30. joulukuuta 2010

melkein marimekkoa

Välipäivät mennä hurahtivat Pohjanmaalla anoppilassa. Sinne on täältä meiltä oikein jonkin verran matkaa ja neuloinkin kummipojan villasukkia hyvän pätkän jo menomatkalla. Perillä sain ne helposti valmiiksi kun ei tarvinnut ruokaa (tai mitään muutakaan) laittaa, aina sai istua valmiiseen pöytään. Uusimmassa ET-lehdessä oli kiva pipon kuva ja anopin vanhan pipo oli kuulemma jo aikansa elänyt. Vienosti hän ääneen pohdiskeli, että kukahan se osaisi neuloa uuden. Ymmärsinpä ottaa vihjeestä vaarin ja kysyä että noh, minkä väristä pipoa olis tarvis? Tummansininen kävisi toppapuvun kaveriksi.

Seuraavana päivänä sitten lankaostoksille ja eikun pipoa neulomaan. Kirjoneuletta. Ilman ohjetta. Kuvaa matkien. Vähän hirvitti, että mitä tulee. Mietin kavennuksia, että miten ne menisi sopivasti, kun sitä kuviotakin piti olla. Anoppia taas hirvitti että mitä tuli pyydettyä, liian vaikeaako? Yöunet meinasivat mennä - meiltä molemmilta. Ja ihan vaan yhden ainoan pipon takia. No, eihän se nyt yksi pipo ole juttu eikä mikään, tein sen seuraavana päivänä valmiiksi ja anoppi itse vuoritti sen vanhan pipon fleecereunuksella, jotta siitä tuli riittävän lämmin.

Malli: Peruspipo, omasta päästä, idea ET:n joulukuun numeron pipokuvasta
Lanka: Novita 7 veljestä
Puikot 3 1/2 mm

Lähtötohinoissa otettiin muutama kuva todistusaineistoksi. Että ei se miniä sentään aivan laiskana istunut koko lomaa, vaan pani tikkuja ristiin. Ruokapalkalla neuloi. Naapurin emäntä ehti jo pipon kehua. Melekein on niinkuin marimekkoa...

Nitkutus jatkuu...

19. joulukuuta 2010

Tosi tarpeeseen

Tämän otsikon olen kirjoittanut luonnoksiin 5.elokuuta, joten ei ole mikään hetken mielijohde tämä postaus - tai sen aihe ainakaan. Olen jo pitkään toivonut, että ehtisin/jaksaisin/viitsisin neuloa itselleni kämmekkäät, koska vaikka työpaikallani on muuten ihan lämmintä ja mukavaa, niin kuitenkin tuntuu, että ranteet ovat konttorirotalla enemmän tai vähemmän jäässä.

Ranteenlämmittimet
Ohje: Piia Martikainen, Suuri Käsityö 11-12 (2010)
Lanka: austermann Alpaca Silk n. 60 g
Puikot: 4 mm

Malli on uusimmasta Suuri Käsityö -lehdestä, helppo ja nopea neuloa. Olipa mukavaa saada jotain kerrankin todella nopeasti ja kivuttomasti valmiiksi. Ohjeessa taisi tosin olla pieni virhe, sillä siinä käskettiin luomaan 24 silmukkaa ja neulomaan 3 tai 3,5 mm puikoilla. Minun kämmekkäissäni on kuitenkin 36 silmukkaa, vaikka lanka oli paksumpaa ja puikotkin  vastaavasti isommat. Kämmekkäät pääsivät heti käyttöön ja keräsivät töissä kollegoilta kehuja ideasta, muidenkin ranteita ilmeisesti palelee.

Hrrr....ota äkkiä se kuva!

Vielä kaksi työtä on tarkoitus toteuttaa tämän vuoden puolella: salomoninsolmuhuivi hierojalleni ja villasukat yhdelle kummipojistani. Pikkasen kiirus tulee, mutta ei haittaa!


Nitkutus jatkuu...

