16. maaliskuuta 2014

So not my style

Bloggaustaukoni on ollut niin pitkä, että minulla oli jo vaikeuksia kirjautua tänne. Luin aamulla anonyymin kommentin edellisestä postauksestani, tulin siitä niin hyvälle mielelle, että päätin ryhdistäytyä ja kuvauttaa jo muinoin valmistuneet neuleeni, jotka tosin menevät kaikki purkuun. 

Neulomistahtini on nykyään yksityiselämän haasteistani johtuen kovin hidas. Neulekuvaukset ovat olleet lähes mahdottomia, hovikuvaajani kun asuu nykyään monen sadan kilometrin päässä minusta, tai ehkä oikeammin minä hänestä. Harvakseltaan kohdatessamme valaistus tai mikään muukaan on kohdallaan, joten kuvaamatta ovat jääneet. Tänään, pitkästä aikaa yllättäen aurinkoisena sunnuntaina, yritin värvätä kuvaushommiin kälyjäni, mutta huonolla menestyksellä. Toinen oli töissä ja toinen Ti-Ti Nalle -konsertissa tyttösensä kanssa. Siispä leikin pokkarikamerani vitkan kanssa ja vietin parvekkeellani kuvaussession. En edes viitsi pahoitella kuvien laatua.

Muistaakseni vuosi sitten keväällä Wanhan Sataman kädentaitomessuilta ostin Tuulian värjäämää Ahti-lankaa tarkoituksenani neuloa siitä Rikke-pipo, koska kaikilla muillakin on sellainen. No, tuolloisilla seuralaisillani ainakin, Tuijalla ja Mialla, molemmilla on siitä useampikin versio. Aikomukseni oli vakaa, mutta toisin kävi. Näin nimittäin Tessan Haaveita ja hahtuvia -blogissa Super Cupcake -setin joka miellytti minua kovasti, joten muutin suunnitelmiani.


Yksi oikein yksi nurin -joustinneule ei vaan ainakaan minun käsialallani ole koskaan kaunista, joten en pitänyt neulomastani piposta, en niin yhtään. So not my style.

Kauluri on patenttineuletta joka pintana on hieman kauniimpaa, mutta malli on vaan jotenkin niin toivottoman epäkäytännöllinen, tuollainen iso ja löysä joka ei lämmitä ja suojaa kaulaa kunnolla vaan ainoastaan tuntuu pahalta takin sisällä, tämä on tietenkin vain minun mielipiteeni. Eli purkuun menee sekin. Kuten kuvasta näkyy, en ole vaivautunut päättelemään langanpäitä...

Seuraavaksi ihastuin Knittintinin versioon Xeranthemum-piposta. No joo, tästä mallista pidän edelleen, mutta koko on vaan minulle liian iso. En ole sitten tätäkään viitsinyt kastella ja pingottaa, koska todennäköisesti se viimeistään siinä vaiheessa levahtaa vielä isommaksi. Eli purkuun menee, mutta voipi olla että teen saman uudestaan hieman pienemmillä puikoilla. Tai sitten en.

Tuijalle ja Mialle kerroin taannoisessa neuletapaamisessani neuloneeni näiden juttujen lisäksi myös  rannekkeet Mian minulle neuloman ihanaisen Parisin kaveriksi, en vain kuollaksenikaan muistanut missä ne olivat ja ihmettelin kun niistä ei ollut mitään merkintää blogissanikaan. Perusteellisten kaivausten jälkeen löysin ne ja kas, nehän eivät olleetkaan kämmekkäät vaan Lacy Baktus -huivi. Huoh. Jälkeenpäin muistin, että olin viime kesänä päättänyt ottaa sen matkaneuleekseni kesälomareissulle, sekin kun oli jo pitkään roikkunut to do -listallani. Ja tietysti myös koska kaikilla muillakin on sellainen.
No joo, koko muun talven olen aina silloin tällöin nitkutellut erästä ikuisuusprojektia, joka vihdoinkin on loppusuoralla. Sen kanssa on ollut itkua ja hammastenkiristystä, lähinnä lukuisien katkenneiden puikkojen vuoksi. Olisikohan syytä löysätä käsialaa tai vaihtaa suosiolla metallisiin puikkoihin? Siitä neuleesta sitten myöhemmin tänä keväänä. Todennäköisemmin kuitenkin vasta ensi keväänä.

Nitkutus jatkuu...

4 kommenttia:

Tuija kirjoitti...

Aih ja voih... Ja silti mua naurattaa, soooori! Kirjoitit hauskasti neule-elämän surkeuksista. :)

Jatta kirjoitti...

Voi että, kuulostaa tutulta. Olen itse joutunut purkamaan nykyistä työtäni MONESTI, ja asiaa ei auta että lanka on pörröistä eli lähes mahdotonta purkaa.. Sitä onkin sitten purettu lähes yhtä hitaasti kun neulottu, vartalo-osaan taisi mennä neljä iltaa. Kun se lanka on muka niin kallista ettei voi haaskatakaan :P Huoh.

Kiva kun päivitit, mietinkin tuossa yksi päivä mitä sulle kuuluu! Tsemppiä! Välillä neuloessa ei tunnu onnistuvan niin mikään, mutta kyllä se siitä kun vain sinnikkäästi pusertaa :)

T: valvova silmäpussinen täysikuun uhri

snna k kirjoitti...

Olipa kiva, kun kirjoitit haasteista huolimatta! :) Olkoon parempi onni matkassa niin neuleiden kuin kuvaamisenkin kanssa. Pipot näyttää minun silmään kivalta. :)

Hepsi kirjoitti...

Olipa kiva lukea kuulumisiasi pitkästä aikaa! Minustakin neuleesi näyttävät hyviltä, mutta omaa silmäähän sen pitää miellyttää, jotta pidettyä tulisi. =)