6. tammikuuta 2013

Varuskunnan kakara muistelee

En tiedä teistä muista, mutta itselleni tulee aina välillä mieleen lapsuudestani muistikuvia tapahtumista, jotka ovat jotenkin voimakkaasti vaikuttaneet minuun. Aikuisiällä olen välillä miettinyt, että ovatko nuo tapahtumat totta lainkaan vaiko vain mielikuvitukseni tuotetta. Yksi tällainen muisto tuli mieleeni joulun välipäivinä, uuden vuoden lähestyessä. Muistin mielestäni, miten olin isompien serkkujeni kanssa ollut luistinradalla katselemassa kuinka vesitornista ammuttiin uuden vuoden kunniaksi vihreitä ja punaisia palloja. Tarinaa kelattuani mietin, että missä se vesitorni oikein oli, oliko se todellakin olemassa ja oliko sellaista luistinrataakaan ollut. Nyt viikonloppuna kotiseudulla vieraillessani kysyin asiaa vanhemmiltani ja he vahvistivat tarinan olevan totta. Pakkohan sitä oli sitten lähteä nostalgiakierrokselle Niinisaloon ihmettelemään paikkoja ja samalla kuvailemaan juuri valmistunutta neuletta.
Näyttää aivan samalta kuin silloin muinoin - muistaakseni...

Uutena vuotena siis ihasteltiin valopistoolilla vesitornista ammuttuja valopanoksia ja  aina vappuna mentiin varuskuntakerholle vappulounaalle. Siitä paikasta mieleeni on jäänyt lähinnä se kun salaa muiden lasten kanssa hipsittiin kerhon alakertaan huoneeseen, jossa oli biljardipöytä. Mikäs olisi sen mukavampaa ollut kuin yrittää pussittaa niitä palloja, varsinkin kun alakertaan meno taisi olla kiellettyä...
 
Ei taida olla kovia piipussa...
Viereisessä Valkiajärvessä opin Pumppurannalla (mistähän sekin nimi tuli) kesän uimakouluissa uimaan ja talvisin luisteltiin paitsi niillä luistinradoilla, myös järven jäällä. Erittäin jännittävää. Kaislikkoihin ei saanut mennä.
Tuulee ja on pakkasta, hrrr...
Hä-hää, kaislikossa ollaan. Taitavat olla järvi ja täti umpijäässä, molemmat. Tai ainakin tädin aivot.
Myöhemmin teini-ikäisenä kävin bilettämässä kesäisin Mölkkärin (kyllä, se on todella kummallinen nimi) tanssilavalla. Lava sijaitsi sekin varuskunta-alueella, pienen lähdepohjaisen lammen rannalla. Lampi oli edelleen paikoillaan, kirkas ja kaunis, mutta lava näytti valitettavasti kokeneen vuosien saatossa kovia ja oli romahtamispisteessä.

 
Ai niin, se neule. Se on tietenkin Veera Välimäen ihqu Still Light -tunika. Lankana Holstgarnin Supersoft Uld, jota kului hieman yli 200 grammaa. Tunika oli helppo neulottava, mutta onnistuin kuitenkin jossakin kohtaa mokaamaan, sillä silmukoita oli kaikkien levennyksien jälkeen jonkin verran liikaa. En tiedä mikä meni pieleen, enkä välitä (Oho! Sisäinen nipottajani saa kyytiä!). Vartalo-osan neuloin 3,75 mm puikoilla ja hihat 3,5:lla, koska minulla ei ollut 3,75 mm hihapuikkoa eikä sukkapuikkojakaan. Pesin neuleen heti sen valmistuttua koneessa villapesuohjelmalla ja sen jälkeen langasta tuli ihanan pehmeää. Ei kutittanut yhtään, vaikka pidin sitä koko päivän paljaalla iholla.

Kriittinen osa alkaa tästä:
Jos jotain tekisin toisin, niin neuloisin pienemmän kaula-aukon, nyt se on kovin avara ja vaatii ehkä huivin kaulaan. Hetken harkitsin myös neulovani täysmittaiset hihat, mutta päädyin kuitenkin vajaamittaisiin. Aion kuitenkin nitkutella samasta langasta vielä rannekkeet, kunhan ehdin. Ei muuta valitettavaa.

