25. marraskuuta 2012

Marraskuu

Ei ole lempivuodenaikani. Ei todellakaan. Tänä vuonna erityisen huono, tuntuu, että oikein mikään ei onnistu. Ei jaksa, ei viitsi, haluaa luovuttaa. Vali-vali. Ja vali.
Kesä on auttamattomasti ohi, meren rannalle piti kuitenkin vielä päästä. Juuri ennen sadetta. Kesän aurinkoisina, raukeina päivinä tunnelma oli näilläkin rannoilla aivan toinen. Nyt päivän harmaus sopii mielialaani erityisen hyvin.
 
Ensin ajattelin, että kauluri kuvattaisiin vasta kun olisin tehnyt pipon sen kaveriksi. Pipon malli on ollut  mielessäni jo viime talvesta saakka, mutta enpä ajatellut asiaa aivan loppuun asti lankaostoksilla ollessani. Siis että olisin ostanut pipolangatkin samalla kertaa. Ei kaikkea voi vaatia. Jos mitään.
 
Kauluri on Villapeikon suunnittelua, pidin mallista heti ensinäkemältä niin paljon, että ostin langat valmiiksi jo ennen kuin ohje oli edes saatavilla. Lanka on Cascade 220 Heathersia ja ostettu Villavyyhdistä. Liikkeen värivalikoima ei ollut niin laaja kuin olisin toivonut ja mutta päädyin lopulta farkunsinisen ja harmaan yhdistelmään. Lankojen ostamisen jälkeen olen hankkinut kaksi uutta talvitakkia, eivätkä nämä värit käy kummankaan kanssa, joten voipi olla että teen vielä toisen version kaulurista.
 
River Mist by Villapeikko (linkki Ravelryyn)
Lanka: Cascade 220 Heathers yht. 152 g
Puikot 4 1/2 mm
En ole tehnyt kaulurille mitään sen valmistumisen jälkeen, en edes käyttänyt sitä vielä. Nyt kuvista näkee, että olisi kannattanut. Katsokaa ne kauniimmat kuvat Suvin omasta blogista. Tämä lähtee nyt höyryttämään omaansa.

Nitkutus jatkuu...

4. marraskuuta 2012

Lapsuuden maisemissa

Syyskuun alussa aloittamani hamppuhameen malli osoittautui sudeksi ja neuleintoni hyytyi pahemman kerran. En ole jaksanut neuloa kuin yhden aivottoman huivin, jonka senkin aloitin jo joskus keväällä.
Huiviin olen ottanut mallia Mian huivista ja tiinaf:n lukemattomista ihanista aina oikein vaan -huiveista.
Syksy ja talviaika, kuten kaikki neulebloggaajat tietävät, tuovat omat haasteensa kuvauksiin ja siksi tämänkin kuvaus on vaan jäänyt ja jäänyt. Nyt vihdoinkin lapsuuteni maisemissa saatiin räpsittyä pokkarilla muutama hätäinen kuva, järkkäri kun tietenkin jäi Vantaalle.
Huivi vaan
Lanka: Geilsk Tynd Uld 150 g
Puikot: 3 1/2 mm (?)

Lapsuuteni kotikaupunki Kankaanpää on profiloitunut taidekaupungiksi ja täällä on patsas jos toinenkin. Olen aina ajatellut, että joku neuleistani kuvattaisiin Maarit Puhakan, Antti Immosen ja Mauri Lehikoisen Mietiskelijöiden (teos 93.) joukossa, mutta koska Tykistöprikaati on vallannut alueen, jossa teos sijaitsee ei meillä sinne aidan taakse ollut asiaa. Siispä minun oli tyytyminen Ruokoaltaan äärellä sijaitsevan Antti Immosen Naisen torsoon ja Ruokoaltaan aamu-usvaan (lapsuudessani kyseistä "allasta" kutsuttiin kyllä nimellä Kuralanoja).

Nitkutus jatkuu...

