:) Hip hei, nyt on näyttää näitä kuvia mallin päällä! Ja huomatkaa erityisesti napit, siinä on kuusi samanlaista nappia, ei tosin niitä, joita alunperin olin ajatellut.
Malli: Little Purple Riding Hood (rav)
myös Modassa 4/2011
Lanka: Novitan Nalle, vähän yli 2 kerää
Puikot: 3 ja 3½ mm
Tein takkia aluksi Villavyyhdistä ostamastani ihanan pehmeästä Frogtreen alpakkalangasta, mutta takakappaleen ja toisen etukappaleen neulottuani tulin siihen tulokseen, että työn jälki oli uskomattoman rumaa ja epätasaista. Aluksi yritin uskotella itselleni, että kyllä se siitä tasoittuu kunhan vähän kastelen ja pingottelen, mutta sitten tajusin, että alpakka taitaa pikemminkin mennä sillä tavoin huonompaan suuntaan - venähtää ja valahtaa. Taisin neuloa sitä myös hieman liian suurilla puikoilla, joten päätin luovuttaa ja aloittaa alusta. Siispä uutta lankaa kehiin ja kun en ehtinyt enää merta edemmäs kalaan, niin ostinpa lähimmästä Prismasta kaikille tuttua ja turvallista Nallea.
Malli on tosi nätti, mutta aikas työläs! Siinä on erilaista palmikkoa, nyppyä sun muuta tsiekuraa ja kiekuraa, jotka sinänsä tekivät neulomisesta mielekästä, mutta myös erittäin tehokkaasti hidastivat tahtia. Ei siis todellakaan valmistunut joululahjaksi, mikä alunperin oli tarkoitus. Lisäksi ihmeen paljon näin pieneen neuleeseen oli saatu sopimaan ommeltavia saumoja: takkiin neulottiin seitsemän eri osaa ja sitten vielä etureunuksetkin erikseen ja ommeltiin kiinni... Jos tekisin saman uudelleen, niin osaisin jo oikaista monessakin kohdassa.
Koska lahjomisen kohde täytti joulukuussa yhden vuoden, neuloin takin kokoa 1-2 v. Koko loppuprojektin ajan pelkäsin, että neuleesta tulee liian pieni ja vasta nyt, lopulliset poseerauskuvat saatuani voin huokaista helpotuksesta, että ei tullut vaan mennee tämän talven, mikä oli tarkoituskin. Pikkuinen mallityttönen oli kuulemma vauhdikas kuvattava ja myös perheen koirat osallistuivat innokkaasti kivaan kuvausprojektiin. Marialle suurkiitos ihanista kuvista, on erityisen hauskaa tehdä blogipäivitys kun joku muu tuottaa kuvamateriaalin!
Seuraavaksi puikoilleni hyppääkin taas saumaton ja suoraviivainen neule, mutta siitä lisää joskus myöhemmin :)
Nitkutus jatkuu...





24 kommenttia:
Oi, onpa suloinen villatakki ja malli samoin :) Ei tainnut olla ihan telkkarineule ja ai hurja mikä saumojen määrä! Mutta lopputulos on kyllä hieno.
Niin upea luomus. Nyppylät ja näppylät tekee neulomisesta haastavan, mutta kyllä kannattaa.
Hieno siitä tuli! Nalle sopii hyvin lastenneuleisiin, kun sen voi huoletta nakata pesukoneeseen.
AnniKainen: Kiitos! Joo, aluksi tuntui siltä, että ei ole telkkarineule, mutta kyllä se sujui kun vaan alkuun pääsi...
Santra: Kiitos! Välillä on kiva tehdä jotain kimuranttia mallia :)
Mia: Kiitos! Joo, seitä alpakkaista ei olis ehkä voinut edes pestä. Ja nyt mulla on sitten porkkananväristä alpakkaa johonkin mun omaan juttuun :D
Aika hauska juttu. Olin ottamassa tuota neuletta puikoille veljeni tyttärelle. Kuitenkin jätin ottamatta koska tuntuu, että koulu vie sen verran, että atrvitsen nyt aivottomampaa neuletta.
