31. elokuuta 2013

Minä vuonna ruskea olikaan uusi musta?

Kannattaako ostaa kivaa lankaa jos ei tiedä mitä siitä tekisi? Hmmm, ehkä ei. Tai ainakin sitä kannattaisi ostaa riittävän paljon. Onko 300 grammaa riittävän paljon? Ehkä huiviin kyllä, mutta todennäköisesti ei pitkähihaiseen neuletakkiin. Miksi joku ylipäätään ryhtyy neulomaan pitkähihaista neuletakkia langasta, jota on vuonna x ostanut vaivaiset 300 grammaa? Silloin varmaankin yltiöoptimistisesti toivoo, että lankaa olisi sittenkin tarpeeksi.
No eihän sitä ollut tarpeeksi ja lisää oli vaikea saada. Juuri ruskea väri sattui olemaan kortilla Suomen nettikaupoissa, ainakin koko heinäkuun ajan. Samaa värierää en edes kuvitellut saavani, mutta salaa toivoin että kävisi tuuri ja sävy olisi edes lähellä sitä alkuperäistä. No ei ollut ei.
Halusin neuloa toisenkin kesäneuletakin ja ruskeankirjavat Allino-kerät olivat muistutellet minua olemassa olostaan jo jonkin aikaa. Malli oli hakusessa, en oikein tiennyt millaista takkia halusin eikä mikään inspiroinut. Lopulta päädyin tähän Heidi Kirrmaierin Peasyyn, sillä halusin neuloa ehdottomasti ylhäältä alaspäin ja yhtenä kappaleena. Lisäksi miehustan pitsineuleosuus viehätti silmääni, sitä oli jonkin verran mutta ei liikaa.
 
Halusin takkiin täyspitkät hihat ja nappeja koko pituudelta, vaikka kieltämättä malliin sopiikin hyvin napitus vain yläosasta. Olen kuitenkin monesti joutunut toteamaan, että vaikka sellaiset takit näyttävät kivalta, ne eivät käytössä aina ole kovin hyviä. Ainakin minua paleltaa vatsasta jos takki on viileämmillä säillä auki. Hihat tein myös oman pääni mukaan, en alkuperäisen mallin mukaisia hieman pussittavia sellaisia, vaan kaventelin niitä itselleni mieluisiksi. Samoin tein takin sivuilla joitakin kavennuksia ja levennyksiä ennen ja jälkeen vyötärölinjan.

Malli: Peasy by Heidi Kirrmaier
Lanka: Allino, BC Garn 350 g
Puikot: 3,75 mm ja 3 mm

Pesin takin heti kun sain sen valmiiksi ja toivoin pesun tasoittavan langan värieroja. Jonkin verran irtoväriä pesuvesiin jäikin, mutta väriero on kyllä havaittavissa valitettavan selvästi edelleen. 
 
Harmittaa, koska langassa on kivan eläväinen pinta kahden hieman erivärisen säikeen ansiosta. Jos nyt värjään takin niin koko langan idea samalla häviää. Materiaalin ihanuus ei tietenkään muutu, pidän tästä 50/50 puuvillapellavasta kovasti. Pesussa takki kutistui sopivasti ja tuntuu nyt hyvältä päällä. Aiemmin kesällä valmistunut bambuneuletakkini on jo miltei matkansa päässä, se on venynyt ja nuhjaantunut kovassa käytössä. Toivottavasti tämä on pitkäikäisempi.

Nitkutus jatkuu...