Ihanaa alkanutta vuotta teille kaikille! Oma elämäni tulee mullistumaan kuluvan vuoden aikana aika tavalla, mm. muutan keväämmällä Pohjanmaalle työn perässä. Uusi elämäni tuo tullessaan paljon työtä ja haasteita, mutta käsitöitä en tietenkään jätä!

Nitkutus jatkuu...

25 kommenttia:

enkulin käsityöt kirjoitti...

Ihana kirjoitus ja ihana neule. Malli sopii sinulle todella kauniisti.

aamunkajoon kirjoitti...

Hieno tunika ja taas niin upeat kuvat. :-) No sinullakin muutoksen tuulet kyllä puhaltavat ! Onnea haasteisiin (minä suunnittelin taas työkuvioita sinne etelään mutta ehkä en malta vielä ipanoita viikoksi jättää tänne)
T. Marika

Tess kirjoitti...

Aivan älyttömän upeat kuvat jälleen kerran. Ei sillä etteikö neule olisi kaunis, mutta nuo kuvat tuntuu olevan kerta toisensa jälkeen upeampia.

Mulla ois tarkotus tehä kirjoneuletta samaisesta langasta. Saa nähdä milloin ehdin neulomiseen asti. Langat ja ohje kuites on...

MINNA kirjoitti...

Kaunis neule ja kuvauspaikka. Malli sopii sinulle tosi hyvin ja mikä parasta, tunikat on mukavan monikäyttöisiä. :O)
Tsempit uuteen työhön ja muuttoon.

Nasti kirjoitti...

Ihana tunika ja komeat kuvat! Niin, ja tervetuloa Pohjanmaalle :)

outi kirjoitti...

Hyvää uutta vuotta ja tervetuloa tänne Pohjanmaalle! Harmi vain, että Pohjanmaa on niin laaja käsite, että tuskinpa tässä uutta naapuria saadaan..:) Tuo neule on ollut minullakin pikään lisalla, mutta saankohan sitä koskaan puikoille. Tuommoiset sileää ja pienehköllä puikkokoolla oleva suuret neuleet herättävät minussa liiaksi kunnioitusta. Mutta hieno se on!

Tuija kirjoitti...

Rellestän vielä täälläkin: tunikasi on mahtava ja sopii sinulle todella hyvin!

Minullahan oli jo yksi samanlainen (tai on se vieläkin, mutta siihen on ilmaantunut reikiä, nyyh), ja minä ratkaisin ison kaula-aukon ongelman tarvittaessa kaulurilla. Kunhan tästä ehdin, rupean minäkin kutomaan Holst-versiotani - sain langat vihdoin joulukuussa.

Minna kirjoitti...

Ihana tunika! Ostin juuri ohjeen, lanka on bhakusassa mutta pikkasen vaaka kallistuu tuonne holst garnin puoleen, kun se tuntuu joka paikasta nyt tunkevan tajuntaani. Oikeasti "joka paikka" taitaa olla lepopuikko ja nyt täältä, ja tämä yhteys pitäisi kai ottaa huomioon ennenkuin uskoo langan upeuteen, mutta luotan teidän arvostelukykyyn :D

Ja iso muutos! Onnea, olet rohkea!

Mia kirjoitti...

Kaunis on minustakin, ja sopii sinulle hyvin! Pääntien laajuus ei kiinnitä erityistä huomiota, mutta ymmärrän kyllä mistä puhut. Vierastan itsekin lian laajoja kaula-aukkoja.

Minäkin haikailen tuota mallia ja lankaa...

Elli ja Aura kirjoitti...

Ihana tunika! On ollut omalla listalla kauan, mutta arvelluttaa josko koskaan saisin sitä tehtyä. Ja tuo lankakin on ollut jo pitkälti yli vuoden kokeilulistalla, pitäisi ehkä aktivoitua :) Ja pääntie näyttää minusta juuri sopivalta! Inhoan liian pieni ja pidän avarammista.
Elli

AnniKainen kirjoitti...

Huu, vilustuitkos? Voi miten kaunis neule ja ihanaiset kuvat.

Minullakin on uudenvuoden paukutuksista muisto. Asuttiin kainuussa ja kosken toisella puolella oli rajavartiosto, joka järjesti hienot tulitukset aina vuoden vaihtessa.

Tsemppiä kaikkeen uuteen!

Hepuli kirjoitti...

Kaunis neule! Ihana tunnelma kuvissa ja kiva juttu, kiitos :) Tuo Still light aina tasaisesti näkyy blogeissa ja siitä haaveilen itsekin, mutten taida jaksaa nitkuttaa noin paljon :)

hillanen kirjoitti...

