31. tammikuuta 2010

Kaksi ilman kolmatta

Väsynyt mies tuli eilen työmatkalta Norjasta. Keskustelu meni jotenkin seuraavasti:

- "Oliko kiva reissu?"
- "Noo... olihan se."
- "Mennääks sitt huomenna kuvaileen, kun ei tänään enää ehdi?"
- "Joo, mennään vaan. Mitä kuvataan?"
- "No niitä keeppejä, mitä mä tein silloin viime viikonloppuna."
- "?????" [Hämmentynyt, lähes tyhjä katse] "Ja mä kun luulin, että mä en vaan ymmärrä sitä norjaa ja tanskaa, mutta en mä ymmärrä suomeakaan..."

---
Mitä Wikipedia sanoo keepistä?

Keeppi: Keeppi on noin käsivarsien puoleen väliin yltävä, hartiolle tuleva viittamainen asuste. Erotuksena boleroon keepissä ei ole hihoja, mutta jotkut keepit voidaan kiinnittää hartioille käsivarren alle kiinnitettävillä napeilla tai muilla vastaavilla. Keeppejä valmistetaan neulomalla ja valmiista kankaasta. Keeppejä käytetään yleisesti naisten juhla-asusteina, esimerkiksi häissä.

---

Ensin oli kuitenkin nappi. Ja napille piti saada neule. Ja neuleelle kaveri. Siis koska oli toinenkin nappi.


Eikö olekin ihmeellistä, miten luonto koristelee materiaalin? Tämä on koivua, joka on lähtenyt pilaantumaan (mätänemään kuulostaa jotenkin pahalta) ja prosessi kuvioi sen noin kauniiksi.


Idean ja keepin mallin sain ystävältäni, jolta sain napinkin, kiitos Ulla-Riitta! Malli oli hauska ja nopea neuloa ja se on hartioilla ihanan lämmin, paksua patenttineuletta kun on. Mutta voihan, jo päivän käyttökerran jälkeen täytyy valitettavasti todeta, että vähän pienempikin olisi minulle riittänyt, keeppi kun tuntuu vähän venyvänkin käytössä. Purkaako vaiko eikö purkaa, siinäpä...


Ja siis koska oli toinenkin nappi tein samalla tohinalla, tietenkin jo ennen ensimmäisen kappaleen koekäyttöä, toisenkin keepin! No, tämä on kuitenkin eri langasta, josko se ei venyisi niin helposti. Tästä taisi onneksi tulla hieman pienempi, koska pelkäsin langan loppuvan kesken ja hyvä niin, sillä sitä jäi alle kaksi metriä.

malli: 6721B Keeppi
lanka: Novita Tempo (punainen)/ Schachenmayr Silenzio (vihreä) 200 g
puikot: 5, 6, 7, 8, 9 ja 10 mm

Nappina tässä on sellainen rouhea, hyvälle tuoksuva tervattu nappi. Keepin väristä en ole vielä ihan varma, siis onko se aika ihana vai aika kauhea, hmmm...


Ihania nappeja (kuin myös rouheita sellaisia tai käsin koristeltuja) tekee Ulla-Riitan ystävä, joka tekee niitä vaikka tilauksesta, täsmälleen sellaisia kuin pyydetään. Ja mistä vaan puusta. Hän tekee puusta paljon muutakin kivaa ja kaunista, mm. koruja ja käyttöesineitä, taitava kun on käsistään. Kuvassa minulla on tammesta tehty kaulakoru, jonka nimi on "Ikkuna puun sydämeen".



Näistä puutuotteista, napeista ja muistakin kuullaan varmaan myöhemmin vielä lisää. Ja jos ei muuten, niin ainakin tässä blogissa.

Nitkutus jatkuu...

25. tammikuuta 2010

Huivi vaan

Lauantaisella luisteluretkellä kuvattiin myös viime viikolla valmistunutta pitsihuivia.

Olen jo vuosia sitten ihaillut Tukholmassa DesignTorgetilla myynnissä olleita, henkäyksenkeveitä, uskomattoman ilmavia pitsihuiveja ja miettinyt, että miten niitä oikein neulotaan. Joulukuussa näin Tallinnassa Pronksi-lankakaupassa ihanan, hyvin samantapaisen huivin ohuesta mohairista neulottuna. Ystäväni Anna lähetti minulle mallikuvion, jota arveli siinä käytetyn. Mallikuvio on sangen yksinkertainen:

Langan (70 % kid mohairia, 30 % silkkiä) ostin samalla matkalla Liann Lõngad -lankakaupasta. Lanka on mielestäni todella laadukasta ja lisäksi erittäin edullista, muistaakseni vain noin 3 euroa kerä. Mutta voih... huivista ei kuitenkaan tullut ihan sellaista kuin tarkoitin, vaikka ihan kaunis tulikin.

