28. kesäkuuta 2010

amoR

Terveisiä Roomasta!

Takana ihana viikko ikuisessa kaupungissa - mielestäni hyvä paikka juhlistaa 20-vuotista avioliittoa :)

Matkan lähestyessä mieheni tiedusteli, että "Onko sulla mitään nitkutusta siellä Roomassa kuvattavaksi?" "No ei ole, mutta tehdään..." Viimeiset saumat kyllä ompelin vasta paikan päällä kun oli kuopuksen rippijuhlatkin hoidettava ja aika neulomiseen oli juhlavalmistelujen ym. takia kiven alla, kuten langatkin. Menitasta lopulta haalin heidän kaikki loput seitsemän keräänsä, kolmea eri värjäyserää...

Malli: Liehuhelmainen tunika, Novita kevät 2010
Lanka: Luxus Wave 350g (koko s)
Puikot: 6 mm

Liehuhelmainen tunika Novitan tämän kevään lehdestä - mieheni mukaan mallia "loippana".

No joo, ei todellakaan ehkä se kaikkein kuvauksellisin neule, mutta erittäin käyttökelpoinen esim. silloin kun piti peittää olkapäät ja käsivarret Rooman lukuisissa, toinen toistaan upeammissa kirkoissa ja myös iltaisin kun armoton helle lopulta viileni ihanaksi, samettiseksi illaksi.

Lanka oli uusi tuttavuus minulle ja vaihteeksi erittäin positiivinen yllätys, mielipiteeni Novitan langoista nousi ainakin yhden pykälän verran.


Ja olihan siellä tosiaan paljon muutakin kuvattavaa... Mistä näitä tällaisia saisi?


Nitkutus jatkuu...

10. kesäkuuta 2010

Fína hyrna

Elikkäs se hianompi huivi. No jaa... Neuloin tämän, kun Abrazo ei ollutkaan odotuksieni mukainen ja lankaa oli reilusti jäljellä. Tosin Abrazo meni sitten loppuvaiheissa kuitenkin purkuun ja uusiokäyttöön kun lankaa ei sittenkään ollut muuten tarpeeksi...

Malli: Fína hyrnan (Elegant fichu)
kirjasta Triangular and long shawls
lanka: teeteen Elegant vajaat 100 g kaksinkertaisena
Puikot: 4 mm ja 2 1/2 mm koukku reunuksen virkkaamiseen

Arvatkaas muuten miltä tuntuu, kun pingottaessaan huivia huomaa, että aivan aloitusreunassa onkin jotain pielessä? No ei tunnu kivalta, ei. Onneksi olen oppinut antamaan pienet, ja ehkä myös vähän isommat virheet anteeksi itselleni. Muiden virheet ovat sitten ihan eri asia, tietenkin.

Se virhe on tuolla pyrstössä päin, mutta ei nyt ihan hirveästi haittaa kun näin pienenä kuvana katselee :-)

Tämä on niitä islantilaishuiveja siitä kirjasta, jonka viime vuonna hankin kun halusin välttämättä neuloa Hyrna Herborgarin. En muuten suosittele tätäkään ihan ensimmäiseksi pitsineulehuiviksi kenellekään. Mikähän se olisi se paras aloittelevan huivineulojan malli? Aina jokin ihme juttu kun tulee ainakin mulle aina vastaan.

Keskiosa on ihan tuollaisia perinteisiä timantteja, mutta se neulottiin tosi jännässä järjestyksessä: ensin luotiin runsaasti (294 kpl) silmukoita, joita sitten tasaiseen tahtiin kavenneltiin. Koska tiesin neulovani kolmiohuivia, luulin neulovani sitä yläreunasta, kolmion kannasta alaspäin, kohti kapenevaa kolmion kärkeä. Lopulta jäljellä oli 11 silmukkaa, jotka ommeltiin yhteen ja - ta-daa -se olikin yläreunan keskikohta! Tiedän, että sepustukseni kuulostaa hämärältä, mutta ihan selvää se sitten lopulta oli, jopa minulle... Sen jälkeen poimittiin ne 294 aloitussilmukkaa, jotka olivatkin kolmion sivut, puikoille ja neulottiin tuo reunus, joka on kai se elegantti osuus.

Huivi menee lahjaksi ja saajalle tiedoksi, että ei ole lahjahuivia hampaisiin katsominen. Niinhän se meni?

Nitkutus jatkuu...