29. heinäkuuta 2012

Toinen yritys

Neuloin viime keväänä ensimmäisen Helmeni. Silloin tuo tekele tuntui aika onnistuneelta ja näyttää edelleen kuvissa ainakin minusta oikeastaan ihan hyvältä. Totuus oli kuitenkin toinen, neule oli minulle sittenkin aivan liian suuri, varsinkin pääntien avaruus myös selkäpuolella häiritsi minua suunnattomasti, neuleen alle oli kovin vaikea saada mitään puseroa, joka olisi näyttänyt sen kanssa edes jotenkin siedettävältä. Niinpä annoin tuon jo tovi sitten pois uuteen, parempaan kotiin.
 
Koska malli on minusta kuitenkin edelleen kaunis ja ihastuin hamppuun materiaalina, päätin neuloa itselleni uuden Helmen ja tällä kertaa pienempänä. Vaikka harmaa värinä houkutteli edelleen kovasti, päädyin kuitenkin taannoin Snurressa ostamaan tähän ruskeat langat. Muutama vuosi sitten lähes jokainen neuleeni oli ruskea ja pienen ei-ruskean kauden jälkeen tuo väri taas viekoittelee minua. Jo kevään kädentaitomessuilta ostin ruskeaa puuvillapellavaa, joka kuitenkin vielä odottaa sitä oikeaa mallia. Lisäksi edellisellä Tallinnan reissulla tuli hamstrattua Pronksista liikkeen loput ruskeat pellavatkin, ihan vaan varastoon.
Helmi by Tikru
Allhemp 6
Puikot 4 mm 
Nyt neuleen koko on minusta aika oikea. Yritin tehdä tästä myös hieman lyhyemmänkin kuin edellisestä, mutta olisi voinut olla ehkä vielä hivenen lyhyempikin. 
En taida kuitenkaan viitsiä lyhentää, koska silloin koko helma menisi uusiksi siinä edessä olevan lehtikuvion vuoksi. En ainakaan vielä, annetaan tälle ensin mahdollisuus. Uskon, että tästä tulee vielä yksi lempivaatteistani. Hihoista jätin muutaman kerroksen pois ja virkkasin eturunoihin ja kaulukseen kerroksen kiinteitä silmukoita, ei muita mnodauksia-
Kuvaukset tällä kertaa Billnäsin ja Fiskarsin ruukkimaisemissa, joissa meillä on tapana käydä kerran kesässä. Yleensä päiväksi valikoituu se kesän kaikkein kuumin päivä - niin tänäänkin!

Nitkutus jatkuu...

16. heinäkuuta 2012

It is linen - again!

Pellavalinjalla jatketaan, kun kerran vauhtiin on päästy.
Neuloinpa tässä taannoin toisenkin pellavamekkosen kun se ensimmäinen tuntui niin mukavalta kesämekolta. Langat tähän versioon ostin jo viime kesänä Wetterhoffilta Hämeenlinnasta.
Malli on Kirsi Pussisen raglantunika Suuri käsityö 3/2009 -lehdestä. Neuloin tämänkin ohjeen mukaan, paitsi että kainaloiden alla en lisännyt ohjeen mukaista silmukkamäärää, vaan hieman vähemmän, koska halusin mekosta pienemmän. Enkä tainnut tehdä hihoihinkaan aivan niin paljon lisäyksiä kuin olisi pitänyt (vai teinköhän, en ole enää aivan varma), koska en edelleenkään ole niin kovin ihastunut pussihihoihin.

Mekkonen on ollut valmiina jo jonkin aikaa ja käytössäkin, mutta sen kuvaaminen on vaan jäänyt. Ja kun kerran lähdettiin turkoosin Egeanmeren äärelle Santorinille lomailemaan, niin päätin, että mekko kuvataan sitten siellä.

Varsinaiselle kuvauspaikalle, Thiran vanhaan satamaan, piti ensin laskeutua siksak-portaita (n. 588 kpl). No eikun laskeutumaan. Alussa korkokengät jalassa ja hymynkare suupielissä. Yllättäen hymy alkoi hieman hyytyä kun totesin, että portaat olivat kokonaan aasin p:n peitossa. Ja että siellä oli erittäin kuuma. Ja että portaat olivat todella pitkät. Ja haisivat. Korkeuseroakin oli reilut 200 metriä. Jossain vaiheessa vaihdoin repusta rantasandaalit jalkaan ja rukoilin, etten niillä kovin pahasti liukastuisi. 
No niin, nyt vaan alas ihan reippaasti, piece of cake.
Noin puolivälissä (?) oli pieni lepotasanne, jossa otettiin muutamia otoksia ja vedettiin henkeä.