Huivi vaan (n.30 x 170 cm)
Lanka: BBB Soft Dream 50 g

Puikot: 6 mm

Tämä minun neulomani huivi on hyvin yksinkertainen: Neulotaan kaksi reunasilmukkaa (aina oikein), sitten neulotaan 5 silmukkaa yhteen ja luodaan samantien viisi uutta tilalle (joka toinen silmukan etureunasta ja joka toinen takareunasta), yksi oikein, viisi yhteen kuten äsken, ja viisi uutta tilalle, yksi oikein jne. Toistetaan mallikertaa ja välisilmukkaa niin monta kertaa kuin halutaan ja lopuksi neulotaan taas kaksi reunasilmukkaa. Sitten kolme kerrosta sileää neuletta väliin ja taas mallikuviokerros, mutta siten, että kuvion (kukan) keskikohta tulee edellisen kuviokerroksen "välisilmukan" kohtaan. Minulla oli huivissani 63 silmukkaa ja neuloin siitä niin pitkän kuin mihin lanka riitti, kuviokerroksia tuli yhteensä 50.

Tapasimme Annan kanssa viime viikolla, Helsingissä tällä kertaa. Näytin hänelle huivia ja pohdimme, miten huivista tulisi sellainen kuin haluan. Nyt minulla on taas pieni ajatus siitä, miten voisin yrittää mallia muokata, jotta siitä tulisi oikeanlainen. Perästä kuuluu!

Nitkutus jatkuu...

23. tammikuuta 2010

Ihana miäs

...suostui makaamaan jäällä ja kuvaamaan rouvan sukkia! Mitäs siitä, jos muutama muu luistelija (ja niitähän Vartiolahdessa riitti) vähän ihmetteli meidän touhuja, kukaan ei kuitenkaan kompastunut meihin! Ja mitäs muutakaan sitä vapaapäivänä tekis, pakkastakin oli enää vaan 15 astetta ja se tuntui melkein miellyttävältä, ainakin aamun 23 asteen jälkeen. Ohuet, tuulenpitävät sormikkaat tosin tulivat ostoslistalle, kun kuvaajan näpit olivat jäätyä.

Eli vihdoinkin ne edellisessä postauksessa mainitsemani Vikkelisukat on kuvattu! Vaikka olen neulonut sukkia jos jonkinlaisia, niin nämä menevät yksinkertaisuudessaan ja istuvuudessaan Top 3 -listalleni ihan välittömästi. Tosin miten niistä olisi voinut kovin epäsopivat tullakaan kun neuloessani sovittelin niitä malttamattomana jalkaani varmaan noin sentin välein ja katsoin, että miltä näyttää?

Vaikka minullakin on muutama sukkakirja hyllyssäni ja vielä useampaa olen selaillut kaupoissa, niin minusta tämä Kyllikki Mitrosen ja Liia Vilkkumaan Sukkasillaan-kirja selkeine kuvineen ja hauskoine teksteineen on kuitenkin ehkä se kaikista paras. Ainakin siinä on eniten malleja, jotka haluaisin joskus toteuttaa ja oikeastaan ihan vaan siksi, että ne näyttävät jotenkin niin perinteisiltä ja simppeleiltä, niissä ei ole mitään turhia "kruusooksia". Yksinkertaiselle ihmiselle yksinkertaisia juttuja siis.

Näissä sukissa ei ole mielestäni mitään ylimääräistä. Tai no, ehkä toi tupsukka tuolla yläreunassa on vähän liikaa? Eihän sitä toisaalta olis ollut pakko sinne tehdä. Sukan kaksinkertainen yläreuna (kuminauhakuja), takasauma ja kuvio neulottiin kaksinkertaisilla , nk. hirtetyillä nurjilla, mikä oli ihan uutta, siis minulle. Ja minullehan riittää, että mallissa on yksi uusi juttu ja olen jo aivan innoissani. Eikä sen todellakaan tarvi olla muuta, kuin yksi uudella tavalla neulottu nurja silmukka. Pienet ne on ilon aiheet!

Harmi vaan, että tuo ruskea lanka on niin tummaa, että sukan molemmin puolin oleva kaunis vikkelikuvio ei kuvissa oikein erotu. Kirjassakin on varmaan kaikki sukat neulottu värikkäistä tai suhteellisen vaaleista langoista, joista saa helpommin myös kauniita kuvia.

Vikkelisukat, Kyllikki Mitronen
Lanka: Step Classic reilut 100 g
Puikot: 2,5 mm

Nitkutus jatkuu...

