30. joulukuuta 2010

melkein marimekkoa

Välipäivät mennä hurahtivat Pohjanmaalla anoppilassa. Sinne on täältä meiltä oikein jonkin verran matkaa ja neuloinkin kummipojan villasukkia hyvän pätkän jo menomatkalla. Perillä sain ne helposti valmiiksi kun ei tarvinnut ruokaa (tai mitään muutakaan) laittaa, aina sai istua valmiiseen pöytään. Uusimmassa ET-lehdessä oli kiva pipon kuva ja anopin vanhan pipo oli kuulemma jo aikansa elänyt. Vienosti hän ääneen pohdiskeli, että kukahan se osaisi neuloa uuden. Ymmärsinpä ottaa vihjeestä vaarin ja kysyä että noh, minkä väristä pipoa olis tarvis? Tummansininen kävisi toppapuvun kaveriksi.

Seuraavana päivänä sitten lankaostoksille ja eikun pipoa neulomaan. Kirjoneuletta. Ilman ohjetta. Kuvaa matkien. Vähän hirvitti, että mitä tulee. Mietin kavennuksia, että miten ne menisi sopivasti, kun sitä kuviotakin piti olla. Anoppia taas hirvitti että mitä tuli pyydettyä, liian vaikeaako? Yöunet meinasivat mennä - meiltä molemmilta. Ja ihan vaan yhden ainoan pipon takia. No, eihän se nyt yksi pipo ole juttu eikä mikään, tein sen seuraavana päivänä valmiiksi ja anoppi itse vuoritti sen vanhan pipon fleecereunuksella, jotta siitä tuli riittävän lämmin.

Malli: Peruspipo, omasta päästä, idea ET:n joulukuun numeron pipokuvasta
Lanka: Novita 7 veljestä
Puikot 3 1/2 mm

Lähtötohinoissa otettiin muutama kuva todistusaineistoksi. Että ei se miniä sentään aivan laiskana istunut koko lomaa, vaan pani tikkuja ristiin. Ruokapalkalla neuloi. Naapurin emäntä ehti jo pipon kehua. Melekein on niinkuin marimekkoa...

Nitkutus jatkuu...

19. joulukuuta 2010

Tosi tarpeeseen

Tämän otsikon olen kirjoittanut luonnoksiin 5.elokuuta, joten ei ole mikään hetken mielijohde tämä postaus - tai sen aihe ainakaan. Olen jo pitkään toivonut, että ehtisin/jaksaisin/viitsisin neuloa itselleni kämmekkäät, koska vaikka työpaikallani on muuten ihan lämmintä ja mukavaa, niin kuitenkin tuntuu, että ranteet ovat konttorirotalla enemmän tai vähemmän jäässä.

Ranteenlämmittimet
Ohje: Piia Martikainen, Suuri Käsityö 11-12 (2010)
Lanka: austermann Alpaca Silk n. 60 g
Puikot: 4 mm

Malli on uusimmasta Suuri Käsityö -lehdestä, helppo ja nopea neuloa. Olipa mukavaa saada jotain kerrankin todella nopeasti ja kivuttomasti valmiiksi. Ohjeessa taisi tosin olla pieni virhe, sillä siinä käskettiin luomaan 24 silmukkaa ja neulomaan 3 tai 3,5 mm puikoilla. Minun kämmekkäissäni on kuitenkin 36 silmukkaa, vaikka lanka oli paksumpaa ja puikotkin  vastaavasti isommat. Kämmekkäät pääsivät heti käyttöön ja keräsivät töissä kollegoilta kehuja ideasta, muidenkin ranteita ilmeisesti palelee.

Hrrr....ota äkkiä se kuva!

Vielä kaksi työtä on tarkoitus toteuttaa tämän vuoden puolella: salomoninsolmuhuivi hierojalleni ja villasukat yhdelle kummipojistani. Pikkasen kiirus tulee, mutta ei haittaa!


Nitkutus jatkuu...

12. joulukuuta 2010

Heelless sleeping socks

Pesin miehen yösukat koneessa vaikka eivät olleet konepestävät. Pesun jälkeen eivät mahtuneet edes mulle enää, peltiä olivat entiset silkkisukat. Kyllähän minä tiedän, että silkkivillaa ei pestä koneessa, mutta ei sitä aina ajattele, tekee vaan. Siispä lupasin neuloa uudet yösukat kylmäjalkaiselle. Kukapa muu ne neuloisi? Ja kuka ne vanhat pilasi? Se sama väittää vielä pitävänsä neulomisesta. Ei kyllä uskoisi, koville otti näiden sukkien neulominen.


Heelless Sleeping Socks by Nancy Bush
Kirjasta Knitting Vintage Socks / Nancy Bush
Lanka: Austermann Step 100 g
Puikot: 3 mm
Neuloin 80 silmukalla, 32 mallikerran toistoa, muuten ohjeen mukaan. Lanka ostettu ties koska, muistaakseni ihan vaan kannatuksen vuoksi pienestä lankakaupasta. Säälistä. Ei varmaan kukaan muu kuitenkaan ostaisi tätä pois. Myöhemmin olen  kovasti sitä ihmetellyt, että pitikö silti ostaa niin rumaa? Olisi varmaan ollut tarjolla myös jotain kauniimpaa? Puolustuksekseni voin sanoa, että kerällä se näytti kyllä paljon paremmalta. 


Kysyin mieheltä, että haittaako, vaikka sukista tulee rumat. Ei kuulemma haittaa, koska ei ne sieltä peiton alta mihinkään näy. Jos mä vaan itse kestän. Kestän mä, pidän vaan silmät kiinni. Ja yöllä on pimeetäkin, vaikka vahingossa avaisinkin silmäni.


 Ihan hyviltä näyttävät minustakin peiton alla

Mallissa ei sinänsä ole mitään vikaa, se nyt on vaan kuolettavan tylsä. Että ei näitä enää ikinä. Ei kiitos, ei meillä ainakaan. Mutta mikä tärkeintä, sukat on testattu ja hyviksi havaittu. Ei enää kylmiä koipia peiton alla :)

Nitkutus jatkuu...