12. joulukuuta 2010

Heelless sleeping socks

Pesin miehen yösukat koneessa vaikka eivät olleet konepestävät. Pesun jälkeen eivät mahtuneet edes mulle enää, peltiä olivat entiset silkkisukat. Kyllähän minä tiedän, että silkkivillaa ei pestä koneessa, mutta ei sitä aina ajattele, tekee vaan. Siispä lupasin neuloa uudet yösukat kylmäjalkaiselle. Kukapa muu ne neuloisi? Ja kuka ne vanhat pilasi? Se sama väittää vielä pitävänsä neulomisesta. Ei kyllä uskoisi, koville otti näiden sukkien neulominen.


Heelless Sleeping Socks by Nancy Bush
Kirjasta Knitting Vintage Socks / Nancy Bush
Lanka: Austermann Step 100 g
Puikot: 3 mm
Neuloin 80 silmukalla, 32 mallikerran toistoa, muuten ohjeen mukaan. Lanka ostettu ties koska, muistaakseni ihan vaan kannatuksen vuoksi pienestä lankakaupasta. Säälistä. Ei varmaan kukaan muu kuitenkaan ostaisi tätä pois. Myöhemmin olen  kovasti sitä ihmetellyt, että pitikö silti ostaa niin rumaa? Olisi varmaan ollut tarjolla myös jotain kauniimpaa? Puolustuksekseni voin sanoa, että kerällä se näytti kyllä paljon paremmalta. 


Kysyin mieheltä, että haittaako, vaikka sukista tulee rumat. Ei kuulemma haittaa, koska ei ne sieltä peiton alta mihinkään näy. Jos mä vaan itse kestän. Kestän mä, pidän vaan silmät kiinni. Ja yöllä on pimeetäkin, vaikka vahingossa avaisinkin silmäni.


 Ihan hyviltä näyttävät minustakin peiton alla

Mallissa ei sinänsä ole mitään vikaa, se nyt on vaan kuolettavan tylsä. Että ei näitä enää ikinä. Ei kiitos, ei meillä ainakaan. Mutta mikä tärkeintä, sukat on testattu ja hyviksi havaittu. Ei enää kylmiä koipia peiton alla :)

Nitkutus jatkuu...

21. marraskuuta 2010

Samikset

Neuloin viime syksynä itselleni mohairtunikan. Kun kummityttöni Elina näki sen kerran päälläni hän henkäisi silmät loistaen että "Mäkin haluun...". Ja minä lupasin neuloa - tietenkin!


Toteutus tapahtui vähän hitaasti, mutta nyt meidän kelpaa keikistellä.


Malli: Rebecca no 37 / Suuri Käsityölehti 10/2009
Puikot: 5 mm ja 5 1/2 mm
Koukku: 4 mm
Lanka: Drops Kidsilk
n.125 g

Ennen neulomista mittailin tyttöstä ja omaa mekkoani ja tulin siihen tulokseen, että jos teen Elinan mekosta noin 70 % pienemmän kuin omastani, niin sen pitäisi olla aika passeli. Yksi välisovitus tarvittiin uskon vahvistukseksi, mutta muuten käytin vaan laskinta ja luotin mittasuhteissa omaan arviointikykyyni työn edetessä.


No, nyt kyllä näyttää siltä, että pingotuksessa kasvunvaraa tuli sen verran, että mekkonen menee neidille vielä useampana vuonna...




Nitkutus jatkuu...

31. lokakuuta 2010

Kaavoihin kangistunut

Ystäväni Jaana kysäisi kesällä, että haluaisinko neuloa hänellekin pitsihuivin. Että haluaisinko? Tykkääkö hullu puurosta?


Mallia pohdittiin yhdessä, eikä sitä oikeaa ollut helppo löytää. Jaanaa miellytti useampikin malli, mutta itse pohdin pidempään, että minkä huivin haluaisin neuloa. Kokeilisinko jotain ihan uutta vai tekisinkö uudestaan jonkun vanhan mallin, jonka neulomisesta olen aikaisemmin tykännyt? Suosikkeja minulla on montakin, mutta ensimmäinen neulomani Aeolian lähti käsistäni uudelle omistajalle niin liukkaasti, että tuntui kuin siitä ei jäänyt itselleni edes kunnon mielikuvaa. Muistin vain, että pidin kovasti siitä helmien pujottelusta, eikä huivi ollut liian suuri.

