25. joulukuuta 2011

Julekuler

Joulupukki oli kuullut toiveeni ja sain lahjaksi Joulupallot-kirjan. Joistakin jo marraskuussa kirjaan tutustuneihin tämä voi olla niin so last season, mutta minä olen onnessani. Onneksi olin toiveikkaana ostanut varastoon punaista, valkoista ja harmaata Nallea, jota on mukava neuloa kolmosen puikoilla. Tiedän, että minulla on jossakin jemmassa ainakin hopeista glitterlankaa ja kultaista olisi tarkoitus lähipäivinä hamstrata ensi joulua varten.

Aattoiltana valitsin ensimmäiseksi pallokseni pallon nro 15, Risti ja rinkeli, toinen muunnelma.

Tänään nitkuttelin toisen pallosen, oman sovellukseni Jussipalloksi. Pallon on kyllä pyöreä, vaikka kuvassa muoto on hieman outo. Lahjoiksi päätyvät molemmat huomennna anoppilaan.

Mies ei ollut kovin riemuissaan joutuessaan kuvaushommiin klo 22, mutta en edes viitsinyt yrittää pokkarilla itse, otokset olisivat olleet taatusti tärähtäneitä..




Nitkutus jatkuu...

24. joulukuuta 2011

Joulua

Blogissani on vallinnut syvä hiljaisuus, olen harrastanut enimmäkseen muita asioita ja neulominen on jäänyt sivurooliin. Pääasiassa olen lauleskellut ja käynyt muidenkin kuorojen ym. konserteissa nauttimassa. Teatterissakin on tullut käytyä useampaan otteeseen ja kuntosalilla valmistautumassa tulevaan laskettelukauteen. Neulonut olen lähinnä vain sellaisia mustankirjavia kaulureita yms. joita on aika toivotonta ja siten turhaa sen kummenmmin kuvata.
 
Valokukkaset sentään askartelin paperinarusta ja hopealangasta anopille joululahjaksi. Jos joku tuttu tätä ennen välipäiviä lueskelee, niin hys, hys, lahja kulkeutuu perille vasta Tapaninpäivänä. Anoppi oli viime vuonna nähnyt kyseisen valokukkasarjan jossakin esillä ja kovin kauniiksi kehui. Satuinpa tuolloin poikkeamaan Seinähoella Rustoopuorissa ja ostin sieltä tarvikepaketin valmiiksi. Ja nätithän niistä tulikin, pitää ensi jouluksi värkätä itsellenikin.

Rustoopuorissa olen asioinut ennenkin ja tehnyt ostoksia. HOPEe Ball -paketin ostin neljä-viisi vuotta sitten, mutta vasta nyt sain palloset tehtyä. Pallot kieputetaan hopeoidusta langasta pienten ilmapallojen päälle (halkaisja n. 10 cm) ja lankakerrokset kiinnitetään pienien metallihelmien avulla. Olin varma, että paketin ilmapallot olisivat jo mennyttä kalua vuosien odottamisen jälkeen, mutta viidestä pallosta vain yhdessä oli reikä, joten neljä palloa sain aikaiseksi.
Työkaverilta sain lahjaksi ihanan herkän jouluruusun, toivottavasti saan sen kukkimaan vielä pitkään. Mutta nyt kaikki joulun viettoon - lämmintä ja rauhallista joulua jokaiselle! Ai niin, kuunnelkaa Rajattomien uutta Jouluyö-levyä, oma suosikkini on kappale Kuninkaat kulkevat, katsokaa!