16. syyskuuta 2012

Paris, Helsinki

Pitää esitellä teille uusin lempineuleeni. Se on ollut minulla jo jonkin aikaa, mutta tänään päätin kuvauttaa ja jakaa sen myös teille muille.
Eli se on ihanainen Paris, jonka Mia minulle yställisesti koneneuloi! Ihanaa, kun on neuleystäviä, jotka neulovat myös kaverille. Oman työni osuus rajoittui langan ostamiseen, eli helppoaa kuin mikä!
Neuleen malli on hyvin simppeli, suorakaide, joka ommellaan lenkiksi(?) ja jätetään aukot vartalolle, pääntielle ja käsille. Siitä on hieman hankala saada oikein hyviä kuvia, mutta idea on kaikessa yksinkertaisuudessaan nerokas. Neuleen päälle pukeminen oli aluksi hieman haastavaa, kunnes tajusin, että isoimmasta reiästä pujottaudutaan sisälle ja sitten muut aukot jo loksahtavatkin kohdilleen. Mallin eduksi luettakoon myös se, että on aika tavalla one size fits all -tyyppinen :)
Idea tästä taisi  saada alkunsa alkukesän Tallinnan matkallamme. Muistaakseni Pronksin lankakaupassa ihastelin tuota turkoosin kirjavaa Aaden lankaa ja ääneen mietin, että mitä siitä tekisin. Mia, jolla oli jo yksi Paris tilauksessa, lupasi sen kummempia miettimättä surauttaa minulle toisen. Langat lähtivät siten matkaani ja Mia piti lupauksensa, jopa ylitti sen. Hän nimittäin sanoi, että voisi kyllä mielellään neuloa kappaleen, mutta tylsimmän homman eli saumojen silmukoimisen saisin hoitaa itse. En hommaan kuitenkaan joutunut, koska Mia vauhtiin päästyään hoiti projektin hienosti loppuun asti. Pesi, pingotti ja ompeli kasaan. Minä sain valmiin vaatteen päälleni.
Ravelryssa tästä mallista näyttää olevan 38 projektia, joista peräti viisi on Mian :) Vaatekappaleen neroutta ja mukavuutta ei oikeastaan ymmärrä, ennen kuin sen kiskaisee yllensä. Se sopii pidettäväksi ihan sellaisenaan villapuseron tai takin sijasta, mutta itse olen käyttänyt tätä myös farkkutakin päällä lisälämmikkeenä. Jos omistaisin neulekoneen, niin voisinpa helposti kuvitella surauttavani itselleni muutaman lisää, tai vaikkapa yhden kappaleen kaikissa sateenkaaren väreissä.
Tuhannet kiitokset vielä kerran Mia!!!

Nitkutus jatkuu...

9. syyskuuta 2012

Hutiko?

Jaa-a, se on sitten kuulkaas jo syyskuu, ihan reilusti. Neulomisrintamalla ollut täällä hieman hiljaista, muita kiireitä varmaan. 
 
Tämä neule ja väri tuntui hyvältä idealta vielä heinäkuussa. Käväisin silloin Priimassa ostamassa pikaisesti vain nappeja, mutta yllättäen mukaan tarttui myös torson päällä nähdyn Debbie Blissin neuleen ohje ja langat. Tein taas kerran sen virhepäätelmän, että jos neuleeseen menee vajaat kaksi kerää lankaa, niin nopsaanhan se myös valmistuu.
Malli SKK 8/2012
Puikot 3 mm ja 3 1/2 mm
Lanka Debbie Bliss, Rialto Lace vajaat 100 g
Ei siis valmistunut, mutta se oli enemmän kyllä neulojasta kiinni. Malli ehti sittemmin ilmestyä elokuun Suuri Käsityö- lehdessäkin. Silloin vielä mietin, että tuohan on mulla kohta jo valmiina. Mutta ei, uskomattoman kauan sitä piti vielä odottaa inspistä loppurutistukseen, hihasaumojen ompeluun ja kaula-aukon viimeistelyyn. Neule neulottiin sivusuunnassa ja periaatteessa yhtenä kappaleena, mutta käytännössä hihojen kanssa kuitenkin kikkailtiin siteen, että lopuksi niissä oli yhteensä neljä ommeltavaa saumaa. Hela hoito aloitettiin nappilistasta ja napinläpiä on neuleessa koko matkalle, mutta olen - ainakin toistaiseksi - ommellut siihen vain nuo neljä ylintä nappia.

Enää en ole niin kovin varma koko neuleesta. Väri - hmmm, no ehkä se taas ensi heinäkuussa on ihan jees. Malli, no jaa - tyyliä knitting so fine. Mutta tulipa tehtyä tämäkin.