18. tammikuuta 2010

Mellihuivi ja haaste

Keskeneräisiä töitä on enää yksi, muut ovat saaneet purkutuomion. Vikkelisukat ovat olleet valmiit jo kohta kaksi viikkoa, odottavat vain taas päivänvaloa ja kuvaamista, viikonloppu hujahti taas rinteessä...


Raportoidaan nyt kuitenkin yksi "työ" tässäkin postauksessa eli Huovutettu Mellihuivi. Piti kokeilla tuotakin, lankaa ei ollut muun väristä tarjolla ja tuo nyt ei harmaan takin kanssa näytä yhtään miltään. Eikä oikeastaan näytä tuossa oksallakaan yhtään miltään. Eipä siitä sitten sen enempää.


Anna antoi minulle tunnustuksen, kiitos siitä!


Tähän liittyen pitää kertoa kymmenen asiaa itsestäni, joten tässä tulee:

1. Lankavarastoni on jossain vaiheessa kasvanut vähän liian suureksi, olen ilmeisesti ostanut kun olen halvalla saanut. Olen kyllä ostanut myös, vaikka olen joutunut maksamaan ihan liikaa. Ja ilman mitään mielikuvaa, mihin lankaa tarvitsen.

2. Puikkovarastoni on myös sangen kattava, mutta sitä voin ja vakaasti aionkin vielä täydentää ihan reilusti.

3. Virkkuukoukkuja löytyy myös lukuisia, useampi koukku samaa kokoakin...

4. Keskeneräiset työt olen tällä erää melkein selättänyt, nyt on vain kaksi neuletyötä ns. vaiheessa, muita en suostu laskemaan.

5. Minulle tulee tällä hetkellä neljä käsityölehteä, lisäksi ostan säännöllisesti kaksi muuta aina heti niiden ilmestyttyä.

6. Myös huovutusvilloja on varastoituna tällä hetkellä aivan liikaa ja vääriä värejä, pitää jossain vaiheessa siis ostaa lisää myös niitä oikeita värejä. Eihän niistä muuten mitään tule.

7. Metallityöt eivät taida olla minun juttuni, metallilankaa minulla onkin vain ihan vähän, kurssiakin on tosin ollut vasta kaksi kertaa.

8. Paperinarua on myös.

9. Ja helmiä, ja koruvaijeria, ja korun osia, ei onneksi niin kovin paljon.

10. En ole koskaan neulonut sormikkaita enkä bikineitä, varmaan kaikkea muuta kyllä. Sormikkaat vielä joskus neulon, bikinit saavat jäädä väliin.

Ensi kerralla sitten niistä sukista. Hoh-hoijaa...

Nitkutus jatkuu...

9. tammikuuta 2010

Täytekynä

Välipäivät vierähtivät vuorimaisemissa energiaa kuluttaen, valoa ja aurinkoa tankaten. Kuusi päivää ja kuusi eri rinnealuetta: Saalbach, Kaprun, Dorfgastein, Hochkönig, Kitzbühel ja Zell am See.


Siellä ei neulottu kun ei jaksettu, mutta nyt on kuitenkin yksi keskeneräinen vähemmän:

Fountain Pen Shawl by Susan Lawrence
Interweave Knits, Spring 2009
Lanka: Tencel, 74 x 2 tex, n. 100 g
Puikot: 3 mm


Tätä neuloinkin pitkään ja hartaasti! Malli ilmestyi jo ties koska, Ravelryyn olen kirjannut aloituspäiväksi 20.5.2009. Silloin muistaakseni ajattelin, että tuota Tenceliä (100% lyocell) olisi hauska neuloa kesällä kun se ei ole niin kuumaa... No joo, eipä vaan tullut paljon neulottua. Idean lankaan sain Tessin mummolleen neulomasta huivista kun halusin kokeilla jotain uutta materiaalia. Lanka oli suht' mukavaa neulottavaa, mutta voih, niiiiin liukasta! Jos silmukka pääsi putoamaan niin se oli karannut jo monta kerrosta ennen kuin ehdin kissaa sanoa! Yhden kitkerän katkeran purkutuokion jälkeen otinkin ne elämänlangat ahkeraan käyttöön tämänkin huivin kanssa.

Hieman arvelutti miten huivi lopulta pingottuu, mutta se pingottui juuri niin kuin pitikin, käyttäytyi paljon nätimmin kuin moni villalanka.

Nypyt tässä menivät kyllä vähän harakoille, niistä tuli aika littanoita ja luulenpa, että niiden suhteen villalanka olisi ollut parempi valinta. Kuvat otettiin muuten Helsingin Uunisaaressa, jossa melkein päivälleen vuosi sitten kuvailtiin toista huivia. Silloin ei lumesta ja jäästä ollut tietoakaan. Minusta lumitilanne just nyt on aika sopiva :)

Nitkutus jatkuu...