20. marraskuuta 2011

Päivitys 2.0

Kiitos kaikille, jotka jaksoitte osallistua edellisessä postauksessa aloittamaani pitkä vai lyhyt -pohdiskeluun. Ehdoton enemmistö kommentoijista oli pitkän version kannalta ja siihen minäkin lopulta päädyin. Tein kuitenkin pari muutosta, koska mielestäni helman napit olivat versiossa 1.0 väärässä paikassa. Siispä purin helman aina oikein -osuuden ja siirsin napituslistan kohdan sivummalle.
Tarkkasilmäisimmät ehkä huomaavat, että vaihdoin myös napit. Tarkoituksenani oli alun perinkin käyttää tässä neuleessa syksyn keramiikkajaksolla tekemiäni nappeja, mutta koska niiden poltto hieman viivästyi, niin edellisissä kuvissa oli Priimasta ostetut kookosnapit. 
Nappeihin olen tyytyväinen, mutta keramiikkataiteijaksi minua ei ole tarkoitettu. En kehtaa täällä edes esitellä muita tuotoksiani, kuin nuo napit. 
Mekkona voisin tätä neuletta käyttää, jos olisin reilut 20 vuotta nuorempi. Koska en ole, minulla on tässä asussa fiilis, että täti on unohtanut laittaa housut jalkaan. Jatkossa tämä olkoon siis joko tunika tai pusero farkkujen tms. kanssa käytettäväksi.
Loppuvuodesta blogissani tullee olemaan melko hiljaista. Se ei ole mitään vakavaa, minulla vaan tuntuu olevan aivan liikaa harrastuksia, eikä neulominen ole tällä hetkellä se ehdoton ykkönen. Olen viime aikoina vieraillut aivan liian usein esim. helmikaupoissa, joista ehdoton suosikkini on Helmikauppa.com, käykäähän muutkin tutustumassa! Kuoron joulukonsertit vaativat useita ekstraharjoituksia, myös viikonloppuisin. En jaksa, eikä pääni kestä, jos en huolehdi fyysisestä kunnostani. Lenkillä ja kuntosalilla on vaikea neuloa. Arkipäivistäni minä onneton olen myynyt ne kahdeksan päivän parasta tuntia työnantajalleni. Että neulo siinä sitten :)

Nitkutus jatkuu...

8. marraskuuta 2011

Kuurankukka, versio 1.0


Taannoisella Tallinnan reissulla ostimme naisissa Karnaluksista kaksi tukkupakkausta harmaankirjavaa Regia Stretch Color -lankaa. Langat jaettiin siten, että minä ja Mia otimme molemmat seitsemän kerää ja Anna kuusi. Kuten jotkut teistä ovat jo havainneetkin, minä suhtaudun jokseenkin nihkeästi pätkä- ja/tai liukuvärjättyihin lankoihin. Ja koska Veera Välimäki käyttää hyvin usein malleissaan kirjavia lankoja, olen tähän asti ohittanut ne vain pikaisella vilkaisulla luullen, että ne eivät ole minun juttuni. Johtuu osittain tietenkin minun yksioikoisuudestani: voisiko kirjavasta langasta neulotun neuleen muka neuloa yksivärisestä langasta? Ei voi. Kaikkihan neulotaan mielellään samasta langasta ja mielellään samasta väristäkin kuin malllineule, värierällä ei sitten enää ole niin kovin niin suurta merkitystä.
Frosty Thread by Veera Välimäki
Lankana Regia Stretch Color
Puikot 3 1/2 mm ja 4 mm

Eniveis, koska Veeran malleja putkahtelee ilmoille tappavan tasaiseen tahtiin, ne ovat alkaneet hiljalleen miellyttää silmääni kovastikin. Osittain tästä syystä päätin hakeutua mukavuusalueeni ulkopuolelle ja ostaa KIRJAVAA lankaa ja totutella niihin varovasti. Harmaahan ei oikeasti ole edes väri, eihän? Jos joku jaksoi lukea tähän asti, niin jo tuosta pitkästä johdannosta saattoi helposti päätellä, että en ole a) kovinkaan luova enkä b) aivan helposti tee omia sovelluksia vaan c) mieluiten neulon aina täsmälleen, korostan sanaa täsmälleen, ohjeen mukaan.