Seuraavaksi puikoille taas hamppua, se innostaa hieman enemmän. Kun vaan saisin vyyhdit kerille, niin pääsisin taas vauhtiin. Tai sitten en, jää nähtäväksi.
Nitkutus jatkuu...

29. heinäkuuta 2012

Toinen yritys

Neuloin viime keväänä ensimmäisen Helmeni. Silloin tuo tekele tuntui aika onnistuneelta ja näyttää edelleen kuvissa ainakin minusta oikeastaan ihan hyvältä. Totuus oli kuitenkin toinen, neule oli minulle sittenkin aivan liian suuri, varsinkin pääntien avaruus myös selkäpuolella häiritsi minua suunnattomasti, neuleen alle oli kovin vaikea saada mitään puseroa, joka olisi näyttänyt sen kanssa edes jotenkin siedettävältä. Niinpä annoin tuon jo tovi sitten pois uuteen, parempaan kotiin.
 
Koska malli on minusta kuitenkin edelleen kaunis ja ihastuin hamppuun materiaalina, päätin neuloa itselleni uuden Helmen ja tällä kertaa pienempänä. Vaikka harmaa värinä houkutteli edelleen kovasti, päädyin kuitenkin taannoin Snurressa ostamaan tähän ruskeat langat. Muutama vuosi sitten lähes jokainen neuleeni oli ruskea ja pienen ei-ruskean kauden jälkeen tuo väri taas viekoittelee minua. Jo kevään kädentaitomessuilta ostin ruskeaa puuvillapellavaa, joka kuitenkin vielä odottaa sitä oikeaa mallia. Lisäksi edellisellä Tallinnan reissulla tuli hamstrattua Pronksista liikkeen loput ruskeat pellavatkin, ihan vaan varastoon.
Helmi by Tikru
Allhemp 6
Puikot 4 mm 
Nyt neuleen koko on minusta aika oikea. Yritin tehdä tästä myös hieman lyhyemmänkin kuin edellisestä, mutta olisi voinut olla ehkä vielä hivenen lyhyempikin. 
En taida kuitenkaan viitsiä lyhentää, koska silloin koko helma menisi uusiksi siinä edessä olevan lehtikuvion vuoksi. En ainakaan vielä, annetaan tälle ensin mahdollisuus. Uskon, että tästä tulee vielä yksi lempivaatteistani. Hihoista jätin muutaman kerroksen pois ja virkkasin eturunoihin ja kaulukseen kerroksen kiinteitä silmukoita, ei muita mnodauksia-
Kuvaukset tällä kertaa Billnäsin ja Fiskarsin ruukkimaisemissa, joissa meillä on tapana käydä kerran kesässä. Yleensä päiväksi valikoituu se kesän kaikkein kuumin päivä - niin tänäänkin!

Nitkutus jatkuu...

16. heinäkuuta 2012

It is linen - again!

Pellavalinjalla jatketaan, kun kerran vauhtiin on päästy.
Neuloinpa tässä taannoin toisenkin pellavamekkosen kun se ensimmäinen tuntui niin mukavalta kesämekolta. Langat tähän versioon ostin jo viime kesänä Wetterhoffilta Hämeenlinnasta.
Malli on Kirsi Pussisen raglantunika Suuri käsityö 3/2009 -lehdestä. Neuloin tämänkin ohjeen mukaan, paitsi että kainaloiden alla en lisännyt ohjeen mukaista silmukkamäärää, vaan hieman vähemmän, koska halusin mekosta pienemmän. Enkä tainnut tehdä hihoihinkaan aivan niin paljon lisäyksiä kuin olisi pitänyt (vai teinköhän, en ole enää aivan varma), koska en edelleenkään ole niin kovin ihastunut pussihihoihin.

Mekkonen on ollut valmiina jo jonkin aikaa ja käytössäkin, mutta sen kuvaaminen on vaan jäänyt. Ja kun kerran lähdettiin turkoosin Egeanmeren äärelle Santorinille lomailemaan, niin päätin, että mekko kuvataan sitten siellä.

