31. lokakuuta 2009

Vaaleanpunainen mustikka

Niin siinä aina käy, ensin ei huvita pipot ja sitten ei enää huvita muut jutut kun pipot on niin kivoja ja niin nopeita ja niin...

Villapeikko huhuili koeneulojia Mustikka-pipolleen viime sunnuntaina ja onnekseni pääsin tähän joukkoon mukaan! Ostin jo keväällä kaksi kerää ihanaa Angora Merinoa Karnaluksista pipo mielessäni, mutta nyt syksyllä tuo pinkki ei enää tuntunutkaan ihan omalta väriltä, joten kummityttö saa tädiltä pipon.

Malli: Mustikka (Suvi Simola) ravelry-linkki
Lanka: Gedifra Angora Merino 25 g
Puikot: 3,5 mm ja 4,0 mm

Kummityttö tulikin sopivasti tänään meille yökyläilemään ja ihan ensimmäiseksi otettiin pari kuvaa uudesta piposta.

Pipoa oli mukava neuloa ja se valmistui parissa illassa. Lanka on ihanan pehmeää, mutta valitettavan joustamatonta ja katkesi pari kertaa kesken työn, oma vikani tosin kun sitä yritin venyttää.


Piposta tuli sopivan kokoinen, poninhäntäkin mahtuu hyvin alle. Pipoja nähdään tässä blogissa vielä lisää.

Nitkutus jatkuu...

25. lokakuuta 2009

Härkää sarvista

Minulla on ollut pitkään ihan rehellinen pipokammo. Eikä pelkästään sen takia, että pipot eivät sovi minullekaan. Tästä pipojen sopimattomuudesta on hervoton kommenttiketju Nastin Kutripula-bloggauksessa, käykäähän ihmeessä sieltä lukemassa, miksi pipot eivät kerta kaikkiaan istu suomalaiseen päähän :)

Toinen pipokammon syy on se, että mielestäni pipon tekemiseen menee aivan liikaa aikaa lopputulokseen nähden. Tai siis ne kun niin harvoin onnistuvat kuitenkaan. Ostin Designer Knitting -lehden heti sen ilmestyttyä ja siinähän oli pipomalleja (tai päähinemalleja, what ever) vaikka kuinka paljon. Varmaan kuukauden päivät pohdin, että minkähän mallin siitä toteuttaisin kunnes päätin että nyt riittää, ilmat kylmenevät ja minä se vaan palelen ilman pipoa. Teen sen, joka vaikuttaa nopeimmin toteutettavalta!

Tärkein kriteeri lankavalinnalle oli, että se on prikulleen samanväristä kuin villakangastakkini, turvallisen harmaata.

Malli: Side Cabled Hat by Mari Muinonen
Lanka: Drops Karisma, n. 75 g
Puikot: 4 mm ja 5 mm
Pipo on tosi kiva, malli oli hauska ja nopea toteuttaa ja se istuu hyvin päähän. Ainoa ongelma on langan hienoinen karheus ja kutittavuus. Siksi päätin tehdä toisen pipon, unelman pehmeästä ja paksusta villalangasta jota ostin FiinaNeuleesta.


Malli: nro 8, Suuri Käsityölehti 10/2008
Lanka: Bouton d'Or 100 g
Puikot: 6 mm
Tämä on ihanan pehmeä, mutta malli ei ole niin kovin kaunis, ainakaan valkoisena. Pipo neulottiin siis poikittain lyhennettyjä kerroksia hyödyntäen ja lopuksi sitten tuo resorireuna. Nuo kerrosten rajat näkyvät mielestäni suorastaan törkeästi, ehkä syy on langassa, värissä ja puikkokoossa ja toisin totetutettuna olisi ihan ok. Kastelin pipon eilen ajatellen sen auttavan, mutta voi kauhistus kuinka se venyi ja lörpähti! Onneksi olin lukenut, että kuivausrumpu voi auttaa. Ja auttoihan se, siis siihen että sain sen palautumaan entisiin mittoihinsa, ei noihin rumiin kohtiin.

Ei kahta ilman kolmatta. Suvi Simolan Cabled Cap siis seuraavaksi. Olin ostanut Dropsin Alpacaa pipoa (silloin luulin tosin tekeväni toisen pipon) varten ja nyt tein siitä tämän kaksinkertaisella langalla.

