12. helmikuuta 2011

Kosto on suloinen

Edit: Hip-hurraa! Sukkien malli selvisi, ne ovatkin "ruuturaitasukat", joihin Sinikka tuolla kommenteissa viittaa! Kiitos Sinikka, nyt uskon taas ymmärtäväni ohjeet oikein :)

**********************************************************

Sain anopiltani joulun välipäivinä sukkaohjeen, jonka otsikkona oli "Miesten sukka (Kontinkuvio)". Ohje oli kopio käsin kirjoitetusta ohjeesta, eikä siinä siten ollut mitään mallikuvaa sukista. Anopilla oli mielikuva, että ohje olisi ollut nk. konttineuletta oleviin sukkiin. Ohje oli 7 Veljestä -langalle ja koska sattuneista syistä olin sitä juuri hankkinut, niin päätinpä kokeilla, että millaiset sukat ohjeella oikein syntyisi. Neuloin mielestäni aivan ohjeen mukaan, en tiedä ymmärsinkö jotain väärin, mutta ei siitä kyllä konttineuletta tullut, vaan tällaista kiertävää raitaa.
Malli: Miesten sukka
Lanka: 7-veljestä
Puikot: 3 1/2 mm
Sukkaan luotiin 64 silmukkaa, neulottiin 2o2n -resoria noin 10-12 kerrosta, jonka jälkeen työhön lisättiin 8 silmukkaa ja aloitettiin kuvioneule. Lisätyt 8 silmukkaa kavennettiin ennen nilkan resoriosaa pois, mutta silti sukkaan jäi mielestäni hirmuisen paljon silmukoita. Neuloin ensimmäisen sukan kantapään ja kiilakavennukset peräti kolmeen kertaan ennen kuin sain siitä suhteellisen sopivan kokoisen.
 
Minulla on ollut jo pitkään haaveena saada joskus villasukat kuvattua  siten, että kuvausrekvisiittana olisi todella antiikkiset monot ja sukset. Tai edes vanhat, rottinkiset lumikengät. Kumpiakaan en ole vielä saanut mistään käsiini, mutta onneksi mieheltäni löytyy omasta takaa lähes antiikkiset luistimet. Nuorempi poika kyseli kuvausretkemme jälkeen, että "Iskä, luisteliksä ihan oikeesti noilla?"  Vanhempi poika tähän vastasi, että "Tietysti, nehän on ihan oikeesti hienot!" No, eipä tällaisia ainakaan enää varmaan kaupasta saisi ostaa, kaikki taitaa olla sellaisia mustia ja melkein muovisia nykyään.
Sukat menevät syntymäpäivälahjaksi appiukolleni, mutta kuvauksia varten ne pääsivät hetkeksi  ihan oikeaan käyttöön. Otsikko viittaa viime vuoden vastaavaan kuvaussessioon, jolloin mieheni kuvasi sormet kohmeessa sukkiani. Nyt sain minä kokeilla sitä samaa, maata jäällä ja zoomailla. Olin varustautunut kuin talvisotaan, enkä palellut yhtään vaikka pakkanen ja tuuli yrittivätkin meitä viilentää. Ulkoiluun aurinkoinen päivä oli  mitä mainioin ja luistelijoita merellä riitti!
Nitkutus jatkuu...

5. helmikuuta 2011

Harilik

Tapasin muutama viikko sitten pitkästä aikaa Annan, joka oli käymässä Helsingissä. Annalla oli mukanaan suunnittelemansa Harilik, aivan ihana ja ilmavan keveä alpakkaliivi. Sovitin sitä päälleni ja ihastuin ikihyviksi. Sain myöhemmin Annalta ohjeen liiviin ja aioin toteuttaa omani Tallinnasta ostamastani angorasta, siitä samasta josta virkkasin edellisen postauksen kämmekkäät. 
Malli: Harilik (Lang Vest) by Kuduja (rav linkki)
Lanka: Pirtin kehräämön karstalanka 140 tex x 2 ja Schoppel-Wolle Merino Lace
Puikot: 5 mm

Tiheys ei kuitenkaan täsmännyt, joten harrastinpa hieman neulematematiikkaa ja päätin rohkeasti soveltaa. Neuloin liiviä melkoisen pitkälle vain todetakseni että pieleen meni. Uuteen yritykseen päätin käyttää kahden langan cocktailia, liukuvärjättyä villaa ja ohutta yksiväristä mohairia. Tällä kombinaatiolla tiheys täsmäsi paremmin, mutta neuloessani olin kuitenkin vähintäänkin epäileväinen lopputuloksen suhteen. Yllättäen se oli parempi kuin olin mitenkään osannut kuvitella! Liivistä tuli siis oikein mieluinen, lämmin ja pehmeä. Mitenkään kovin ohueksi ja ilmavaksi sitä ei tosin voi kehua. Eikä se myöskään ole yhtään alkuperäisen ihanuuden näköinen, mutta sekään ei nyt enää haittaa.
Liivi neulottiin yllhäältä alaspäin, ensin takakappale kainaloihin asti, sitten poimittiin aloitusreunasta silmukat etukappaleille ja neulottiin nekin samaan pituuteen. Sitten vaan yhdistettiin kappaleet, lisättiin muutamia silmukoita kappaleiden väliin ja annettiin palaa. Liivin pituuden määräsi mohairin riittävyys, jota varastooni oli jäänyt yksi kerä Mohairminimalistista (Annan suunnittelua sekin). Alareunan ainaoikein osuus on neulottu pelkällä villalla. Pääntien ja kädentiet viimeistelin rapuvirkkauksella, vaikka ei välttämättä olisi tarvinnutkaan.

Tuntuu, että kaikki tietävät minun olevan täysin koukussa neulomiseen. Sukulaiset, työkaverit, kuorokaverit, kässäkaverit ja myös lasten kaverit. Sain nimittäin ihanan, itsetehdyn syntymäpäiväkortin, jossa oli mm. seuraava kuva. Mielestäni se kertoo kaiken olennaisen neulomisesta. Kiitos Susanna :)

Nitkutus jatkuu...