Varsinaiselle kuvauspaikalle, Thiran vanhaan satamaan, piti ensin laskeutua siksak-portaita (n. 588 kpl). No eikun laskeutumaan. Alussa korkokengät jalassa ja hymynkare suupielissä. Yllättäen hymy alkoi hieman hyytyä kun totesin, että portaat olivat kokonaan aasin p:n peitossa. Ja että siellä oli erittäin kuuma. Ja että portaat olivat todella pitkät. Ja haisivat. Korkeuseroakin oli reilut 200 metriä. Jossain vaiheessa vaihdoin repusta rantasandaalit jalkaan ja rukoilin, etten niillä kovin pahasti liukastuisi. 
No niin, nyt vaan alas ihan reippaasti, piece of cake.
Noin puolivälissä (?) oli pieni lepotasanne, jossa otettiin muutamia otoksia ja vedettiin henkeä.

Vähän niinku kypsyttää!
  
Malli: Raglantunika by Kirsi Pussinen SK 3/2009
Lanka: Wetterhoffin Akseli 318 g (kaksinkertaisena)
Puikot: 3,5 mm ja koukku 3 mm
Portaiden alapäässä oli taas uusi paniikin paikka: aasit ne siellä vapaasti parveilivat ja tukkivat koko loppureitin. Olisiko parempi ohittaa etu- vai takapuolelta moiset otukset? Kumpi sattuu enemmän - purema vai potku? Eivätkä ne edes aikoneet väistää meitä, eivät niin millään! No hengissä selvittiin ja täytyy sanoa, että kylmä olut alhaalla satamassa maistui taivaalliselta. Vaikka en edes pidä oluesta.
Jano!!!
Olusen jälkeen sitten sen turkoosin meren ääreen kuvaamaan. Mitä sitä ei neuloja tekisi, että neuleesta saataisiin hyvät kuvat? Kysyn vaan.
Nyt vaan...
...ihan varovasti käännyn ympäri.
Jee - en kaatunut!
Lopuksi iski, tietenkin, se seitsemäs aalto, se kaikista korkein ja kasteli koko helman. Hyvä ettei vienyt minua mennessään! Eipä siinä sitten muuta kuin vääntämään helmaa kuivaksi, aurinko ja tuuli hoitivat loput ja mekko oli taas rutikuiva muutamassa minuutissa.
Herpana - nyt mä kastuin!
Pellavat seuraavaan tekeleeseen on jo ostettuina, josko siitä tulisi sitten se tunikamittainen - vaikka pitkillä hihoilla. Pitää vaan alkaa pohtia sitä kuvauspaikkaa...
Ah -  le soleil!  Ah -  la mer!!
Nitkutus jatkuu...

15. heinäkuuta 2012

Kesää

Haloo...
Pellavaa puikoilta ja pienen tauon jälkeen taas yksi Annan suunnittelema malli - Eesti suvi, jonka sain ilokseni koeneuloa. Jakku neulottiin sivusuunnassa, takaa keskeltä aloittaen ja kuten Annan mallit yleensä, yhtenä kappaleena ilman ommeltavia saumoja.
Lanka oli mielenkiintoinen uusi tuttavuus, 100 % pellavalanka Jack (Pinori Filati), jota ostin Tallinnasta Wool&Woollen-lankakaupasta heti kun Anna kertoi, että saisin koeneuloa tämän mallin hänelle. Malli on kaikessa yksinkertaisuudessaan ja koruttomuudessaan juuri minun makuuni. 
Olin ajatellut laittaa jakkuun kevyet kookosnapit joita myydään ainakin Priimassa, mutta koska liike on kiinni kesälauantaisin, hain täydelliset napit jakkuun Menitasta. No ok, on ne vähän pienet, mutta kelpaavat.

Hihoissa poikkesin hieman ohjeesta, tein kavennukset vain kerran ja jatkoin loppuhihan suorana.
 
Aivan lopuksi jakkuun neulottiin kaulus ja etureuna, johon päädyin tekemään neljä napinläpeä.
Malli: Eesti suvi by Anna aka Kuduja (ravelryssä)
Lanka: Jack (Pinoti Filari) 330 g
Puikot: 6,5 mm


Jakku oli nopea neulottava, vaikka sen toteutus muiden kesäkiireiden vuoksi kestikin luvattoman pitkään! Sain sen kuitenkin valmiiksi juuri oikeaan aikaan ja lomamatkalle Kreikkaan mukaan, mikäli illalla päivän kuumuuden jälkeen tarvittaisiin hieman pitkähihaistakin ylle. Kuvat otettiin Santorinilla Kamarin ja Oian kylissä, reilun 30 asteen lämmössä, hiki pinnassa siis. Lämpötila ei juurikaan laskenut iltaisinkaan, joten todelliseen käyttöön jakku pääsi vasta kotimatkalla Helsinki-Vantaalla tänään.
Kiitos Anna jälleen kerran hienosta mallista, oli ilo toimia koeneulojanasi :)

Nitkutus jatkuu...