Ihanainen!

helena kirjoitti...

enkulin käsityöt: Kiitos kun jaksoit lukea :)

Marika: Kiitos! Muutoksen tuulet puhaltavat, nuoriso meillä on jo niin isoa, että toivottavat äidille vaan että tervemenoa!

Tess: Kiitos, kuvat on räpsitty lainapokkarilla kun omat vehkeet olivat taas kotona... Lanka on ihanaa, käy käsiksi vaan!

MINNA: Kiitos! Tunikat on kivoja, mutta tuntuu että mulla on niitä kohta liikaakin. Voiko olla?

Nasti: Kiitos! E-P:lle tulen, olitkohan sinä pohjoisemmassa vielä?

outi: Kiitos ja kiitos samoin! Mä jään kyllä selkeästi etelämmäksi, Seinäjoelle. Minäkin keräsin pitkään rohkeutta tämän neuleen kanssa, mutta ei se ollut paha rasti ollenkaan kun vauhtiin pääsi, sellaista aivotonta tv-neulontaa enimmäkseen!

Tuija: No pitkäänpä sait odotella lankojasi! Nyt Holstit puikolle ja uutta Still Lightia tulemaan.

Minna: Juu, Holst on oikein hyvää. Neulot vaan riittävän löysää ja sitten peset sen -> ihanan pehmoinen ja kevyt lopputulos!

Mia: Joo, kaula-aukko on siinä rajoilla, että onko liian suuri vai avara. Sinänsä ok, mutta ei juuri kaulaa lämmitä!!!

Elli: Joo, liian pienet pääntiet on kauhistus ja ahdistus minullekin. Pitäisi löytää se kultainen keskitie :)

AnniKainen: No en sentään, mulla on rautainen vastustuskyky, ihan pienestä en vilustu vaikka vilukissa olenkin. Kiitos tsemppauksesta!

Hepuli: Kiitos! Jaksat kyllä neuloa tämän sinäkin, se menee alun jälkeen eteenpäin kuin juna ja on valmis ennen kuin huomaatkaan!



Paula kirjoitti...

Aivan ihana neule, alan jotenki lämmetä näille tunikoille nyt vaikka aiemmin aattelin ettei ne tällaselle pätkälle sovi. Tän vois joskus sit muutaman vuoden päästä ottaa puikoille kun on kuitenkin semmonen ikuisuustyö että niitä ei tarvita lisää just nyt ;)

Ja kuvat on myös tosi hienot!

helena kirjoitti...

Hillanen: Kiitos! Ehdit laittaa kommentin samaan aikaan kun vastailin aikaisempiin :)

Ingi kirjoitti...

Upea neule taas! Ja lankaa meni vain 200gr, ihanko totta? Nyt tämä lanka kiinnostaa minuakin.

helena kirjoitti...

Paula: Kiitos! En minäkään niin pitkä ole ja tunikoita käytän kuitenkin :)

Ingi: Kiitos! Lankaa meni todellakin noin 200 g, neljä kokonaista kerää ja viidennestä hieman toiseen taskuun. Punnitsin juuri, että lankaa on jäljellä 45 g eli neuleeseen meni tarkallleen 205 grammaa. Usko pois vaan!

Hepsi kirjoitti...

Kaunis on tunika, ja kivoja muistoja. Usein nuo lapsuuden muistot on tosiaan aika häilyviä, osa on varmaan todella tapahtunut, osaa on aika muokannut. =)

Maritta kirjoitti...

Ihana neule ja kauniit on maisemat kuvissa!

helena kirjoitti...

Hepsi: Kiitos! Joo, joskus tuntuu, että muistaa asiat vain siksi että siitä on valokuva.

Maritta: Kiitos!

kio kirjoitti...

ihana mekko! paleltaa vaan sun puolesta kun kuvia katselen :)

Emma kirjoitti...

Kauniin huurteisia kuvia ja upea tunika!

Ninnu kirjoitti...

Onnea uusiin haasteisiin ja kaikkea hyvää tälle vuodelle!
Hienoja kuvia sinulle nostalgisissa maisemissa. Hyvä idea lähteä tuonne kuvaamaan. Itsekin muistelen joskus lapsuuden juttuja uskoen niiden olleen totta :-).

Tiina kirjoitti...

Ihana on :)