3. maaliskuuta 2013

Lintilla

Heti alkuun kiitos kaikille edellistä postausta kommentoineille, olen ollut liian laiska/kiireinen viimeaikoina jotta olisin ehtinyt edes vastata niihin. Solveig kyseli mihin olen muuttamassa, se ei ole salaisuus ja varmaan tulevien postausten taustoistakin paikkakunta selviää. Mutta siis Seinäjoelle muutan, huhtikuun alussa. Lankavarastoni on jo muuttanut sinne, ainakin suurin osa siitä...

Uusi tulevaisuuteni on aiheuttanut minulle jo kaikenlaisia kiireitä ja neuloa olen ehtinyt harvakseltaan. Jotain sain kuitenkin tänään valmiiksi ja se kuvattiin saman tien. Paikkana samat Uutelan rantakalliot kuin marraskuussa, nyt mieli ja maisema kuitenkin paljon valoisampana. Oli jopa niin valoisaa, että suurin osa kuvista oli auttamattoman ylivalottuneita, joten enpä selittele enempää. Ja kylmä oli myös, toooosi kylmä!
Malli: Lintilla by Martina Behm
Lanka: Austerman Step 120g
Puikot: 4 mm

Malli oli mukavaa neulottavaa, luulenpa että tämä ei jää viimeiseksi Lintillakseni, kirjavia lankoja riittää... Huivi piristää kummasti harmaata olemustani ja on niin pieni, että tarvittaessa se on helppo kietoa tiukemmin kaulan ympäri ja pitää takin sisäpuolellakin.
Neuloin huiviin 22 kpl reuna'röyhelöitä' ennen kuin aloitin kavennukset. Jos jotain tekisin toisin, niin neuloisin huivin vielä puoli milliä isommilla puikoilla, koska käsialani on, no vähhintäänkin tiukahko.
Lauantai hurahti loistavassa seurassa Mian ja Tuijan kanssa Wanhan Sataman kädentaitomessuilla. Hamstrasimme Titityyn osastolla melkeinpä kilpaa Holstin supersoftia tyyliin että "jos sä et sitenkään ota noita, niin anna ne sit mulle ja mä ostan ne". Kaikki saimme jotain, toiset enemmän kuin toiset. Ostimme Mian kanssa molemmat myös Tuulian värjäämää Ahti-lankaa, koska jokaisella ilmeisesti pitää olla ainakin yksi Rikke-pipo (joillakin niitä on jo usemapiakin). Nyt siihen on minullakin siis langat valmiina, saa nähdä vaan valmistuuko vielä täksi talveksi vai vasta seuraavaksi. Kannatin lisäksi perinteiseen tapaan myös Riiminkaa, vaikka ensin kävelin päättäväisesti koko osaston ohi. Lopulta ostin kuitenkin lyhyen Pipsa-tunikan. Wanhasta Satamasta jatkoimme pienen neulekuvaussession jälkeen (siitä ehkä on jotain myöhemmin LepopuikossaKeittiönperäyrittäjien käsityötarvikemarkkinoille Kieseleffin taloon, jossa tein ainoastaan etukäteen harkitsemani täsmäostokset Beloved:n pöydästä. Lopuksi lounastimme, kahvittelimme ja neuloimme Cafe Engelissä. 

Kaikki meni loistavasti ja lähes budjetin rajoissa siihen asti, kunnes päätimme poiketa lopuksi vielä LUMI-liikkeeseen, joka nyt sattui olemaan ihan siinä vieressä ja valitettavasti myös avoinna. Tästä johtuen minulla on nyt hieno, uusi, ihana, musta, medium LUMI (ja aika rock-sellainen)! Mia jo hieman huolestui josko minua jatkossa lasketaan tässä seurassa enää yhtään mihinkään, koska seuraukset ovat kuulemma aikaisemminkin olleet lähinnä katastrofaaliset. Eilen lopulta kotiutuessani minulta kuitenkin kysyttiin vain että "kannattaako mun sinne eteiseen katsoakaan?" "Ei kannata, ei täällä oikeastaan ole yhtään mitään sua kiinnostavaa."

Nitkutus jatkuu...