Keväällä tilasin kässäkurssikavereiden kanssa helmiä suoraan Kiinasta ja yksi satsi pienistä lasihelmistäni olikin juuri oikean sävyinen lajitelma Jaanan valitsemaan lankaan nähden!

Aeolian by Elizabeth Freeman Lanka: Grignasco Merinosilk vajaat 100 g (kaksinkertaisena) Puikot: 4 mm Kiinalaisia lasihelmiä n. 1000 kpl

Tarkoitukseni oli tehdä kuusi Yucca-kaavion toistoa, mutta epähuomiossa neuloin niitä seitsemän. Koska niitä pitää olla parillinen määrä, neuloin sitten vielä kahdeksannen, sillä oli helpompaa tehdä yksi toisto lisää kuin purkaa. Huivista tuli siis hieman suurempi, kuin oli tarkoitus, mutta ehkä tuo ei haittaa. Koko pingotuksen jälkeen noin 150x70 cm.


Seuraava neulomuskin on tilaustyö, olen aloittanut kummitytölleni samanlaista mohairtunikaa, jonka neuloin itselleni viime syksynä. Siitä sitten ensi kerralla.

Nitkutus jatkuu...

3. lokakuuta 2010

Apinan raivolla


Tiesittekö muuten, että "Experienced - for knitters able to work patterns with complicated shaping and finishing" ei olekaan suomennettuna "Nopea välipalaneulomus - kutaise tästä pikaisesti päällepantavaa lähestyviin juhliin", vaan se tarkoittaa että "Vähän helevetin työläs - harkitse vielä". Minä en tuota tajunnut ja aloitin sen kummempia miettimättä.

Lace Jacket by Brooke Nico
Designer Knitting Fall 2010
Rowan kidsilk haze n.110 g
Puikot 4 mm

Voin rehellisesti kertoa, että ei sitten niin mikään neule ole ikinä tökkinyt näin pahasti. Hammasta purren, apinan raivolla, suomalaisella sisulla ja kaikilla muilla mahdollisilla kliseillä neuloin kuitenkin tämän loppuun. No kannattiko? Varsinkin kun juhlat oli ja meni, enkä mä edes pidä mistään hörsöistä, vaan sellaisista ihan yksinkertaisista jutuista. Suoraviivaisista. Toisaalta tuleehan niitä aina uusiakin juhlia, jos vaikka joskus tekisi mieli edes vähän hörsöillä. Mukavan lämmin ja kevyt se on, lankaa meni vähän yli 100 grammaa.


Malli aloitettiin selästä keskeltä. Enpä ole ikinä kokenut niin suurenmoisia hankaluuksia jo ensimmäisen viiden silmukan kanssa. Miten luodaan viisi silmukkaa viidelle puikolle ja aletaan neuloa? Ei jummarra, ei! Selvisin kuitenkin ja mallikaavio olikin jo ihan jees, siis jos silmät pysyivät tiiviisti oikealla rivillä. Turha oli edes haaveilla mistään tv:n katselusta tämän neuleen kanssa, pelkkä ajatus jostain muusta sai hukkaamaan paikan ja päästelemään ärräpäitä. TV-ystävällisyys asteikolla 4-10 ihan 0.

Reunus oli jo vähän helpompi, mutta niin puuduttavan piiiiiitkä. Varmaan yhden viikon neuloin pelkkää reunusta. Laskin, että siihen meni lähes 20 tuntia. Kaikkeen sitä voikin ihminen aikaansa kuluttaa! Tein ihan ohjeen mukaan, en muuttanut yhtään mitään kun en olisi osannutkaan. Hihatkin juuri niin pitkät kuin käskettiin, lehden kuvissa ne ovat mielestäni sellaiset 3/4-mittaiset, minullapa nuo näyttävät olevan melkein täyspitkät.

