29. maaliskuuta 2014

Tikkuröijy

Iisakin kirkkoni, se on vihdoinkin valmis!
Taannoisella kesälomareissullamme jumituimme, tosin tieten tahtoen,  useammaksi päiväksi Hailuotoon. Tarkoituksenamme oli käydä tutustumassa saareen, viettää siellä päivä tai pari ja sitten jatkaa matkaa. Toisin kuitenkin kävi, saaren tunnelma ja maisemat koukuttivat meidät täysin ja jäimme saarelle useammaksi päiväksi. Päivisin aurinko helli meitä ja öisin ihana viileys laskeutui yllemme, asuntovaunussa olisi saattanut muutoin ollakin tukalan kuuma. Makasimme rannalla, teimme pitkiä vaelluksia pitkin metsiä ja rantoja, kiipesimme majakkaan katselemaan maisemia ja tietenkin tutustuimme myös paikallisiin liikkeisiin, joita ei montaa ollut.
Hailuotoon meidät, tai lähinnä minut, houkutti tieto siitä, että saarella on oma perinteinen kalastajaneulemallinsa - luotolainen, tikkuripaita, tikkuröijy - jota jo vuosia sitten ihailin Vilman blogissa (auts, siitä näyttää olevan jo kahdeksan vuotta!). Vaikka olen neulonut oikeastaan koko ikäni, olen miehelleni neulonut ainoastaan kaksi villapaitaa. Olen kyllä etsinyt sopivaa mallia aina silloin tällöin, mutta mielestäni miehille ei yksinkertaisesti ole tarjolla kovin kauniita villapaitamalleja. Luotolaista olen usemman kerran ajatellut jo aikaisemmin, mutta sen aloitus on lykkääntynyt koska halusin tehdä sen ehdottomasti saaren omista lampaista kehrätyistä villoista. Luovon puojista ostin sitten langat tähän paitaan. Varmistin myyjältä, että lanka oli varmasti saaren omista lampaista, minkä hän vahvisti. Sanoi tosin, että taisivat ollakin vihoviimeisiä eriä, koska lampaankasvatus saarella on loppunut ja jäljellä on vain muutamia "museolampaita".

Hailuotopaita
Lanka: Kaksisäikeinen lampaanvilla 500-600g
Puikot 3 mm
Virkkuukoukku 3 mm
Ohje: Taito 6/2003

Mieheni sovitti puojissa muutamaa paitaa ja totesimme niiden mitoituksen sangen väljäksi. Tähän tulokseen oli jo aiemmin tullut myös Annikainen, jonka luotolaisen kuvia saimme ihailla myös viimeisimmässä Taito-lehdessä. Aito Luotolainen paita neulotaan perinteisesti kolmisäikeisestä villalangasta, mutta itse päädyin kaksisäikeiseen, jotta paidasta tulisi hieman ohuempi. Vaikka inhoan mallitilkun neulomista, tässä tapauksessa katsoin sen tarpeelliseksi ja sen perusteella tekemieni laskelmien avulla lähdin liikkeelle. Mieheni halusi suhteellisen istuvan version ja siksi valitsin ohjeesta pienimmän koon (vaikka mies ei pieni olekaan) ja siitäkin vähensin vielä silmukoita, 216 silmukalla lähdin siis neulomaan.

Neule edistyi jostain syystä kovin hitaasti, vaikka sopivaa tv-neulottavaa olikin, ehkä sitä katseluaikaa oli kovin niukalti. Paita neulottiin suljettuna neuleena kainaloihin asti ja sen jälkeen etu- ja takakappaleet erikseen. Takakappaleeseen tehtiin hartioille levennykset...
... ja etukappaleeseen neulottiin pintaneulekuvio, nk. västäräkki.