Ostin siis elämäni ensimmäisen Veeran suunnitteleman neuleohjeen ja aloin neuloa. Okei, osaisin neuloa kauluksen, mutta sitten tulikin tenkkapoo, miten se pitää yhdistää??? Onneksi suunnittelija oli ystävällisesti ilmoittanut olevansa käytettävissä mikäli joku palikka ei ohjetta tajuaisi. Vastauksessaan Veera totesi, että jep, oikein on tajuttu. Ja antoi samalla ystävällisen vinkin, että josko sattuisin arpomaan kahden koon välillä, niin kannattaisi valita se pienempi. Niin sitten teinkin.
Osasin noudattaa ohjetta, ihailla hienoja pieniä yksityiskohtia ja loppuun asti mietittyä rakennetta ihan helmaan asti. Uskokaa vaan. Sitten pitikin taas lähettää Veeralle kuvaa ja viestiä, että näinkö vaiko näinkö vaiko sittenkin näin? Onneksi hänellä ei juuri silloin sattunut olemaan parempaakaan tekemistä kuin vastailla minulle ja sainkin taas nopsaan kuvauksen miten helma tehdään. Siis että mihin tulee lärpäke ja mihin napinläpi ja mihin kohtiin ommellaan napit. Tässä kohtaa täytyy mainita, että olen suunnattoman ylpeä siitä, että olin ymmärtänyt ohjeen aivan oikein. Sangen poikkeuksellista! Tosin toinen minun napeistani on aivan eri kohdassa kuin Veeralla. Hän sanoi, että voin kiinnittää sen sopivalta tuntuvaan kohtaan (designerin lupa siis soveltaa)!
Matkan varrella pohdiskelin myös sopivaa pituutta, tekisinkö lyhyen version vai ohjeen mukaisen. Ei liene kovin vaikeaa päätellä, että tein neuleesta juuri sen mittaisen kuin ohjeessa käskettiin. Pingotusvaiheessa totesin, että k-a-i-k-k-i mitat ovat täsmälleen oikein. Vähänkö olin hei polleena!

Kuvien ottamiseen ei tuntunut löytyvän sopivaa aikaa, ei niin millään. Lopulta maksoimme sisäänpääsymaksun Gardeniaan, kun se oli sunnuntaina vielä noin neljäkymmentä minuuttia auki. Valaistus oli huono (kuvaajan mielestä), poseeraaja surkea (poseeraajan mielestä) ja kuvat vähän sitä sun tätä (molempien mielestä). 
Kuvista käy valitettavan selvästi ilmi, että minulla on päälläni aivan väärät farkut: kaikki vetskarit ja saumat näkyvät tyhmästi neuleen läpi. Olisi pitänyt tajuta tehdä leveämpi helma, jotta sen olisi voinut Veeran hienon suunnitelman mukaan tarvittaessa kerätä napilla ylöspäin nätisti lanteille laskoksille. Minun helmani on niin kapea (lue takamus niin leveä) että pysyy kyllä laskostettuna lanteilla ihan ilman nappejakin. Ja näyttää lähinnä typerältä. Ja napit kiinnittävät huomion, no, näette kyllä minne.
Malli sinänsä on kaunis, täynnä ihania pikkujuttuja ja kuitenkin tarpeeksi simppeli minun makuuni. Ohje oli aivan loistavasti kirjoitettu, vaikka muutamia juttuja tosiaan varmistelinkin Veeralta. Iso kiitos avusta!
Nimestä meinasi tulla katastrofi, Villapeikko julkaisi uuden neulekirjansa muutamia päiviä sitten ja siinähän olikin Kuurankukka-nimiset kauniit lapaset. Varmistin Suvilta, että onko ok käyttää samaa nimeä, olinhan aloittanut ja nimennyt projektini Ravelryyn selkeästi jo ennen kirjan ilmestymistä, enkä voinut mitenkään etukäteen tietää noista lapasista. Suvista asiassa ei ole mitään ongelmaa, koska projektitkin ovat täysin erilaiset eikä sekaantumisen mahdollisuutta ole.
Nyt vaan mietin, että puranko helmaa ja teen siitä 11,5 cm (täsmälleen) lyhyemmän vai annanko olla sen pitkänä versiona. Onko mielipiteitä?

Nitkutus jatkuu...

9. lokakuuta 2011

Pehmeää asfalttia

Edellisen itku ja hammastenkiristys -projektin jälkeen halusin puikoille vaihteeksi jonkun nopean, helpon ja takuuvarman neuleen. Päädyin Annan Mohairminimalistiin, koska olin neulonut sellaisen jo kerran aikaisemmin siskolleni. Otsikko viittaa langan väriin, joka ei siis ole musta, vaan tummanharmaa.