En ole muuten aikaisemmin törmännyt ohjeeseen, jossa vain puolet tarvittavista mallikaavioista löytyy lehdestä ja loput sitten tulostetaan netistä. Mikähän logiikka siinä on? En ole vielä ymmärtänyt, mutta en ole huolissani. On niitä nimittäin muutama muukin pikku juttu, joita en ihan ymmärrä :)

Nitkutus jatkuu...

28. elokuuta 2010

Heinäkuun satoa

Kesällä se virkkaa. Kasseja ja huiveja. Lähinnä huiveja.

Tarkoitus ei ole todellakaan käyttää näitä kaikkia yhtä aikaa, vaan aamulla valitaan mustan (tai valkoisen) takin kaveriksi se, mikä silloin eniten miellyttää. Pahoin pelkään, että se on aina se sama. Jostakin tulee se lemppari kuitenkin.



Virkatut huivit vasemmalta oikealle #1, #5 ja #6
Moda 3/2010
Koukut: 4 mm, 3,5 mm ja 3,5 mm
Lanka: Rowan Lenpur Linen, Pellava (Öölannin kehräämö?), Mondial Cometa
Koko: n. 9 cm x n.160 cm

Syksyllä se taas neuloo. Mohairia. Ja käy kengän kanssa lankakaupoissa etsimässä sitä oikeaa sävyä. Ei löytynyt aivan täydellistä, mutta aika hyvä kuitenkin.


Nitkutus jatkuu...

21. elokuuta 2010

Aina oikein nurin vaan

Olen ihaillut useita tiina f:n "aina oikein vaan" -huiveja ja vannonut, että vielä joskus minäkin teen sellaisen. Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, ostin Pirtin kehräämöstä hieman meleerattua karstalankaa ja nappasin sieltä myös tämän huivimallin kun en muistanut ulkoa miten se Tiina niitä lisäyksiä huiveihinsa oikein tekeekään.

Malli: Neulottu kolmiohuivi (Pirtin kehräämö)
Lanka: Pirtin kehräämön karstalanka 140 tex x 2
Puikot: 4mm

Huivi ei siis ole "aina oikein vaan", vaan helmineuletta, eli "aina oikein nurin vaan"! Heti paikalla piti päästä aloittamaan ja ajattelin myös, että tämä ei ehkä olisi ihan niin tylsää neulottavaa, vähän sentään pitää miettiä mitä on tekemässä. Toisaalta, sehän se on juuri se hieno idea siinä aina oikein vaan mallissa. No, se jäi nyt sitten vielä ikäänkuin pankkiin se vieläjoskuskerranminäteensenainaoikeinvaanhuivin :)

Ohjeessa oli kaksi tapaa tehdä huivi:
1) Luodaan 300 silmukkaa ja neulotaan neljä kerrosta, joiden jälkeen neulotaan jokaisen kerroksen alussa kaksi silmukkaa yhteen kunnes jäljellä on kaksi silmukkaa.
2) Aloitetaan huvin kärjestä ja lisätään joka kerroksen alussa yksi silmukka.

Päätin aloittaa leveästä päästä kaventelemaan, koska tiesin, että huivista tulisi tosi pieni kun lopettaisin välittömästi kun helmineuleen neulominen alkaisi puuduttaa... Uskon tehneeni oikean ratkaisun, koska huivi on valmis. Ja se on iso. Ohjeen mukaan koko olisi noin 140x70cm, mutta minun huivini on 165x90 cm - hassua!

Minun täytyy myös tämän projektin myötä perua kaikki rumat ajatukseni Suomalaisista liukuvärjätyistä langoista. Tähän asti olen luullut, että Suomessa ei osattaisi värjätä niin, että värit vaihtuisivat kauniisti. Kyllä osataan!

En olisi ikinä uskonut, että voisin joskus sanoa, että tämäkin on ollut valmis jo pitkään, mutta kun ei ole jaksettu kuvata. Ja että olis muutakin valmista, kun vaan jaksais kuvata. Nyt sekin ihme on tapahtunut.

Nitkutus jatkuu...

21. heinäkuuta 2010

Päivänkakkara

Kesäloman viimeisellä viikolla suuntasimme kohti Itä-Suomea. Matkan varrella oli Pirtin kehräämö ja valitettavasti/onneksi Villapeikko kertoi tuosta paikasta juuri lähtöämme edeltävänä iltana... Siellä poikettiin ja ostin hieman - no - lankaa. Mutta vain hieman.

