppu. Äiti on vähän väsynyt, mutta onnellinen...


Seuraava viikonloppu onkin pitkästä aikaa ihan "vapaa", sitten taas juhlitaan ystävättären syntymäpäiviä. Mitä muuta neuloja antaa 50-v ladylle lahjaksi kuin pitsihuivin? No ehkä niitä olisi ollut muitakin vaihtoehtoja, mutta tämä neuloja on vähän kaavoihin kangistunut. Mallin valinta oli helppoa, sillä olen tätä ihaillut jo monessa blogissa vuosien varrella. Ohessa tuli sitten kartutettua omaa huivikirjavarastoakin.

Herborg's Fichu (Hyrna Herborgar)
kirjasta Triangular and long shawls
lanka: Grignasco Merinosilk, kaksinkertaisena n. 50g
puikot: 3 1/2

En halunnut tehdä tästä huivista kovin suurta, joten langan ja puikkojen valintaa piti hieman pohtia. Siis lähinnä pohdin sitä, että teenkö huivin yksin- vai kaksinkertaisesta langasta. Lempparihuivilankaani olin jo kesällä ostanut sitä ikiomaa, ihanaista huiviani varten, jota ei tällä menolla kyllä ikinä synny. Huivin lopulliset mitat pingoitettuna ovat 164 x 72 cm, joten se on mielestäni ihan hyvän kokoinen.

Malli olikin sangen haastava, varsinkin aivan alussa kun kaavion merkit olivat uudenlaisia ja niitä oli paljon erilaisia. Välillä kerran piti vähän purkaakin ja oli aika työlästä saada kaikki silmukat ja langankierrot takaisin puikoille. Kummasti teki mieli sen jälkeen tehdä lifelineja, mitähän ne on muuten suomeksi?


Kuten aiemmin mainitsin, koen olevani hieman (tai oikeastaan aika paljonkin) kaavoihin kangistunut. Avartaakseni näkemystäni olenkin tässä viime aikoina aloittanut neljän vuoden mittaiset käsityötaiteen perusopinnot, joten noin puolentoista vuoden kuluttua voidaan sitten odotella luovuuteni kukkaan puhkeamista :)

Sitä odotellessa,

nitkutus jatkuu...