15. huhtikuuta 2012

Kohti ääretöntä ja sen yli

Vietin perjantai-illan työkavereiden kanssa Tampereella, käytiin syömässä hyvin ja katsomassa TTT:n vaikuttava versio klassikosta Viettelyksen vaunu. Osa meistä jäi kaupunkiin yöksi ja aamulla lähdimme kiertämään kaupungin hienoja pieniä sisustustarvikeliikkeitä, lankakauppoja ja muita mukavia paikkoja, kuten esim. Verkatehdas ja Kehräsaaren pikkuputiikit. Itselläni oli yksi ainoa tavoite, mutta kova sellainen: täydellisen oranssin vetoketjun löytäminen Triip-neuleeseeni.
Malli: Triip by Suvi Simola
Lanka: Evilla 8/2 ja Maija molemmat kaksinkertaisina yht. 360g
Puikot: 5,5 mm, 40 ja 80 cm
Tilasin alkuviikosta Suvilta saamani vinkin perusteella Irticon nettikaupasta täysin summamutikassa oranssin ja luonnonvalkoisen 25-senttisen avoketjun. Vetoketjut eivät tulleet vielä torstain postissa ja vannotin miestäni tarkastamaan heti olisivatko ketjut oikeaa väriä, mikäli sattuisivat tulemaan perjantaina. Iltapäivällä sain häneltä kuvan kera viestin, että oranssi on aivan liian räikeä ja luonnonvalkoinen aivan liian valkoinen.
 

Olin varma, että edessäni on mission impossible, mutta Koskikeskuksen Merletto-liikkeessä tärppäsi! Siellä sitä oli valinnanvaraa, paljon värejä, malleja ja muuta valikoimaa. Päädyin lopulta hieman tummempaan ja pidempään 30-senttiseen ketjuun. Ja olen niin tyytyväinen!
Pidän kovasti Suvin suunnittelemista malleista, olen toteuttanut useammankin  Mustikan  ja myös yhden Vohvelin, eikä tämä Triip todellakaan jää viimeiseksi Suvin neuleista. Haaveilen tekeväni vielä joskus ainakin Less is more ja Vammus -neuleet. Triip oli mukavaa neulottavaa alusta loppuun ja ohje äärimmäisen selkeästi kirjoitettu. Oma mokani oli, että tein yhdet raglanlevennykset liikaa. Ilman tätä virhettä takista olisi tullut istuvampi. Sisäinen pikku perfektionistini rutkuttaa myös neulepinnan epätasaisuudesta ja pikkujutusta hihansuissa. Se ei meinaa nimittäin millään sulattaa sitä, että hihoja ei ole reunustettu valkoisella, vaikka kaikki muut reunat ovat valkoisia. Ei kai niistä hihoista mitään karkaa, vaikka minulla olisikin sellainen olo, että ne ovat jotenkin auki?
 
Pinnan epätasaisuus johtuu paitsi siitä, että neuloin kaksinkertaisella langalla, myös siitä, että en enää millään uskaltanut kastella ja pingottaa neuletta kunnolla valmiina, koska vieläkin pelkään, että tuo oranssi lanka irrottaa väriä. Hihansuiden ainaoikein-osuutta en ole kastellut vielä lainkaan, koska pelkäsin niiden venyvän liikaa. Joku tietenkin huomaa myös sen, että takin etuosan alareuna ei ole kauniin kaareva, kuten alkuperäisessä mallissa. Siispä tunnustan sovinnolla, että siinä vaiheessa kun päätin hieman jatkaa neuletta en suinkaan purkanut sitä lyhennettyihin kerroksiin asti, kuten jokainen kunnon neuloja olisi tehnyt. Minä vain jatkoin ja annan senkin itselleni anteeksi. Tämä olkoon yksi niistä pienistä avartumisen yrityksistäni, joihin kuuluu myös se kirjaviin lankoihin totutteleminen. 
Vantaankoskella kuvailtiin ja kuten kuvista näkyy, tällä hetkellä Vantaa ei virtaa mitenkään erityisen hiljaa. Veden väristä voi ymmärtää, miksi olen aina niin kateellinen kanssaneulojalle Leppävirralta!

Yksi ekstra plussa tälle neuleelle on, että tämä on ensimmäinen vaatekappale, jonka kanssa voin käyttää jo pari vuotta sitten ostamiani Kerttu Kalteisen tekemiä paperinarukukkakorviksia.
Nitkutus jatkuu...

9. huhtikuuta 2012

Säätää, säätää...

Ostinpa kerran kolme vyyhtiä oranssia Evillan 8/2 -lankaa alesta. Vyyhdit ovat tähän asti maanneet kaapissa odottamassa sitä oikeaa neuletta. Kun näin Suvi Simolan Triip-neuleen tuli langoille käyttöä. Ja eikun kerinlehdet esille ja kerimään. Toista vyyhtiä keriessäni tuli mieleen, että olisikohan kuitenkin pitänyt pestä lanka ensin? Laiton sen kolmannen, vielä kerimättömän vyyhdin pesuaineveteen ja totesin, että ehkä kannattaa pestä ensin, varsinkin kun vastaväri tulisi olemaan luonnonvalkoinen. No, eipä muuta kuin kerityt langat takaisin vyyhdeille ja pesuun.
Ja sitten neulomaan. Ihana malli ja niin hyvin kirjoitettu ohje. Mutta, mutta, mikä on sopiva pituus? Jotenkin se ohjeenmukainen lopullinen pituus tuntui/näytti minusta hieman liian lyhyeltä (kuten ilmeestä voinee päätellä). Ehkä kaikkien selät eivät todellakaan ole yhtä pitkiä. 
 
Purin valkeat reunukset ja jatkoin neuletta pari-kolme senttiä. Ilman lopullista reunusta näyttää pituus aika samalta, mutta uskon, että pingotuksen jälkeen ero on selkeämpi, toivottavasti ei kuitenkaan liian pitkä. Sileä neule saa luvan myös tasoittua ihan selkeästi... Enää toinen hiha ja sitten täydellisen oranssin vetoketjun metsästykseen. Kaikki vihjeet hyvistä vetoketjuja pk-seudulla myyvistä liikkeistä otetaan kiitollisena vastaan.

Nitkutus jatkuu...

1. huhtikuuta 2012

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa...

Käväisin eilen Mian kanssa Tallinnassa  tapaamassa yhteisiä neuletuttujamme, Annaa ja Kristiinaa. Itseasiassa minä tapasin Kristiinan ensimmäistä kertaa ja oli mukava tutustua taas uuteen neulojaan. Aikaisemmalla tällaisella matkalla ostimme kolmen kimpassa Karnaluksista tukkupakkauksen lankaa, jonka sitten jaoimme keskenämme.

Jokainen meistä neuloi tästä langasta jotakin ja nimesimme tuotokset Ravelryyn valmistumisjärjestyksessä seuraavasti: Trilogy part I, Trilogy part II ja Trilogy part III. Nyt meillä oli mahdollisuus kuvata kaikki osat yhdessä. Kristiina oli ystävällinen ja otti meistä pikaisesti muutamia kuvia, ennen kuin joutui eroamaan seurastamme. 
Abbey Roadilla

Anna's angels

Ihan vähän vaan meitä naurattaa...








Toivottavasti kaikki Tallinnankävijät jo tietävät, että Pronksi-lankakauppa on muuttanut pois Viru-kadulta ja sen uusi osoite on Muurivahe 32. Tästä ovesta sisään siis!

Pronksi-lankakaupan ovella
Nitkutus jatkuu...