Joensuussa oli toistaiseksi mahtavin Taitokeskus ikinä, tai siis kokonainen Taitokortteli. Sielläkin poikettiin, jotkut jopa kaksi kertaa. Ja ostin hieman, no - trikookudetta. Mutta vain hieman. Mies ei oikein lämmennyt kun ehdotin välitöntä muuttoa Joensuuhun. Ei kuulemma ole talvella niin kiva kuitenkaan. Mutta voiko oikeasti olla huonompi kuin Vantaa?

Olen jo pitkään haaveillut virkkaavani maton, jonkun vähän sellaisen kuin ne ihanat matot Virkkuukoukussa-blogissa. Taitokorttelissa oli myynnissä sopivasti tarvikepaketti, joten sekin tuska on nyt ohi.

Malli: Pitsimatto Päivänkakkara (Taitokeskuksen ohje)
Lanka: Matonkudetta reilut 1 kg

Koukku: 8 mm

Matosta ei tullutkaan ihan täydellistä, jostain syystä virkkasin nuo terälehdet jotenkin vähän vinoksi, voisiko pistää helteen piikkiin? Vai mitenkähän ne kavennukset ja levennykset olisi pitänyt tehdä? No, aina ei mene niin kuin Strömsössä.

Maton halkaisija on noin 80 cm. Sijoituspaikasta ei mitään hajua vielä, mutta kyllä se johonkin varmaan sopii, muuallekin kuin tuonne kalliolle.

Kudetta jäi vähän yli, sellaista pientä koria siitä aloittelin, mutta kun just nyt en muista miten sitä suuntaa vaihdetaankaan sitten kun pohja on valmis. Niin että kesken jäi, toistaiseksi. Pitää vähän mietiskellä, eipä tässä mitään kiirettä ole - kesä jatkuu.

Nitkutus jatkuu...

28. kesäkuuta 2010

amoR

Terveisiä Roomasta!

Takana ihana viikko ikuisessa kaupungissa - mielestäni hyvä paikka juhlistaa 20-vuotista avioliittoa :)

Matkan lähestyessä mieheni tiedusteli, että "Onko sulla mitään nitkutusta siellä Roomassa kuvattavaksi?" "No ei ole, mutta tehdään..." Viimeiset saumat kyllä ompelin vasta paikan päällä kun oli kuopuksen rippijuhlatkin hoidettava ja aika neulomiseen oli juhlavalmistelujen ym. takia kiven alla, kuten langatkin. Menitasta lopulta haalin heidän kaikki loput seitsemän keräänsä, kolmea eri värjäyserää...

Malli: Liehuhelmainen tunika, Novita kevät 2010
Lanka: Luxus Wave 350g (koko s)
Puikot: 6 mm

Liehuhelmainen tunika Novitan tämän kevään lehdestä - mieheni mukaan mallia "loippana".

No joo, ei todellakaan ehkä se kaikkein kuvauksellisin neule, mutta erittäin käyttökelpoinen esim. silloin kun piti peittää olkapäät ja käsivarret Rooman lukuisissa, toinen toistaan upeammissa kirkoissa ja myös iltaisin kun armoton helle lopulta viileni ihanaksi, samettiseksi illaksi.

Lanka oli uusi tuttavuus minulle ja vaihteeksi erittäin positiivinen yllätys, mielipiteeni Novitan langoista nousi ainakin yhden pykälän verran.


Ja olihan siellä tosiaan paljon muutakin kuvattavaa... Mistä näitä tällaisia saisi?


Nitkutus jatkuu...

10. kesäkuuta 2010

Fína hyrna

Elikkäs se hianompi huivi. No jaa... Neuloin tämän, kun Abrazo ei ollutkaan odotuksieni mukainen ja lankaa oli reilusti jäljellä. Tosin Abrazo meni sitten loppuvaiheissa kuitenkin purkuun ja uusiokäyttöön kun lankaa ei sittenkään ollut muuten tarpeeksi...