 

Malli: Mohair minimalist top by Kuduja (in Ravelry)
Lanka: GGH Kid Melange n. 80 g
Puikot 4 mm

Noudatin ohjetta kokolailla tarkasti, mutta tein omaan toppiini pienet hihat. Hihojen reunassa on 8 kerrosta aina oikein -neuletta rullautumisen estämiseksi.


Helmaan neuloin poikittain pienen pitsireunuksen. Ravelryssä näytti tänään olevan 156 projektia tästä mallista, enkä ainakaan missään niissä nähnyt samanlaista. Mallikuvion tuohon reunapitsiin sain kesällä MissViiviltä (Ravelry linkki) alunperin aivan toista projektia varten, mutta halusin kokeilla sitä tähänkin.

Toppi on nyt mallia lyhyehkö, mikä on täysin tietoinen valinta. Oma kokemukseni kun mohairneuleista on, että viimeistään pesussa tuppaavat venymään. 

Nitkutus jatkuu...

1. lokakuuta 2011

Ei niin kovin leveähelmainen tunika

Jos edellisen postauksen neule oli kevään messujen seurausta, niin tämä on nyt sitten syksyn satoa Lankatalo Priiman osastolta.
Flared tunic top, Twilleys
Lanka: Twilleys Freedom Purity
Puikot: 6 mm ja 6,5 mm

Koska olen oppinut, että saumoja kannattaa välttää, päätin neuloa tämänkin ilman saumoja, yhtenä kappaleena. Heh heh. Neuloin innoissani helmasta kainaloihin asti, kunnes vihdoin maltoin sovittaa tekelettä ja todeta, että etukappaleet menevät täysin kaksinkerroin päälleni. Miten se siellä messuilla ei näyttänyt lainkaan niin isolta??? Seuraavaksi ajelin Priimaan ja pyysin saada sovittaa sitä messujen mallikappaletta. Ylläri-pylläri, se todellakin oli aivan liian suuri! 
Kotona laskeskelin, että jos vähennän silmukoita noin 17%, neuleesta tulee sellainen kuin haluan. Purinpa sitten (tyynesti) neulomani 5 kerää lankaa takaisin kerille ja aloitin alusta, vahingosta viisastuneena kaikki kappaleet erikseen. Sain kaiken muun, paitsi toisen hihan valmiiksi, harsin osat yhteen ja sovitin. Jaa-a, muuten hyvä mutta ainaoikein neule alkoikin aivan liian ylhäältä ja näytti typerältä. Purinpa (kevyesti hammasta purren) taas kaikki etu- ja takakappaleet noin 10 cm kainaloiden  alapuolelle, jotta saatoin aloittaa aina oikein -neuleen alempaa. Harsin ja sovitin: ta-daa sehän on hyvä! Enää toinen hiha, jonka neuloin pikapikaa valmiiksi vain todetakseni, että olinpa sitten unohtanut tehdä ne heti raglankavennusten alussa tehtävät 3x1 s kavennukset. Voi taivahan talikynttilät...siinä oli kuulkaas jo amalgaamit lujilla!
Mallissa sinänsä ei ole mitään turhia kiemuroita, ainoat mutkat ovat nuo palmikonkierrot hihansuissa.
Niin että olisipa muuten ollut tosi nopsa neulottava tämäkin, jos kaikki vain olisi mennyt kerralla putkeen. Tai edes lähelle putkea. Tai vähän sinne päin edes. Toisaalta, mikäs kiire tässä mihinkään...

Kävin tänään Helsingissä uuden lankakaupan, Villavyyhdin avajaisissa. Siellä oli myynnissä ainoastaan kauniita ja vielä kauniimpia lankoja, ei ensimmäistäkään vyyhtiä tai kerää mikä ei minulle olisi kelvannut. Hillitsin kuitenkin itseni (mies oli mukana) ja ostin vain muutaman vaivaisen kerän. Ihailen suuresti uuden yrittäjän rohkeutta ja suosittelen kaupassa pistäytymistä lämpimästi ihan jokaiselle.
 
Ja Helsingissä kun olin, niin kävin tietenkin myös ihmettelemässä maailman ehkä suurinta torkkupeittoa senaatintorilla, on siinä ruutu poikineen...


Nitkutus jatkuu...