Vähän niinku kypsyttää!
  
Malli: Raglantunika by Kirsi Pussinen SK 3/2009
Lanka: Wetterhoffin Akseli 318 g (kaksinkertaisena)
Puikot: 3,5 mm ja koukku 3 mm
Portaiden alapäässä oli taas uusi paniikin paikka: aasit ne siellä vapaasti parveilivat ja tukkivat koko loppureitin. Olisiko parempi ohittaa etu- vai takapuolelta moiset otukset? Kumpi sattuu enemmän - purema vai potku? Eivätkä ne edes aikoneet väistää meitä, eivät niin millään! No hengissä selvittiin ja täytyy sanoa, että kylmä olut alhaalla satamassa maistui taivaalliselta. Vaikka en edes pidä oluesta.
Jano!!!
Olusen jälkeen sitten sen turkoosin meren ääreen kuvaamaan. Mitä sitä ei neuloja tekisi, että neuleesta saataisiin hyvät kuvat? Kysyn vaan.
Nyt vaan...
...ihan varovasti käännyn ympäri.
Jee - en kaatunut!
Lopuksi iski, tietenkin, se seitsemäs aalto, se kaikista korkein ja kasteli koko helman. Hyvä ettei vienyt minua mennessään! Eipä siinä sitten muuta kuin vääntämään helmaa kuivaksi, aurinko ja tuuli hoitivat loput ja mekko oli taas rutikuiva muutamassa minuutissa.
Herpana - nyt mä kastuin!
Pellavat seuraavaan tekeleeseen on jo ostettuina, josko siitä tulisi sitten se tunikamittainen - vaikka pitkillä hihoilla. Pitää vaan alkaa pohtia sitä kuvauspaikkaa...
Ah -  le soleil!  Ah -  la mer!!
Nitkutus jatkuu...

15. heinäkuuta 2012

Kesää

Haloo...
Pellavaa puikoilta ja pienen tauon jälkeen taas yksi Annan suunnittelema malli - Eesti suvi, jonka sain ilokseni koeneuloa. Jakku neulottiin sivusuunnassa, takaa keskeltä aloittaen ja kuten Annan mallit yleensä, yhtenä kappaleena ilman ommeltavia saumoja.
Lanka oli mielenkiintoinen uusi tuttavuus, 100 % pellavalanka Jack (Pinori Filati), jota ostin Tallinnasta Wool&Woollen-lankakaupasta heti kun Anna kertoi, että saisin koeneuloa tämän mallin hänelle. Malli on kaikessa yksinkertaisuudessaan ja koruttomuudessaan juuri minun makuuni. 
Olin ajatellut laittaa jakkuun kevyet kookosnapit joita myydään ainakin Priimassa, mutta koska liike on kiinni kesälauantaisin, hain täydelliset napit jakkuun Menitasta. No ok, on ne vähän pienet, mutta kelpaavat.

Hihoissa poikkesin hieman ohjeesta, tein kavennukset vain kerran ja jatkoin loppuhihan suorana.
 
Aivan lopuksi jakkuun neulottiin kaulus ja etureuna, johon päädyin tekemään neljä napinläpeä.
Malli: Eesti suvi by Anna aka Kuduja (ravelryssä)
Lanka: Jack (Pinoti Filari) 330 g
Puikot: 6,5 mm


Jakku oli nopea neulottava, vaikka sen toteutus muiden kesäkiireiden vuoksi kestikin luvattoman pitkään! Sain sen kuitenkin valmiiksi juuri oikeaan aikaan ja lomamatkalle Kreikkaan mukaan, mikäli illalla päivän kuumuuden jälkeen tarvittaisiin hieman pitkähihaistakin ylle. Kuvat otettiin Santorinilla Kamarin ja Oian kylissä, reilun 30 asteen lämmössä, hiki pinnassa siis. Lämpötila ei juurikaan laskenut iltaisinkaan, joten todelliseen käyttöön jakku pääsi vasta kotimatkalla Helsinki-Vantaalla tänään.
Kiitos Anna jälleen kerran hienosta mallista, oli ilo toimia koeneulojanasi :)

Nitkutus jatkuu...