Malli: Fína hyrnan (Elegant fichu)
kirjasta Triangular and long shawls
lanka: teeteen Elegant vajaat 100 g kaksinkertaisena
Puikot: 4 mm ja 2 1/2 mm koukku reunuksen virkkaamiseen

Arvatkaas muuten miltä tuntuu, kun pingottaessaan huivia huomaa, että aivan aloitusreunassa onkin jotain pielessä? No ei tunnu kivalta, ei. Onneksi olen oppinut antamaan pienet, ja ehkä myös vähän isommat virheet anteeksi itselleni. Muiden virheet ovat sitten ihan eri asia, tietenkin.

Se virhe on tuolla pyrstössä päin, mutta ei nyt ihan hirveästi haittaa kun näin pienenä kuvana katselee :-)

Tämä on niitä islantilaishuiveja siitä kirjasta, jonka viime vuonna hankin kun halusin välttämättä neuloa Hyrna Herborgarin. En muuten suosittele tätäkään ihan ensimmäiseksi pitsineulehuiviksi kenellekään. Mikähän se olisi se paras aloittelevan huivineulojan malli? Aina jokin ihme juttu kun tulee ainakin mulle aina vastaan.

Keskiosa on ihan tuollaisia perinteisiä timantteja, mutta se neulottiin tosi jännässä järjestyksessä: ensin luotiin runsaasti (294 kpl) silmukoita, joita sitten tasaiseen tahtiin kavenneltiin. Koska tiesin neulovani kolmiohuivia, luulin neulovani sitä yläreunasta, kolmion kannasta alaspäin, kohti kapenevaa kolmion kärkeä. Lopulta jäljellä oli 11 silmukkaa, jotka ommeltiin yhteen ja - ta-daa -se olikin yläreunan keskikohta! Tiedän, että sepustukseni kuulostaa hämärältä, mutta ihan selvää se sitten lopulta oli, jopa minulle... Sen jälkeen poimittiin ne 294 aloitussilmukkaa, jotka olivatkin kolmion sivut, puikoille ja neulottiin tuo reunus, joka on kai se elegantti osuus.

Huivi menee lahjaksi ja saajalle tiedoksi, että ei ole lahjahuivia hampaisiin katsominen. Niinhän se meni?

Nitkutus jatkuu...

17. toukokuuta 2010

Pakolliset kuviot

Olen lukemattomia kertoja todennut, että kesätopit ovat mielestäni melko turhia vaatekappaleita Suomen kesään. No, neuloin kuitenkin taas yhden.


Ihastuin Emma Fassion suunnittelemaan hihattomaan kesätoppiin ja päätin haluta samanlaisen itselleni. Heti Emman kuvat nähdessäni tiesin, että minun toppini langan pitää olla ikivanhaa Novitan Butterflyta, se jotenkin mielestäni sopi tähän malliin ja hieman myös muistutti Emman käyttämää lankaa.


En edes muistanut ko. lankaa omistavani, mutta niin vain löytyi viisi sekalaista kerää jonkun laatikon pohjalta, pari kerää oli ihan koskemattomia ja kolme sellaista, että jotain niistä oli aloitettu, mutta sitten kuitenkin myöhemmin purettu. Kumma kun, joku mun komeroissa salaa neuloo :)

Rosa's Sleeveless Cardi - Jumper by Emma Fassio
Puikot 7 mm
Lanka Novitan Butterfly 110 g

Tein ihan ohjeen (Ravelry linkki) mukaan, paitsi numeroa pienemmillä puikoilla ja siksi jatkoinkin suoraa vartalo-osuutta vähän useamman kerroksen. Ja jatkoinhan mä muuten helmaakin, muistaakseni kuusi kerrosta. Niin, ja virkkasin kaula-aukon ympäri kerroksen kiinteitä silmukoita, että siitä tuli vähän pienempi. Eli tein MELKEIN ohjeen mukaan.



Kuvat otettiin mun lempparipaikassa, Kallvikin niemessä ja merivesi oli oikeasti lämmintä tuossa matalassa hiekassa. Pian on ihan oikeasti kesä!



Nitkutus jatkuu...