2. kesäkuuta 2012

Huivittaa

Kotini lähellä on pahamaineinen Jakomäki. Torstaina opin Hesarista, että Jakomäki oli 10 000 vuotta sitten muinaisen Yoldiameren kallioluoto. Ja että siellä on pirunpelto. Olen yli kaksikymmentä vuotta asunut siis parin kilometrin päässä siitä, autuaan tietämättömänä. Pitihän sitä ihmettä sitten lähteä katsomaan. Ja siinä sivussa kuvaamaan uusi Annis.
Susanna IC:n huivit ovat niitä, joihin silmäni aina ensin takertuvat, kuten viimeisimmän IK:n kannessa oleva huivi. Se pitänee neuloa sitten seuraavaksi.
 
Malli: Annis by Susanna IC
Lanka: tuntematonta pellavaa kaksinkerroin neulottuna 97 g
Puikot: 3 1/2 mm
Reunaan neuloin viisi kerrosta 1o 1n -joustinneuletta Tessin vinkin mukaan rullautumisen estämiseksi - toimii. Ei muita modauksia.

Olihan siellä Jakomäen huipulla muutakin. Sileät rantakalliot, meri vaan puuttui. Ja ainakin kaksi väestönsuojan ilmanvaihtotornia (ei siis muuntajia, vaikka mä luulin niin), molemmat graffitien peitossa. Tänne sitten kuvaamaan sitä seuraavaa harmaata neuletta. Ja kylmä oli, voisi jopa sanoa, että pirun kylmä.
 

13. toukokuuta 2012

I feel so lucky

Jokunen aika sitten osallistuin tavoistani poiketen blogiarvontaan, sillä Atelier de Soyun -blogissa esitellyt pikku pussukat miellyttivät minua kovasti. Ja minä voitin ikiomakseni sellaisen ihanan pikkupussukan! Lucky me!!! Torstaina Etelä-Koreasta, Soulista, tuli minulle pieni paketti, jonka sisällä oli tämä:
Ja tässä näette syyn, miksi pidän pussukasta erityisen paljon. Kukat muistuttavat kovasti noita, jotka kirjoin kämmekkäisiini reilu vuosi sitten, vai mitä? Thank you so much Soyun!
Eilenkin oli mukava päivä, sillä olin neuletreffeillä Mian ja Tuijan kanssa. Meilä oli treffit Hietalahdessa sijaitsevassa Snurre-lankakaupassa. Snurre oli meille kaikille uusi tuttavuus ja yllätyimme positiivisesti. Tarkoituksenamme oli piipahtaa katsastamassa kaupan lanka- ja tarvikevalikoima ja sen jälkeen jatkaa tapaamistamme kahvitellen ja neuloen jossain muualla, mutta toisin kävi - jäimme nimittäin kahvittelemaan ja neulomaan valoisaan Snurreen.
 
Mialla oli oma keskeneräinen neuletyönsä mukana, Tuija jatkoi kaupan mallikappaleeksi tulevan pipon neulomista ja minä puolestani kerin ostamiani Allhemp6-vyyhtejä kerille, koska olin tapamiiseen lähtiessäni jättänyt oman keskeneräisen neuletyöni kotiin eteisen lattialle...
Snurren omistaja Anne esitteli meille kaupan lankavalikoimia ja muita tuotteita. Hänen ajatuksenaan on pitää valikoimissa pääsiassa ainoastaan luonnonmateriaaleja. Mattoja, sisustuskoreja, torkkupeittoja tms. virkkaville/neuloville tiedoksi, että Snurren valikoimissa on lankojen lisäksi myös uskomattoman upea lajitelma erivärisiä ja -sävyisiä trikookuteita, joita näkyy hieman myös seuraavan kuvan taustalla.
Lisää kuvia ja tietoja Snurresta ja sen lankavalikoimista löytyy Tuijan ja Mian blogeista, käykää katsastamassa!
Mialle ja Tuijalle kiitokset seurasta ja Annelle suurkiitos tarjoiluista ja hienoista puitteista, joissa saimme lauantai-aamupäivän seurustella :)

Nitkutus jatkuu...