22. tammikuuta 2011

Ihqu-pihqut

Vielä kerran uskalla esitellä teille kämmekkäät, kun nämä on tehty sentään eri tekniikalla kun ovat virkatut. Näiden syntymään ainoa syyllinen on Outi, joka vuoden ensimmäisessä blogikirjoituksessaan esitteli hurmaavat virkatut harmaat kämmekkäänsä. Ja myös kertoi, miten oli ne virkannut, kiitos Outi! Eipä siinä sitten minun tarvinnut enää miettiä, että tekiskö vai eikö tekis, ainoastaan että milloin tekis.
Minulla oli jemmassa juuri oikeaa harmaata angoravillalankaa, jota ostin jo yli vuosi sitten Tallinnasta Pronksi-lankakaupasta, aivan vaan sen takia kun siitä neulottu mallitilkku oli niin ihanan tuntuinen. Outin ohjeen mukaan kämmekkäiden alussa on 40 silmukkaa ja lopussa kavennellaan sen verran, että jäljellä olisi 36 silmukkaa. Käyttämäni lanka on aika ohutta, joten virkkasin sitä kaksinkertaisena ja 3 mm koukulla (koska 3 1/2  mm koukku oli tilapäisesti hukassa ja löytyi vasta kun toinenkin kämmekäs oli jo melkein valmis).  Itse kaventelin ja lisäilin silmukoita matkan varrella ohjeesta poiketen siten, että kämmekäs ei ole suora putki, vaan noudattelee käden muotoa, ainakin noin suurin piirtein :)
Lopetusreunan viimeistelin virkkaamalla siihen kerroksen rapusilmukoita ja aloitusreunaan kerroksen nirkkoja (tai jotain sellaisia). Ja sitten mietin, että miten koristellaan. Outi epäili, että menikö hänen hyvin hillitty koristelunsa överiksi. Minusta se ei todellakaan mennyt, mutta tästä omastani en ole aivan varma. Aikaa siihen meni ainakin tuplasti enemmän kuin koko kämmekkäiden virkkaamiseen. Virkkasin tuollaisia pikkuruisia kukkasia ohuesta Grignascon merinosilkistä 1,25 mm koukulla, ompelin ne kiinni kämmekkäisiin ja kirjoin sitten vielä vähän "köynnösvartta" kukkien väliin ja noita nuppuja (siis nuo onnettomat pikku pallerot yrittävät esittää kukannuppuja :) 
 
Kiitos. Ja anteeksi. Ei tule enää kämmekkäitä. Ei ihan heti ainakaan.
 
Nitkutus jatkuu...

15. tammikuuta 2011

Bling-bling

Miksi sitä aina jää johonkin koukkuun? Ensin oli mukamas niin kovin vaikeaa saada aikaiseksi edes yhdet kämmekkäät ja nyt ei sitten muuta tee enää mieli neuloakaan. Muiden blogeissa aikaisemmin ihailin toisten valmiita kämmekkäitä ja kommentoinkin usein, että minäkin tarvitsisin, mutta kuka neuloisi? Nyt kun olen saanut putken pään vihdoin auki, niin loppua ei näy. Näiden nimeksi mieheni antoi Bling-bling, koska langassa on oikeasti sellainen todella hieno kiilto, hyvin hillitty tosin.

Malli: kunhan neuloin
Lanka: nimetön tanskalainen silkkivilla n. 60 g
Puikot: 3mm
Koukku: 1,5 mm