Olkapäille virkattiin piilosilmukoilla vahvikkeet ja lopuksi vielä napituslista ja napinlävet. Ostin paitaan siinä perinteisesti käytettävät mustat housunnapitkin Luovon puojista, tosin joku tarkkasilmäinen saattaa huomata, että juuri niitä nappeja ei kuvien neuleessa ole, koska ne unohtuivat toiselle paikkakunnalle joten kuvauksissa piti turvautua varanappeihin.
Jos koko työ eteni hitaasti, niin hihojen aloittaminen se vasta tökkäsikin ja pahasti, koko työ seisoi niiden takia viikkoja, ehkä jopa kuukausia. Hihat neulotaan suoraan kiinni paitaan poimimalla kädentieltä sopiva määrä silmukoita ja koska olin neulonut paidan omilla silmukkamäärillä, jouduin taas laskuhommiin joita syvästi inhoan. En myöskään halunnut neuloa hihoja kokonaan sukkapuikoilla ja sopivien puikkojen ostaminenkin kesti, koska naapurustossani sijaitsevaan kauppaan ne piti tilata. Lopulta sain sopivat KnitPicksin koivupuiset päät 40-senttiseen kaapeliin. Ensimmäinen puikko katkesi ensimmäisen hihan toisella kerroksella.... Ei muuta kuin kauppaan ja uudet tilalle. Toiset kestivätkin sitten ihan kalkkiviivoille asti, toisen hihan loppuresorin neuloin puikon katkettua sukkapuikoilla. Hihoissa tehdään heti alussa kainalon alla joitakin kavennuksia ja sitten kyynärpään kohdalta alkaen loput kavennukset. Yksinkertaista ja nerokasta.
Itse en asettanut paidan neulomiselle mitään aikataulua, luulin neulovani sen tuosta noin vaan. Mieheni ilmeisesti kuvitteli saavansa sen ensin joululahjaksi, sitten talvilomalle mukaan ja lopulta puuskahti että saisikohan sen sitten nimipäivälahjaksi? No, niin siinä sitten kävi, tänään, hänen nimipäivänään ompelin eilen pestyyn paitaan napit ja lähdimme kuvausretkelle Seurasaareen. Aivan Luotolaisia aittarakennuksia emme paikasta löytäneet, mutta jotain samantapaista taustaksi kelpaavaa kyllä.
Täytyy sanoa, että olen ylpeä työni tuloksesta, kannatti väkertää. Paidasta tuli juuri niin istuva kuin oli tarkoituskin ja saaja on tyytyväinen. Itse olen jopa hieman kateellinen, sillä vaikka päivä olikin kovin aurinkoinen niin merituuli oli sangen raikas. Mieheni tarkeni tikkuripaidassaan loistavasti, mutta minun tuli kuvausretkellä hieman kylmä, vaikka untuvatoppis päälläni olikin. 

Nitkutus jatkuu...






17 kommenttia:

Ingi kirjoitti...

Upea saavutus! Isotöinen ja kauniita yksityiskohtia!

Zelda kirjoitti...

Niin upea! Mikä lanka myös:)

Jatta kirjoitti...

Upea! Kyllä kannatti pusertaa :D Nin että suuret onnittelut Iisakin kirkon selätyksestä!

Minna kirjoitti...

Hieno ja istuva paita! Mielenkiintoisia yksityiskohtia täynnä. Upean työn teit!

Lotta kirjoitti...

Onpa hieno paita!

Kaisa kirjoitti...

Aivan upea paita! Tuolla on varmasti pitkä käyttöikä tiedossa kun malli on ajaton ja materiaali laadukasta.

AnniKainen kirjoitti...

No on se sullakin komia pari, paita ja mies nimittäin :)

Tuo neulomiseen käytetty aika jää pieneksi sivuseikaksi verrattuna paidan käyttöikään, mutta kyllä tunnistan vähän sanlaiset fiilikset tekoajalta :)Vaan eikö kannattanutkin pusertaa. Onnittelut!

Aatteles, jos tuo teidän paita on viimeinen hailuotolaisista lampaanvilloista neulottu, lajinsa viimeinen. Sehän on sitten arvoyksilö.

helena kirjoitti...

Kiitos kaikille kommenteista, panostus oli suuri mutta kyllä se kannatti! Ihan heti en toista samanlaista neuloisi, mutta ehkä joskus myöhemmin. Lanka oli tosi ihana ja parani vaan pesussa. Neuloessani noukin siitä oljenpätkiä ja muuta moskaa, huomasi kyllä että lanka ei todellakaan ollut mitään teollista tuotantoa ;) Sitä jäi jäljelle oikein jonkin verran, vopi olla että saan itsellenikin siitä jotain aikaiseksi.

outi kirjoitti...

Upea! Minulla oli tuommoinen paita nuorempana ja pidin sitä kovasti. Jäin oikein miettimään, mihin kummaan se katosi... Kovan työn olet tehnyt, mutta kannatti kyllä.

Tuija kirjoitti...

Huiman hieno paita. Ja sopii mallille just eikä melkein. Komea kokonaisus! :)

snna k kirjoitti...

Aivan upea. Ihan mahtavan upea. Arvostan myös periaatteellisuutta langan kanssa. :)

santra kirjoitti...

Komia paita tuli. :)

Lotta kirjoitti...

Kyllon komia!

Mia kirjoitti...

Komea paita ja ainutlaatuinen lanka!

Anonyymi kirjoitti...

Wau sanon minä! Komia neule on puikoiltasi tipahtanut,vaikkakin ne katkeilivatkin välillä:) Kyllä oli vaivan arovinen:) Kauniita kuvia, majakka upea ja nuo aitat ym niin kuin vanhasta Suomifilmistä, tykkään:) Ihnaa kevättä sinulle mukavien käsitöiden parissa! T: Näpertelijä

Hepsi kirjoitti...

Komea paita ja oikein sopivan kokoinen! =)

Näppi kirjoitti...

Paita on todella upea ja miehekäs! Oikein hyvän näköinen.
En oo neulonu miehelleni oikeastaan mitään isompaa, koska hänelle ei käy mikään ehdottomani malli nimenomaan villapaidoista. Silti hän aina muistuttaa tuon tuosta asiasta, että paita pitäisi saada. Täytyypä näyttää hänelle tätä paitaa, olisiko jokin tämän tyylinen sopiva.