25. syyskuuta 2011

Antiikin viehätystä

"Aidez is a feminine fitted cardigan that has all the cozy antique appeal of traditional Aran texture". Vai niin.

Aidez (Beroccon ilmaisohje)
Lanka Cascade Eco+ alle 400 g
Puikot 6 mm
Viime keväänä Titityyn osastolla Helsingin kädentaitomessuilla roikkui malliksi neulottu Aidez. Koska halusin vaihteeksi kokeilla jotain paksumpaa lankaa, ostin osastolta takkiin Cascaden Yarnin unelmaisen pehmeää, paksuhkoa ECO+ -lankaa.


Ravelryssä tästä mallista löytyy tällä hetkellä yli tuhat toteutusta, joita kävin etukäteen katselemassa. Päätin, että noudatan sieltä saamiani hyviä vinkkejä: neulon takin mahdollisimman saumattomasti ja neulon myös hieman ohjetta leveämmät hihat, koska useampikin neuloja moitti niitä kapeahkoiksi. Kevään mittaan neuloin takkia aina kainaloihin asti, mutta sitten tuli kesä ja kärpäset - villatakki unohtui jonnekin neulekopan pohjalle.

Napit tekis kyllä terää!

Pari viikkoa sitten otin sen vihdoin taas esiin ja neuloin hihat: unohdin, että nekin olisi voinut neuloa pyöröneuleena, enkä muistanut myöskään leventää niitä. No, mahtuuhan käsivarteni niihin, eivätkä ne mitenkään kiristä, mutta jos tekisin uudestaan niin lisäisin kyllä silmukoita! Takki oli nopeasti neulottu, siis vaika aikajana oli aika pitkä. Erilaiset kuvioraidat tekivät neulomisesta mielekästä ja paksuilla puikoilla tuli tulosta sukkelaan.

Takakappaleen palmikkokuvio ei myöskään mene ihan niin kuin toivoisi, en ajoissa älynnyt, että ohjeen lataussivulla mainittua virhettä ei sitten ole korjattu ohjeeseen.  Lopussa en enää edes viitsinyt katsoa ohjeesta että miten sen pitäisi mennä vaan tein kierrot oman pääni mukaan. Eipä tuo kamalasti kuitenkaan haittaa kun sitä ei itse selästään näe :)



Lanka on ihanan pehmoista, mutta siitä tuntuu kyllä irtoavan helposti irtonöyhtää, saa nähdä kestääkö lainkaan käytössä. Lämmin takki ainakin on, että toivotaan kirpeitä syyssäitä.

Nitkutus jatkuu...

2. syyskuuta 2011

Copycat


Tämä neule, se on kuulkaas työvoitto! Olen jo vuosia ajattellut, että "sitten ensi kesäksi" neulon itselleni puuvillaisen tms. takin, jonka voi aina, ihan vaan kaiken varalta ottaa mukaan joka paikkaan, jospa vaikka tarvitsisi pitkähihaista sitten illemmalla. Näitä "ensi kesiä" on mennyt ohi useampi, ja niinhän se meni tämäkin kesä, ilman kesäneuletta.


Malli: Törkeästi matkittu Mian Ukkospilveä
Lanka katia linen, hieman alle 400 g
Puikot: 3 1/2 mm

Työvoitto myös siksi, että se on neulottu ylhäältä alaspäin ja ilman sauman saumaa. Jo pitkään olen ihaillut ystäväni Annan tapaa neuloa näin lähes kaikki neuleet. Olenpa tekniikkaa itsekin muutaman kerran kokeillut, mutta jotenkin se on silti jäänyt minulle hieman vieraaksi. Kesällä tapasimme Mian ja Annan kanssa Tallinnassa ja tuolloin he molemmat hehkuttivat tämän tekniikan jaloutta. Mialla oli mukanaan myös juuri silloin valmistunut neuletakki, jota kadehdin, erityisesti siinä vaiheessa kun aurinko meni pilveen ja olisi ollut mukava vetäistä jotakin pitkähihaista ylleen. Mian takin langat oli ostettu Tallinnasta, joten tapaamisemme päätteeksi marssimmekin Liann Lõngad -puotiin ja ostin sieltä itselleni kesäneuletakkiin langat.