Kesällä 2008 pakenimme sadekuuroa ihanaan pieneen lankapuotiin Ruotsin Grännassa. Paikka oli pullollaan kaikkea ihanaa, kuten tuollaiset pikkuiset "hemslöjd" -puodit tapaavat olla. Minä lämpenin ihanalle, tanskalaiselle kaksikierteiselle langalle langalle, jonka vyötteessä ei ole mitään nimeä. Langan koostumus on 50 % silkkiä, 25 % merinovillaa ja 25 % kidmohairia ja pehmeämpää saa hakea. Ostin kaksi 50 gramman vyyhtiä à 120 kruunua, mikä tuntui ainakin silloin aika suolaiselta hinnalta.
Kaksi vyyhtiä on sellainen määrä, että se ei oikein mihinkään riitä ja langat ovatkin saaneet lojua näin pitkään lankakorissani. Olen niistä meinannut tehdä milloin pipoa ja milloin huivia, mutta väri on kuitenkin lopulta jotenkin niin outo, että en ole niistä mitään saanut aikaiseksi. Nyt tein nämä kämmekkäät, joihin kului vähän yli yksi vyyhti... Jäljellä on siis entistä vähemmän ihanaa lankaa, josta tullee toiset, hieman lyhyemmät kämmekkäät. Sitten joskus.
Aloin neuloa kämmekkäitä uusimman Suuri Käsityö -lehden ohjeen no 16 mukaan, mutta heti alkukerrosten jälkeen totesin, että langan kauneus menisi hukkaan pitsikuviossa. Siksi muutin suunnitelmaa ja jatkoin heti reunuksen jälkeen pelkällä sileällä neuleella. Tein kämmekkäisiin kavennuksia ja levennyksiä mittojeni mukaan, ahkerasti sovitellen. Ja joka kerran  muistin varmistaa mieheltä, että "Kato, eiks tuu ihanat?"  Ei se sitten enää lopuksi jaksanut kauheasti innostua... Outoa! Peukalon aukon tein kuitenkin lehden ohjeen mukaan, eli neuloin sillä kohdalla kerroksia edestakaisena neuleena, enkä pyörönä. Mielestäni sangen nerokas ratkaisu, ei tule sellaista rumaa venynyttä reunasilmukkaa niin kuin silloin jos päättelee silmukat ja sitten luo uudet seuraavalla kerroksella tilalle. Tarkoitan siis, että ainakin minulle käy (lähes) aina niin.
Peukun kohtaa en muistanut käskeä erityisesti kuvata, eikä se kovin hyvin näy seuraavastakaan kuvasta, valitettavasti. Kuvassa poseraa myös pikkusatsi sytykeruusuja, jotka on meilläkin todettu maanmainioksi konstiksi sytyttää vähän huonommatkin puut.
Jotta kämmekkäät eivät olisi liian pelkistetyt, virkkasin niihin pienet kukkaset Käspaikan ohjeen mukaan. Aloitin kukan tummemmalla vihreällä ja toisen terälehtikerroksen virkkasin langan vaaleammalla säikeellä. Työläintä tässä vaiheessa oli erottaa langan kierteet toisistaan, tuo tummenpi takertui yllättävän tiukasti vaalemapaan silkkisäikeeseen. Keskelle olisin halunnut ommella sellaisen oikein kirkkaan pienen kristallin hopeapedillä, mutta en ole löytänyt sopivaa. Sisäinen harakkani pyrkii selvästi pintaan!
Nitkutus jatkuu...

10. tammikuuta 2011

First things first

Viikonlopun ehdottomasti ihanin ja tärkein tapahtuma oli meidän uuden pienen kummitytön kastejuhla!!! Pistelin hänelle menneen viikon iltoina pikkuisen kortin, muu sai jäädä. Tämän "urakan"  (tosi pienen sellaisen) jälkeen en voi taas muuta kuin ihailla ja ihmetellä, miten jotkut (esim. Eila, Marika, Mari ja monet muutkin) jaksavat pistellä tuosta noin vain vaikka minkälaisia ihanuuksia. Ristipistoilu ei ole minun ykköslajini, vaikka sitä olen jonkin verran kokeillut  aikaisemmin. Tosin taas kerran alkuun päästyäni huomasin, että kyllä siihenkin hommaan voisi ihmeen helposti jäädä koukkuun.

Mitähän faktoja tästä pitäisi kirjata ylös? Malli on Permin of Copenhagen no. 17-2025, koko 9 x 13 cm.
Edellisessä postauksessa mainitsinkin jo kummipojan villasukista, jotka olin neulonut valmiiksi. Viikonloppuna poikkesimme myös heillä ja sain sukat hänelle annettua. Hätäinen kuva sukista otettiin parvekkeella, juuri ennen hämärän laskeutumista. Sukissa ei ole todellakaan mitään ihmeellistä, normiresorin neulominen alkoi melko nopeasti kyllästyttää ja päätin piristää sukan vartta "kiepsautuksella", kuten Annikainen on tehnyt  useasti jo aikaisemmin, esim täällä. En sitten vaan muistanut autossa, että miten se kiepsautus Annikaisen sukissa meni ja erilaiset (tylsemmät) tuli. Ensi kerralla paremmalla onnella sitten!

Normisukat kokoa n. 38
Lanka: 7 veljestä
Puikot: varressa 3 1/2 mm ja terässä 3 mm


Nyt minulla on puikoillani "bling-blingit" (miehen määritelmä) ja niiden jälkeen aion virkata "ihqu-pihqut", joten niitä odotellessa!

Nitkutus jatkuu...