Malli: Cabled Cap by Suvi Simola
Lanka: Drops Alpaca n. 100 g kaksinkertaisena
Puikot: 4 mm ja 5 mm
Tämäkin malli oli hauska neuloa, erilaiset palmikonkierrot toivat työhön mukavasti vaihtelua. Tein mallitilkun ennen työn aloittamista, ja tiheys oli mielestäni aika kohdillaan, ainakin leveyssuunnassa. Pituussuunnassa taisi tulla vähän heittoa, sillä piposta tuli hieman korkeahko, mutta mielestäni tuo ei haittaa. Tälle tarvitsen vielä huivin kaveriksi ja sitten se pääsee varmasti tänä talvena käyttöön.

Nitkutus jatkuu...

24. lokakuuta 2009

Harjoituksia

Harjoitus tekee kuulemma mestarin, pitää siis harjoitella lisää.

Kässäkurssilla ensimmäisenä työnä tehtiin alikekuvioitu seinätekstiili. Ensin piti suunnitella ja piirtää malli, jonka halusi tehdä ja sitten suurentaa se oikeaan kokoon. Samalla mietittiin materiaaleja ja tehtiin niillä pieniä testejä. Uskomatonta, mutta tähän saimme kulumaan parikin kurssikertaa.

Halusin aluksi aivan ehdottomasti käyttää työssä osittain pellavaa, mutta en saanut sitä käyttäytymään siten kuin olisin toivonut. Villalevyjen värivalikoiman vuoksi päädyin ratkaisuun, että neulon itse pohjakankaan sopivasta hahtuvasta ja huovutan sen. Ajatuksenani oli tehdä kaksi samankokoista taulua, jotka tulisivat olohuoneen seinälle sohvan taakse. Ohjaajallamme oli valmiita, noin 40x40 cm kehyksiä jotka tuntuivat juuri oikean kokoisilta. Eihän sitä mitään pienempää...

Tuumasta toimeen eli neulomaan katkeilevaa hahtuvaa. Kaikki hahtuvalankaa neuloneet tietävät, että se katkeaa tosi helposti. Ja usein. Noh, mitäs pienistä. Kaikki huovutusta harrastaneet tietävät, että se on kyllä aika sattumanvaraista, kuinka paljon tuotos kutistuu pesukoneessa ja minkä kokoinen lopputulos lopulta on. Näin kävi minullekin, jälleen kerran.


Toinen levyistä oli suurinpiirtein oikean kokoinen ja toinen sitten taas aika paljon pienempi. Tosin näin arvelinkin käyvän, koska kyseessä oli eri valmistajien hahtuvat ja toista neuloin vielä kaksinkertaisena. No, ei se mitään, ei laitetakaan niitä vierekkäin seinälle. Kahdella eri seinällä ne on ihan hyvät.

Ohjaajallamme ei ollut päällimmäiseksi kerrokseksi sopivan ruskeaa villalevyä, joten tilasin sellaista netin kautta itse, vähän niin kuin sian säkissä. Väri olikin ok, mutta materiaali yllättävän ohutta ja valitettavan epätasaista. No, ei sen nyt niin paksua tarvi ollakaan, kai... Lisäongelmia syntyi, kun villalevy ei tarttunutkaan neulatessa niin nätisti pohjaan kuin oli ajateltu. Ei ruskea eikä valkoinen. Pinnasta tuli tosi reikäistä, eikä se siitä juurikaan parantunut, vaikka kevyesti yritin sitä pehmeällä harjalla harjata. Täytyy vielä kokeilla, josko kostutus auttaisi ja pinta tulisi tasaisemmaksi.

Suurin ongelma tuli vastaan aivan lopuksi: olin kaikista ohjeista ja neuvoista huolimatta jättänyt materiaalia sittenkin aivan liian vähän reunoille. Työn pingottaminen kehysten päälle oli tosi tuskaa ja tuo pienempi (ruskea) onkin melkein pilalla. Sen voi ehkä vielä pelastaa siten, että sille tehdään vielä toiset kehykset ulkopuolelle, mutta katsotaan nyt kuinka käy...




Valkoinenkin villalevy on oikeastaan liian ohutta, vihreä pohja kuultaa siitä turhan paljon läpi saaden kauniin valkoisen näyttämään likaiselta. Eipä tästä muuta voi sanoa kuin että oppia ikä kaikki. Suunnittelu ja itse työn tekeminen oli kyllä tosi hauskaa! Ja kurssitovereiden työt ovat kaikki ihan erilaisia keskenään, niiden valmistumisprosesseja oli todella mielenkiintoista seurata . Muilta sai hienoja ideoita ja kannustavaa palautetta. Ihanaa, että edessä on vielä ainakin reilut kaksi ja puoli vuotta yhdessä näiden kivojen ihmisten kanssa!

Nitkutus jatkuu...

