21. maaliskuuta 2010

Jaffat tulloo!

Eilen olin koko päivän kässäkurssilla tekemässä kierrätysmetallitöitä. Kun myöhään iltapäivällä tulin kotiin tuotokseni kanssa, niin mies totesi että "No, tuohon pitää suhtautua varmaan samalla tavalla kannustavasti ihan niinku silloin, kun lapset tuovat innoissaan ensimmäisiä käsitöitä koulusta kotiin...". Ei se munkaan mielestä mikään loistosuoritus ollut, mutta silti! Olin sentään oppinut juottamaan kolvilla ja laittamaan pop-niittejä.

Totta puhuen metallityöt, ainakaan nuo kierrätysmetallityöt, eivät kyllä oikeen ole saaneet meikäläistä vielä syttymään. Näytän joskus tuotoksistani kuvia, niin saatte nauraa :) Seuraavassa ihan vaan johdannoksi pieni vilautus korista (ja siitä Jaffasta), joka omasta mielestäni on ainakin melkein onnistunut metallilankatyö.


Jokunen aika sitten taisin otsikoida jotain tyyliin kaksi ilman kolmatta, mutta tässä se kolmas nyt sitten kuitenkin on.

Carita "tilasi" itselleen keepin ja antoi ohjeeksi että vaikka jotain ruskan sävyistä, kiitos. No, on tää aika leiskuvaa ruskaa, mutta parempaa sävyä en kädentaitomessuilta löytänyt. Oranssi on yksi mun omista lempiväreistäni, joten neuloin tätä ihan ilokseni.

Lanka: Gjestalin Topp't Tå
Muut tiedot samoin kuin edellisessä keeppi-postauksessa

Kaksi aiempaa keeppiä olivat mielestäni vähän liian leveitä ja jätinkin tästä leveydestä viisi silmukkaa pois. Carita toivoi, että keeppi olisi selästä hieman pidempi kuin omani, joten tein tähän kerroksia ehkä hieman enemmän kuin aiempiin versioihin. Lanka taisi kuitenkin olla hieman ohuempaa kuin ne kaksi, joita aiemmin käytin, sillä keeppi tuntui valmiina todella naftilta. Siispä kastelin koko hoidon ja yritin hieman muotoilla sitä paremmaksi - lopputulos taitaa olla aika sama kuin ilman em. säätöjä olisi tullut...

Parasta tässäkin keepissä on sen nappi, vai mitä? Senkin ostin kädentaitomessuilta. Olisi tietysti vähintäänkin kohteliasta mainita sen tekijä, mutta kun en muista, en sitten niin millään! Sorry!


Alhambrasta vielä sen verran, että se on liian lyhyt ja jatkan sitä pitkään kuin lankaa riittää. Seuraavassa kuitenkin spekit ja pari kuvaa, en jatkossa sitä enää sitten lopullisissa mitoissaan esittele.

Malli: Alhambra by Anne Hanson
Lanka: Aade lõng Artistic 8/1 kaksinkertaisena
Puikot: 3 1/2 mm
Mitat nyt: 30 x 150 cm

Mallineule on periaatteessa ihan simppeli, mutta tarkkana siinä saa olla kuitenkin koko ajan. Eila tuossa jo aiemmin kommentoikin, että näyttää kovin samalta kuin se mitä Lainesukissa on käytetty. Pitäisi varmaan seuraavaksi tehdä nuo sukat huivin kaveriksi:)

Nitkutus jatkuu...

19. maaliskuuta 2010

Ilohippusia

Borta bra, hemma bäst... Ai että kun meinaa kulkea tuo ajatus ihan ruåttiksi reissun jälkeen! Yritettiin miehen kanssa teineille vakuuttaa, että kyllä kannattaa sitä pakkoruotsia koulussa tankata. Niinku että olis muka helpompaa sitten "ulkomailla". No, se on pakko myöntää, että tuolla pohjoisempana puhuvat kyllä aika paljon ymmärrettävämpää kieltä kuin Tukholmassa, missä en ikinä ymmärrä yhtään mitään siitä, mitä ne mulle sanoo. Eikä nekään kyllä ikinä ymmärrä mua. Åressa ne ainakin teeskenteli ymmärtävänsä, ne ihanat ihmiset!

Summa summarum, matka oli oikein antoisa, mutta onhan mukava olla taas kotonakin. Postilaatikkoon oli kuluneen viikon aikana kertynyt paljon kaikenlaista postia ja yksi tosi kivakin juttu:


Osallistuin viime viikolla, varmaan jo toisen kerran elämässäni blogiarpajaisiin ja "Tättärää" vaan kun tärppäsi! Kun en mää ikinä mitään voita, niin pessimisti ei pety -asenteella en myöskään yleensä yritä. Elinam:n korut olivat kuitenkin niin kauniita, että päätin tehdä poikkeuksen ja osallistua. Suurkiitos vielä kerran Elina, korusi pääsi hyvään kotiin!

Matkaneuleena ollut Alhambra on pingottumassa ja nyt jännittää, että onko se sittenkään tarpeeksi pitkä. Aluksi aioin neuloa sitä niin pitkään kuin lankaa riittäisi, sitten laitoin vähän jäitä hattuun kun anopin joululahjahuivikin venähti pingotuksessa tarpeettomankin pitkäksi. Tällä kertaa ei taida käydä niin, mittaa on nyt 150 cm joten pelkäänpä, että pitää vielä vähintään kolme mallikertaa neuloa lisää. Lankana on Aade lõng 8/1 vironvilla kaksinkertaisena ja neuloin sitä 3,5 mm puikoilla, joten tämä ei sitten tietenkään venynyt ihan niin paljon kuin olisin toivonut.