Kaunis!
Voi miten kaunis tuokin! Jotain tuollaista haaveilen omille lapsosille. Haaveeksi saattaa jäädäkin, kun en esikoisellekaan ole koppeutunut moista neulomaan. Niinhän se menee, että suutarin lapsilla on reikäset saappaat.
SeijaP: Juu, ei kannata tätä mallia ottaa jos haluaa rentoutua neuleen parissa :)
Minna: Kiitos! Enpä ole minäkään omilleni juuri mitään neulonut. Suurella ihmetyksellä olen blogimaailmassa seurannut niitä äitejä, jotka omille lapsilleen tuosta noin vain pyöräyttävät milloin mitäkin. Itselläni meni kaikki energia siinä elämänvaiheessa normaalin arjen pyörittämiseen.
Kivoja yksityiskohtia! Juuri sellaisia kuvioita, mistä itsekin pidän, vaikka on niissä näpertelyä.
Onpa ihana palmikkojakku!
Aivan ihana neule! Varmasti työläs vaikka kooltaan onkin pieni, mutta kannatti =)
Tosi ihastuttava!
Todella kaunis villatakki!
Ai niin, jäi tuohon aiempaan kommenttiin laittamatta, että ihan sokeri-vesiseoksella tärkkäsin ne lumihiutaleet. Tarkkaa ohjetta ei ole, mutta netistä varmasti löytyy. Itse teen liemen yleensä summanmutikassa ja lopputulos on sitten toisinaan vähän sitä sun tätä.
Voi että on kaunis! Ja malli myös :) Niin suloiset ja touhukkaat kuvat :)
Kamala määrä saumoja ohjeessa, ihana tuollainen olisi tehdä mutta eipä taida aika ja hermot kestää ihan noin tarkkaan tikuttamiseen.
Voi kuinka kaunis siitä tuli!
Nätti kuin mikä!
Ingi: Kiitos! Yleensä pidän selkeistä, suurista linjoista, mutta tämä malli oli varmaan se poikkeus joka vahvistaa säännön!
Villanne: Kiitos! Hupun käytännöllisyydestä en tiedä, olis voinut olla parempi ilman :)
Paula: Lopussa kiitos seisoo, tai jotain sinne päin ;)
Tess: Kiitos! Ja kiitos myös
tärkkäysvinkistä, luinkin sen jo blogisi kommenteista. Tapoja on monia, itse ajattelin käyttää puuliima-vesiseosta.
Salla: Kiitos!
Maritta: Juu, ainakin kovin virkeä on ja tuntuu muuttuvaan sitä touhukkaammaksi kun taidot karttuvat (kävely, juoksu...)
Hapsi: Kiitos, malli oli kyllä tosi nätti lehdessäkin. Siinä oli kyllä kuvissa hieman erimallinen huppu, mitä vähän ihmettelen...
Päivi: Kiitos!
Totta, malli on kaunis, enkä meinaa takkia vaikka kaunis sekin on!
Cassu: Osuit suoraan asian ytimeen, kuten aina. Tässä blogissa on todella harvoin noin kauniita mallityttösiä!
Sievä takki ja malli myös!
Todella kaunis neule! Itse olen jumahtanut jonnekin aivottomien neuleiden putkeen, pitäisi pyristellä pois sieltä, ehkä joku tullainen pieni neule voisi olla sopiva haaste yrittää :-)
Kaisa: Kiitos! Malli on sievä minustakin :)
Katri: Aivottomille neuleille on aina tilaus. Minulla tällä hetkellä puikoillani peräti kaksi sellaista, aivoton ja täysin aivoton. Niitä teen silloin kun en muuhun pysty...
kaunis takki! ja suloinen on omistajakin!
Söpö takki!
Lähetä kommentti