11. lokakuuta 2009

Pompulanpampula

Siskon tyttö täytti eilen launtaina vuosia! Tämä onneton täti muisti lähestyvän merkkipäivän vasta perjantaiaamuna, auttamatta liian myöhään siis... Olin nähnyt pompulakeepin pari päivää aikaisemmin Sukka o mu juttu -blogissa ja päätin tehdä samanlaisen synttärisankarille ja lähettää sen heti maanantaina, parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan. LankaMaailma Nordiasta löytyi syksyyn sopivaa sävyä, toivottavasti myös saaja pitää liilasta ja harmaasta, hänen lempiväriään limenvihreää kun kaupassa ei ollut.

Malli: Susun Pompulakeeppi
Koko: se pienempi
Puikot: 3 mm
Lanka:Katia Big Snow, noin puoli kerää

Ohje on Susun silmukat -blogista ja jakaa kuulemma aikalailla mielipiteitä... Toisaalta, mutta sitten taas toisaalta. Minä halusin kuitenkin ehdottomasti neuloa tämän, koska lanka on niin hauskaa. Tässä mallissa taidan eniten pitää juuri noista väreistä, onneksi lankaa jäi jäljelle juuri sopivasti pientä pompulahuivia varten.

Tämä oli mukava ja nopea välityö kun viron villasta aloittamani liivi on jäänyt pahasti kesken... Tarkoituksenani oli matkia alkusyksystä ostamaani mustaa Cristelle&Co:n neuleliiviä ja tehdä itselleni toinen, hieman värikkäämpi liukuvärjätystä villasta.

Tämä on siis selkäkappale ja tästä alaspäin tulisi helmaan pitsineuletta, vaan mistäpä mallikuvio???

Luulin, että minulla olisi reunukseen sopiva pitsineulemalli valmiina Novitan kesänumerosta (malli 71). Vasta kun olin aloittelemassa reunusta niin tajusin, että valitsemani malli tehdään tietenkin helmasta ylöspäin, ei alaspäin kuten minun neuleeseeni tulisi. Siis nyt tarvitsisin pitsineulekuvion, joka olisi noin 10 cm korkea ja päättyisi aaltoilevaan reunaan. Kaikki ideat otetaan mielellään vastaan! Ehkä mun täytyy vaihtaa suunnitelmaa ja virkata reunukset, virkkaamalla yleensä saa helposti juuri sen korkuista pitsiä kuin haluaa.

Työn alla on tällä hetkellä myös Suvi Simolan Vohveli (malli 28) uusimmasta Modasta. Se on kuitenkin vasta niin alkuvaiheissa, ettei siitä sen enempää tällä kertaa.

Nitkutus jatkuu...

3. lokakuuta 2009

Kaislikossa suhisee

Mohairmekko valmistui lopullisesti torstaina ja kova hinku oli jo eilen kuvailemaan. Koko viikon vaivannut, armoton räkätauti oli kuitenkin eilen huipussaan ja pakotti minut vaakatasoon sohvalle koko illaksi. No, tänään vointi oli jo paljon parempi ja pakotin koko perheen kuvausretkelle Vanhankaupunginlahden kaislikkoon.

No niin pojat, tulkaas nyt reippaasti äidin perässä...

Malli: Gray Mohair Dress, Rebeccaa no 37
ja Suuri Käsityölehti 10/2009
Lanka: Kid Melange, ggh n.185g
Puikot: 5.0 ja 5.5 mm
Koukku: 4 mm

Tein mekosta pienemmän koon, johon ohjeen mukaan 175g lankaa olisi riittänyt. Minulla meni lankaa kuitenkin hieman enemmän, ehkä siksi kun tein mekon hieman suositusta pienemmillä puikoilla. Ohjeesta poiketen neuloin mekon pyörönä ja vältyin siten sivusaumojen ompelulta. En myöskään pitänyt ohjeen 1o 1n joustinneuletta kovin kauniina, joten korvasin yläosan ja hihojen joustinneuleen rinsessaneuleella.


Helma, yläosa ja hihat neulottiin kaksinkertaisella langalla pienemmillä puikoilla ja väliosa yksinkertaisella langalla isommilla puikoilla.

Vähän olisin kyllä voinut myös vähentää tuosta pituudesta, pätkä kun olen. Se on myähästä ny! Pitää siis ostaa kunnon korkkarit, jos vaikka sitten näyttäis vähän paremmalta.


Sama malli olikin sitten yllättäen uusimmassa Suuri Käsityö -lehdessä kuvatekstillä "Utuinen tunika", joten vielä yksi utuinen kuva:



Kuvausreissun "loppuhuipennuksena" kävimme vielä ihailemassa Viikissä Villu Jaanisoon Gorillaa, joka esiteltiin yleisölle 1.10.2009.

No on se kyllä aika iso!

Nitkutus jatkuu...