28. elokuuta 2010

Heinäkuun satoa

Kesällä se virkkaa. Kasseja ja huiveja. Lähinnä huiveja.

Tarkoitus ei ole todellakaan käyttää näitä kaikkia yhtä aikaa, vaan aamulla valitaan mustan (tai valkoisen) takin kaveriksi se, mikä silloin eniten miellyttää. Pahoin pelkään, että se on aina se sama. Jostakin tulee se lemppari kuitenkin.



Virkatut huivit vasemmalta oikealle #1, #5 ja #6
Moda 3/2010
Koukut: 4 mm, 3,5 mm ja 3,5 mm
Lanka: Rowan Lenpur Linen, Pellava (Öölannin kehräämö?), Mondial Cometa
Koko: n. 9 cm x n.160 cm

Syksyllä se taas neuloo. Mohairia. Ja käy kengän kanssa lankakaupoissa etsimässä sitä oikeaa sävyä. Ei löytynyt aivan täydellistä, mutta aika hyvä kuitenkin.


Nitkutus jatkuu...

21. elokuuta 2010

Aina oikein nurin vaan

Olen ihaillut useita tiina f:n "aina oikein vaan" -huiveja ja vannonut, että vielä joskus minäkin teen sellaisen. Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, ostin Pirtin kehräämöstä hieman meleerattua karstalankaa ja nappasin sieltä myös tämän huivimallin kun en muistanut ulkoa miten se Tiina niitä lisäyksiä huiveihinsa oikein tekeekään.

Malli: Neulottu kolmiohuivi (Pirtin kehräämö)
Lanka: Pirtin kehräämön karstalanka 140 tex x 2
Puikot: 4mm

Huivi ei siis ole "aina oikein vaan", vaan helmineuletta, eli "aina oikein nurin vaan"! Heti paikalla piti päästä aloittamaan ja ajattelin myös, että tämä ei ehkä olisi ihan niin tylsää neulottavaa, vähän sentään pitää miettiä mitä on tekemässä. Toisaalta, sehän se on juuri se hieno idea siinä aina oikein vaan mallissa. No, se jäi nyt sitten vielä ikäänkuin pankkiin se vieläjoskuskerranminäteensenainaoikeinvaanhuivin :)

Ohjeessa oli kaksi tapaa tehdä huivi:
1) Luodaan 300 silmukkaa ja neulotaan neljä kerrosta, joiden jälkeen neulotaan jokaisen kerroksen alussa kaksi silmukkaa yhteen kunnes jäljellä on kaksi silmukkaa.
2) Aloitetaan huvin kärjestä ja lisätään joka kerroksen alussa yksi silmukka.

Päätin aloittaa leveästä päästä kaventelemaan, koska tiesin, että huivista tulisi tosi pieni kun lopettaisin välittömästi kun helmineuleen neulominen alkaisi puuduttaa... Uskon tehneeni oikean ratkaisun, koska huivi on valmis. Ja se on iso. Ohjeen mukaan koko olisi noin 140x70cm, mutta minun huivini on 165x90 cm - hassua!

Minun täytyy myös tämän projektin myötä perua kaikki rumat ajatukseni Suomalaisista liukuvärjätyistä langoista. Tähän asti olen luullut, että Suomessa ei osattaisi värjätä niin, että värit vaihtuisivat kauniisti. Kyllä osataan!

En olisi ikinä uskonut, että voisin joskus sanoa, että tämäkin on ollut valmis jo pitkään, mutta kun ei ole jaksettu kuvata. Ja että olis muutakin valmista, kun vaan jaksais kuvata. Nyt sekin ihme on tapahtunut.

Nitkutus jatkuu...