Väri on edelleen vain sinne päin, pahoitteluni! Mies jo ehdotti, että seuraavan kerran lankakauppaan otetaan kamera mukaan ja vain sellaisia lankoja saa ostaa, joista on helppo ottaa oikeanlaisia kuvia, tässä kun ei nyt tunnu mikään kuvankäsittelykään auttavan. Täytyy vain lohduttautua sillä, että ei langan väri ko. firman värikartassakaan näytä olevan yhtään parempi kuin minun kuvissani.

Ai niin, yksi juttu jäi matkasta vähän kaivelemaan, ihan oma moka sekin. Åressa oli nimittäin pieni lanka- ja lelu ym. -kauppa Kaki ja siellä myytiin tarvikepakettia nimellä Årepåse. Kangaskassiin oli painettu ohje ja kuva piposta "Åremössan", kassissa sisällä oli lankakerä, mittanauha, puikot ja neula ompelua varten. Koko komeuden hinta oli 199 kruunua, mikä on mielestäni ihan kohtuullinen summa noin hienosti tuotteistetusta ideasta. Kassi jäi kuitenkin ostamatta, kun en heti osannut päättää väriä ja vähän kyllä myös mietin, että kuka tuollaista "jou-mään" -pipoa meillä sitten pitäisi (oikea vastaus on: ei kukaan). Seuraavana aamuna olikin jo liian myöhäistä, kauppa kun aukesi vasta klo 10 ja meillä oli edessä piiitkä ajomatka Tukholmaan. Sinne jäi siis, niisk... Onneksi on netti ja nettikaupat keksitty!


Yhdestä jutusta ne ruotsalaiset eivät kyllä kuitenkaan oikein kovin paljon ymmärrä (yritin nyt sanoa tälleen ihan nätisti) ja se juttu on sauna. Enkä sano tätä ihan vaan yhden kokemuksen perusteella, vaan kokemuksen syvällä rintaäänellä :) Joten menenpä tästä seuraavaksi sellaiseen oikeaan, suomalaiseen saunaan. Tai no jaa, ei tota meidän saunaakaan kovin paljon voi kehua, mutta hakkaa se silti mennen tullen ihan joka ikisen ruotsalaisen saunan.

Nitkutus jatkuu...

16. maaliskuuta 2010

Haasteita

Haaste no 1:


Ei oikeastaan yhtään paha, mitä nyt reisiä vähän hapottaa. Mutta sehän menee nopeasti ohi.


Haaste no 2: Tämä on jo oikeasti vaikeaa. Miten saadaan ihana, syvä turkoosi näyttämään ihanalta, syvältä turkoosilta myös valokuvassa, eikä vaisulta vaaleansiniseltä, kuten kuvassa?


Haaste no 3: Tämä on ehdottomasti vaikein. Miten talvilomalla pysytään hereillä klo 21 asti?

Nitkutus jatkuu...

5. maaliskuuta 2010

Ei läheskään täydellinen

... mutta saa kelvata.

Kromatogrammi
Lanka: Aade Lõng Artistic (Lavender)
Puikot: 3 mm

Kerrankin jaksoin tehdä ihan reilun mallitilkun, kastella sen ja laskea tiheydet ihan viimeisen päälle. Ja suunnitella, ainakin jo vähän etukäteen, että mitä teen ja miten: Mahdollisimman vähän saumoja, eli alaosa yhtenä kappaleena, hihat pyörönä ja yläosa taas yhtenä kappaleena raglankavennuksilla.

Hitsi, alin nappihan on auki...

Kainaloihin asti menikin tosi hyvin, hihat myös ja osien yhdistäminenkin sujui ihan ok. Yläosaa ja raglankavennuksia neuloessani kuitenkin tajusin, että hihoissa oli sittenkin liikaa silmukoita! Ja vähän myöhemmin tajusin, että myös etukappaleissa oli jonkin verran liikaa... En kuitenkaan enää jaksanut purkaa, koska hihatkin olis pitänyt oikeasti purkaa vähän pidemmälle, jotta niistä olisi tullut tarpeeksi kapeat.

Hätäratkaisuna tihensin vaan kavennustahtia ja päätin muutaman silmukan sieltä täältä pois muutenkin. Ajattelin, että otan sitten vaikka ompelukoneella liiat väljyydet pois... Tai sitten laitan takin pesukoneeseen ja yritän tasaisesti vähän kutistaa takkia. Onko kenelläkään kokemuksia, kannattaako edes yrittää vai kutistuuko liikaa? Tiedän, että jotkut ovat ainakin vironvillasta neulottuja huiveja pesseet koneessa ihan menestyksekkäästi. Tai ainakin niin väittävät :)


Helman ja hihansuut neuloin aina oikein ja kaksinkertaisiksi, en tiedä oliko se nyt niin hyvä idea, alussa tuntui siltä. Kromatogrammin "piikkejä" eli noita kuvioita tuohon helmaan, neuloin niillä "hirtetetyillä nurjilla", jotka opin Vikkelisukkia neuloessani. Eivät ainakaan näissä kuvissa kovin paljon erotu.

Takki on ihanan ohut ja lämmin, joten tavoitteeseen päästiin (no nyt on tarttunut varmaan hiihtäjiltä tapa puhua itsestäni monikossa). Väliäkös sillä, jos se ei aivan täydellisesti istukaan? Vai enkö vaan voi myöntää, että harmittaa ihan sikana? Nyt minulla on kuitenkin erittäin hyvä käsitys siitä, mitä ensi kerralla teen toisin.

Nitkutus jatkuu...