Aloitus viivästyi, koska edellisessä postauksessa esittelemäni pellavamekko oli pahasti vaiheessa. Heti kun sain sen puikoilta, kävin käsiksi tähän. Valitsin mallikuvion Haapsalusall -kirjasta, neuloin mallitilkun, perehdyin uudestaan provisional cast on -tekniikkaan ja aloitin neuleen ylhäältä alaspäin. Ja luulinpa, jälleen kerran, kutaisevani sen tuossa tuokiossa. Ja taas kerran olin niin väärässä. Milloin opin, että käsityö ei ole koskaan kovin nopeaa? Toisaalta, ystävällinen työkaverini lohdutti, että häneltä olisi mennyt vastaavaan vuosia - ei viikkoja :)



Jos nyt joku muu päättäisi neuloa pitsineuleen ensimmäistä kertaa ilman ohjeita ylhäältä alaspäin, niin suosittelen lämpimästi valitsemaan jonkin symmetrisen pitsikuvion. Minä nimittäin jouduin neulomaan molemmat etukappaleen alut kahteen - toisen jopa kolmeen kertaan, ennenkuin sain ne oikein. Olisi varmasti onnistunut ensimmäiselläkin kerralla, jos olisin malttanut edes hetkeksi pysähtyä miettimään symmetriaa tai sitä miten mallikuvio jatkuu kainaloista alaspäin. Tai jos olisin huomannut, että toisella puolella olin ihan pokkana neulonut kaksi kertaa samat kuviokerrokset ja koko kuvio oli siis aivan pielessä. Toisen hihanpyöriön tein kolmeen kertaan, Mialta saamistani hyvistä vinkeistä huolimatta.


Sanoisin, että tämä oli hyvin opettavainen projekti. Opin paljon asioita, jotka voin sitten taas seuraavalla kerralla autuaasti unohtaa :)




Nitkutus jatkuu...

4. elokuuta 2011

"On OK muuttaa mielensä!"

Pyynnöistä huolimatta, tai ehkä osittain jopa niiden vuoksi - taas mennään! Neljän kuukauden blogitauko teki terää ja pitkästä aikaa tuntuu siltä, että haluan taas jakaa jotain muiden kanssa. Kuten keväällä sanoin, neulomista en ole ikinä aikonutkaan lopettaa, mutta kun oma innostus oli niin alamaissa, niin en voinut käsittää että nitkutteluni jaksavat muitakaan kiinnostaa.

Pidemmittä puheitta: se on pellavaa - it's linen! Ja mä rrrrrakastan sitä! Ja ihmettelen miksi en ole koskaan aikaisemmin neulonut mitään pellavasta?
Malli: Raglantunika by Kirsi Pussinen SK 3/2009
Lanka: Wetterhoffin Akseli n. 380 g
Puikot: 3,5 mm ja koukku 3 mm

Mökkimatkalla heinäkuussa poikettiin kerran Hämeenlinnan Wetterhoffilla ja siellä oli ko. tunika mallinuken päällä. Eipä tarvinnut yhtään miettiä, että halusinko vaiko enkö - kyllä halusin!

Kuvaussessiossa mulla oli kyllä myös korkokengät mukana, mutta pönötyskuvat jäivät ottamatta kun päädyttiin Aurinkolahden rantakallioille. Nyt vaan kuvittelette ne korkkarit mulle ja pattipolvet piiloon, niin johan näyttää paremmalta :)


En noudattanut tällä kertaa ohjetta aivan pilkuntarkasti, vaan uskalsin poikkeuksellisesti tehdä joitakin pieniä muutoksia. Ehkäpä olen blogitauon aikana hieman vapautunut? En ole erityisemmin pussihihojen ystävä, joten tein hihoista kapeammat ja ehkä myös hieman lyhyemmät kuin ohjeessa. Ohje oli kokoon M, mutta koska olen pienempi niin yritin myös neuloa hieman vähemmillä silmukoilla, tosin en enää muista tarkasti missä kohtaa vähensin silmukoita ja kuinka paljon ja sekös harmittaa, koska haluan joskus tehdä vielä toisen tällaisen, tunikamittaisena tosin.


Ja vielä pakollinen varpaiden kastelukuva kun kerran rantsussa oltiin :)

Nitkutus jatkuu...